Salomo vaikuttaa olleen toimelias ja päämäärätietoinen johtaja. Hänellä näyttää olleen myös kyky delegoida tehtäviä ja vastuita eli valtuuttaa ihmisiä toimimaan. Jos oikein luin, mitään kritiikkiä Salomon johtamisesta ei päivän tekstistä löydy.
Jos tätä pysähtyy hetkeksi miettimään, niin näemme johtajia, johtamista ja johtajuutta joka puolella ympärillämme (maailmanlaajuisesti, yhteiskunnallisesti, yhteisöllisesti, perhekunnittain ja yksilötasolla). Näemme hyvää ja huonoa johtamista ja kaikkea siitä väliltä. Joskus tuntuu, että olemme erityisen kyvykkäitä tunnistamaan johtamisongelmia omissa ympyröissämme.
Johtajia ja johtamista on helppo arvostella ja kritisoida. Monesti se on varmasti oikeutettua ja perusteltua. Mielestäni keskeinen kysymys kuitenkin on, että mitä sitten? Minkälaiset vuorovaikutusmekanismit tietyssä johtamiskontekstissa on, niin että perusteltu kritiikki on rakentavaa ja johtaa aitoon keskusteluun eri osapuolien välillä ja tarvittaessa käytäntöjen muutokseen? Tämä ei todellakaan ole oman kokemukseni mukaan helppoa ja itsestään selvää, vaan vaatii sekä johtajilta että (työ-)yhteisön jäseniltä avoimuutta ja kykyä arvioida omaa toimintaansa ja asettua myös toisen asemaan.
Tämä on laaja ja monitahoinen kokonaisuus, josta voisi kirjoittaa monenlaista ja pitkästikin. Itseäni on kuitenkin aina puhutellut, mitä Jeesuksesta sanotaan (Mark. 10:45): ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Jos oikein olen ymmärtänyt, yksi viime vuosien johtamissuuntauksista on ollut nimenomaan palveleva johtajuus. Siitä voimme ottaa mallia Jeesukselta.
Pietarin puhe on hämmästyttävä. Kyseessä on siis varsin nuori, ilmeisestikin kouluja käymätön kalastaja, joka sai olla Jeesuksen kanssa kolmisen vuotta. Miten hän voi pitää tällaisen puheen? Oliko se kokonaan ns. Pyhän Hengen innoittama? Vai oliko Pietari oppinut nämä asiat Jeesuksen seurassa? Vai kuuluiko kaikkien juutalaisten lasten kasvatukseen se, että he omaksuivat asiat perheissään ja suvuissaan ja/tai synagogissa?
Ilmeisesti kyse oli kaikista edellä mainituista. Mitä tästä voisi itse oppia? Ehkä sen voisi tiivistää yksinkertaiseen kysymykseen, hengailenko Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Tätähän voi harjoittaa monin tavoin. Alle kokosin nopeasti tarkistuslistaa, jota varmasti voisi/pitäisi täydentää ja jonka avulla voi pohtia, mihin aikaansa käyttää.
-
- Luenko Raamattua?
- Keskustelenko siitä toisten kanssa?
- Käynkö seurakunnan kokoontumisissa?
- Luenko hengellistä kirjallisuutta?
- Kuuntelenko hengellistä musiikkia?
- Katsonko hengellisiä ohjelmia?
- Rukoilenko yksin ja toisten kanssa?
- Jne.
Pekka