Saban kuningatar matkusti yli 2000 kilometriä päästääkseen keskustelemaan Salomon kanssa. Raamattukommentaarien mukaan yleisimmin hyväksytyn näkemyksen mukaan Saba sijaitsi nykyisen Jemenin alueella strategisesti merkittävässä paikassa. Sabalaiset pystyivät käytännössä kontrolloimaan Adeninlahdelta Punaisellemerelle johtavaa Bab el-Mandebin salmea.
Saban kuningatar oli varmasti kiinnostunut Salomosta henkilönä ja hallitsijana, mutta kommentaarien mukaan on todennäköistä, että hänellä oli myös kauppapoliittisia tavoitteita vierailulleen. Salomon ja Israelin vahvistunut vaikutusvalta sen aikaisessa kansainvälisessä ja merireittejä pitkin tapahtuneessa kaupankäynnissä saattoi mahdollisesti aiheuttaa jännitteitä hallitsijoiden välillä.
No, Raamattu ei kerro mitään tästä, mutta mielestäni se on mielenkiintoinen näkökulma, joka taustoittaa osaltaan Salomon ja Saban kuningattaren tapaamista. Onpa sillä jonkinlainen yhtymäkohta tähänkin päivään, kun Hormuzinsalmi on ollut suljettuna ajankohtaisen Lähi-idän kriisin aikana, minkä lisäksi myös Bab el-Mandebin salmen sulkemisella on uhattu, jolloin voitaisiin estää meriliikenne Suezin kanavan kautta. Kuten hyvin tiedämme, olemme nykyisin hyvinkin riippuvaisia näiden merireittien toimivuudesta.
Syntymästään saakka ramman miehen parantaminen aiheuttaa varmasti monenlaisia ajatuksia. Ainakin itselläni on niin. Inhimillisesti tuntuu siltä, ettei se ole voinut olla mahdollista. KohtaamisPaikan rukouspalvelutilanteissakin on tullut vastaan ihmisiä, joiden kohdalla inhimillinen ajatus on ollut, että ihmisen tilanne on niin mahdoton, ettei siinä mikään auta.
Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että parantumista voi tapahtua niin hengellisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Usein suurin huomiomme kiinnittyy fyysiseen parantumiseen, koska ne ovat yleensä jollakin tavoin näkyviä juttuja. Joitakin tällaisia tilanteita olen saanut todistaa, ja haluaisin nähdä niitä enemmän, mutta aika harvassa ne ovat olleet. Monesti kuitenkin tuntuu siltä, että hengellinen ja henkinen parantuminen voivat olla jopa tärkeämpiä juttuja kuin fyysiset parantumiset. Ei näitä kuitenkaan kannata lokeroida, koska ihminen on kokonaisuus. Fyysinen parantuminen voi johtaa henkiseen ja hengelliseen parantumiseen tai päinvastoin.
Toinen helpottava ajatus on se, ettei kyse ole minusta vaan Jeesuksesta. Toisen ihmisen parantumisen saa aikaa vain Jeesus ja Pyhä Henki. Minä voi olla toisen ihmisen rinnalla rukoilemassa Jeesuksen opetuslapsena ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Kaikki mitä rukouksessa ja sen jälkeen tapahtuu, on Jumalan työtä.
Pekka