“Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojan pojan Juudan Heimosta, ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista…” (2.Moos.35:30-32)
Ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan jonkun täyttyneen Pyhästä Hengestä on silloin, kun Jumala kertoo varustaneensa tehtäväänsä Besalelin, joka valmisti Telttamajaan tulleet esineet. Samantapaisesti mainitaan erikseen nimeltä Hiram-Abi, “viisas ja taitava mies”, joka suoritti käytännössä temppelin esineiden valmistamisen. Miten monilla eri tavoilla Jumala voikaan varustaa! Kaikenlaisille taidoille on käyttöä Jumalan työssä.
Pysähdyin tämän päivän luvussa Jeesuksen rukoukseen Getsemanessa. Olen itse joskus ajatellut, että täydellinen kuuliaisuus Jumalalle näyttäisi siltä, että on reipas tai vähintäänkin rauhallinen myös koettelemusten edessä. Kuitenkin Jeesuksen kerrotaan kokeneen voimakasta murhetta ja ahdistusta. Olen miettinyt, onko väärin rukoilla vapautusta tai helpotusta vaikeuden edessä, jos se vaikka kuuluukin jollain tavalla Jumalan suunnitelmaan. Kuitenkin Jeesus rukoili toistuvasti, että malja menisi hänen ohitseen, vaikka selvästi ymmärsi sen merkityksen. Samalla hän asettuu täysin Isän tahdon alle. Jeesuksen esimerkki puhuttelee minua paljon.
Olen puhunut paljon uskosta osattoman ystäväni kanssa, joka uskoo rakastavaan Jumalaan, mutta jolle kärsivä Jumala on käsittämätön ajatus. Mietin, miten paljon rakkaus ilmenee juuri siinä, että on valmis kärsimään rakkauden kohteen puolesta. Joka rakastaa, ottaa sen riskin, että tulee torjutuksi tai menettää rakkaansa. Joka rakastaa, kärsii kun rakkauden kohde kärsii – ja on jopa valmis antamaan itsensä tilalle, jos mahdollista. Jeesus olisi voinut kääntyä pois, mutta rakkaus Isää ja meitä kohtaan sai hänet jäämään ja rukoilemaan “toteutukoon sinun tahtosi”.
Kiitos Jeesus rakkaudestasi. Kiitos, että annoit kaikkesi.
Ada