Minusta on kiinnostavaa, kuinka tässä luvussa on esiintyy kolmenlaisia sanoja/ajatustapoja.
Ensimmäisenä ovat ne, jotka tulevat ihmisestä. Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen hapattavasta opetuksesta, he keskittyivät vain siihen, että leipä oli loppunut.
Toisena ovat Jumalasta tulevat sanat. Kun Jeesus kysyi Pietarilta: ”Kuka minä olen?”, tämä vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Nämä sanat tulivat hänelle Jumalalta.
Kolmantena ovat paholaiselta tulevat sanat. Kun Jeesus kertoi heille tulevista kärsimyksistään, Pietari sanoi: ”Ei niin saa tapahtua sinulle, Herra.” Tähän Jeesus vastasi: ”Väisty, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.”
Kuinkakohan monta kertaa Jumalalla on ollut merkittävää asiaa sanottavana Raamatun tai toisten ihmisten kautta, ja minä olen vain miettinyt, millainen penkki on, milloin pääsen nukkumaan tai mitä söisin ruoaksi.
Kun jokin tulee Jumalalta, siihen luottaminen ja sen muistaminen kantaa pitkälle. Ne rohkaisut ja oivallukset, joita olen saanut niin Raamatusta kuin uskovilta kristityiltäkin, ovat auttaneet minua paljon. Toivon, että olisin kirjannut useampia niistä ylös, jotta voisin palata niihin myöhemmin. Onneksi tämä on mahdollista Raamatun tekstien äärellä.
Välillä tulee kiusaus sanoa, ettei jokin voi olla Jumalan tahto, koska se sotii omaa maailmankäsitystäni vastaan. Tai muokata Jumalaa sellaiseksi, että hän kävisi paremmin järkeen ja olisi helpompi selittää. Uskon, että paholainen tekee parhaansa, jotta me kristityt lankeaisimme tähän.
Tällaisissa hetkissä olen huomannut rukouksen ja ylistyksen auttavan. Ne palauttavat minut takaisin omalle paikalleni ja näyttävät, että Jumala on luja ja häneen voi luottaa silloinkin, kun oma ymmärrykseni on vajavaista.
Elli