Luku käy läpi Israelin (Jaakob) ja Israelin pojista Juudan jälkeläisiä. Lisäksi Juudan jälkeläisistä käydään tarkemmin läpi Hesronin, Jerahmeelin ja Kaalebin jälkeläisiä. Näistä sukuluetteloista nousee kaksi ajatusta.
Ensinnäkin, Jaakobista käytetään nimeä Israel, jonka Jumala itse antoi hänelle hänen taisteltuaan Jumalan kanssa (1 Moos. 32:29) (nimi Israel merkitsee ”kamppailemme Jumalan kanssa”). Kirjoittaja siis haluaa tässä painottaa Jaakobin uutta identiteettiä Israelina, jonka Jumala oli hänelle antanut. Tässä ei siis haluta muistuttaa vanhasta ja menneestä, vaan uudesta, Jumalan antamasta identiteetistä hänen lapsenaan ja rakentaa uskoa tulevaan Jumalan kanssa.
Toiseksi, Israelin jälkeen käydään läpi Juudan sukuluetteloa, eikä suinkaan esikoisen Ruubenin sukuluetteloa, joka tulee vasta myöhemmin. Juuda oli Raamatun mukaan vasta Israelin neljäs poika. Juudan sukuhaara saa myös huomattavasti enemmän huomiota verrattuna muihin Israelin poikiin. Lieneeköhän tässä kirjoittajalla syynä muiden muassa Daavidin suvun keskeinen asema. Daavidhan polveutui Juudasta ja tähän sukuun aikaan syntyi myös Jeesus. Suurin osa Aikakirjojen kirjoitusaikana palanneista pakkosiirtolaisista olivat myös yhteydessä Juudan heimoon.
Vaikka kuninkaita ja merkittäviä johtajia mainitaankin, niin luku on täynnä tuiki tavallisia ihmisiä, jotka osoittivat hiljaista uskollisuutta. Ehkä se havainnollistaa, että Jumala kyllä näkee kansansa jokaisen ihmisen ja elämän ja jokaisella näistä on merkitystä.
Ilmestyskirjan 17. luku on kokonaisuudessaan melko hurja katsaus pahan totaaliseen valtaan maailmassa, vaikka toki aiemminkin Ilmestyskirjassa on hurjia asioita nähty. Nyt kerrotaan naisesta, pedosta, kaupungista ja useista kuninkaista, jotka hallitsevat kansakuntia ja ovat asettuneet Jumalaa vastaan. Kuninkaista on mainittu myös lukumääriä, joita voi tulkita monella tavalla. Kuvaus on kokonaisuutena varsin synkkä, ehkä välillä Ilmestyskirjalle tyypillisesti hieman kryptisestikin tulkittava. Se kuvaa kuitenkin pahan totaalista valtaa, mikä ulottuu lähes kaikkialle.
Vaikka suuri osa Ilmestyskirjan profetioista liittyy vielä meillekin tulevaisuuteen (ja tuovat siksi omat tulkinnalliset haasteensa), niin luvun jakeet 9-11 antavat kuitenkin ymmärtää, että osa mainituista kuninkaista on jo historiaa sillä hetkellä, kun Johannes ilmestyksen näkee. Kontekstia mukaillen nämä kuninkaat edustanevat pahan valtaa. Siinä ei siis ole varsinaisesti mitään uutta, että paha on vallassa. Kuitenkin Jumala on pahan yläpuolella ja toiminut omiensa kautta aina, meidän näkökulmasta vaikeissa ja myrskyisissäkin olosuhteissa.
Jae 14 muistuttaa, että vaikka pahan totaalinen valta on asettunut tässä Jumalaa vastaan, niin Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Vaikka kaikki meidän ympärillämme olisi täysin pahaa ja mekin olisimme ahdistettuina, niin Kristuksessa me saamme seistä voittajina: ”Hänen kanssaan voittavat kutsutut, valitut ja uskolliset”.
Myös jae 17 on mielestäni erittäin tärkeä. Vaikka sekin kuvaa pahan vallan huipentumista, niin se muistuttaa myös siitä, että Jumala on tämän kaiken yläpuolella. Ja vaikka näyttäisi siltä, että paha hallitsisi ympärillä, niin todellisuudessa Jumala on tämänkin yläpuolella, eikä mitään valtaa ole kenelläkään, ellei Jumala ole sitä sallinut. Kaikki luvussa mainitut asiat tapahtuvat, koska Jumala itse on näin vaikuttanut. Paha saa kyllä tuomionsa. Nämäkin asiat tapahtuvat, kunnes Jumalan sanat toteutuvat. Me voimme luottaa Häneen.
Elias