Eilisen evankeliumiluvussa ylipappi Kaifas profetoi Jeesuksen tulevan kuoleman tietämättä, että toteutti Jumalan suunnitelmaa. Nyt Jeesus itse puhuu kuolemastaan: Totisesti, jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh. 12:24). Miltä tuntuisi itse elää sellaista kutsumusta, jossa joutuu luopumaan ja kuolemaan sen vuoksi, että toiset saisivat elämän? Aika raju kutsumus. Silti Jeesus kulki vapaaehtoisesti sitä kohti. Hän itsekin järkyttyi ja huudahti: Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” NIin vahva oli hänen kutsumuksensa, että järkytyksestä ja tulevan kuoleman pelosta huolimatta hän hyväksyi, että hänen tehtävänsä on kuolla monien puolesta, ja jatkoi: ”Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi! (Joh. 12:27). Saamme olla koko sydämestämme kiitollisia, että Jeesus piti kiinni kutsumuksestaan.
1. Kuninkaiden kirjassa kerrotaan Israelin heimojen historiassa vaiheesta, jossa kaikki meni vain huonompaan ja huonompaan suuntaan. Kuningas toisensa jälkeen jatkoi Jerobeamin jumalatonta johtajuutta: Abiam, Nadab, Baesa, Ela, Simri, Omri, ja lopulta pahin kaikista, Ahab. He ylläpitivät epäjumalanpalvelusta edistäviä uhrikukkuloita ja alttareita. Kuningas Nadab tapatti koko Jerobeamin suvun, eikä jättänyt henkiin ketään. Tosin sillä teolla hän toteutti Jumalalta tulleen ennustuksen. Israelin heimojen kuninkaiden hallituskaudet jäivät lyhyiksi salaliittojen ja murhien vuoksi. Israelin heimojen kuningas vaihtui kuusi kertaa samana aikana, jona Juudaa hallitsi vanhurskas Asa. Asan kuninkuus kesti 41 vuotta. Paha sai todellakin palkkansa.
En tiedä, tajusivatko Israelin heimojen ihmiset kansansa tilanteen. Kansa eli niin kuin heitä johdettiin. Monessa suhteessa taidamme elää vastaavanlaisia aikoja myös nyt. Siksi rukous johtajiemme puolesta on todella tärkeää. Rukoillaan heille viisautta ja Jumalan mielen mukaista halua hyvään sekä nöyryyttä ja periksiantamattomuutta.
Heli