Ensin pystytettiin alttari ja aloitettiin uhritoimitukset. Sitten saatiin temppelin perustus laskettua paikalleen. Rakennustöitä auttoivat edistämään ammattimiesten lisäksi myös Persian kuninkaan Kyyroksen suotuisat päätökset. Perustuksen laskeminen olikin kansalle riemuhuudon ja ylistyksen paikka, niin kuin Daavidin päivinä. Ja miksipä ei, oltiinhan suuri työ saatu alkuun. Jae 12: “Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja sukujen päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät ja valittivat, kun he katselivat uuden temppelin perustuksia”. Miksi?
Profeetta Haggai profetoi israelilaisille juuri tähän tilanteeseen. Hän välitti kansalle kaiken kaikkiaan neljä viestiä Herralta liittyen temppelin rakentamiseen. Haggai 2:3 antanee vastauksen kysymykseen miksi: “Vieläkö teidän joukossanne on joku, joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli? Eikö se, mikä nyt on silmienne edessä, ole entisen rinnalla kuin ei mitään?”. Kun nuorempi sukupolvi näki riemuiten uuden temppelin vasta lasketut perustukset, niin vanhemmat, ne, jotka olivat lapsena nähneet ensimmäisen temppelin loiston, itkivät niiden surkeutta.
Haggain jakeessa 4 kuitenkin jatketaan: “Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika, ylimmäinen pappi! Ja kaikki maan asukkaat, olkaa lujat! sanoo Herra. Ryhtykää työhön! Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot”. Tämän jälkeen muistutetaan vielä case Egyptistäkin ja siitä, mitä Jumala tulisi itse tekemään. Kyse ei ollut siitä, mitä israelilaiset kykenisivät saamaan aikaiseksi, tai heidän teoistaan, vaan Jumalan voimasta ja lupauksesta. Jos mekin todella uskomme ja luotamme Jumalaan, ei varmasti ole tarpeen epäillä sitä, onko hän sitten meidän kanssamme vai ei. Israelilaisten mahdollisuutena oli tehdä sitä työtä, mihin Jumala itse oli heidät asettanut ja toimia uskollisina kukin omassa roolissaan. Jumala oli heidän kanssaan. Eikö tämä riittäisi meillekin lupaukseksi? Jumala itse meidän kanssamme? Vieläkö epäilemme?
Muutimme hiljattain uuteen, vasta valmistuneeseen taloon. Tai itse asiassa ei edes valmistuneeseen, sillä joitakin osa-alueita on vielä kesken. Yksi puute on se, että yhtään peiliä ei ole vielä asennettu. Näiden osalta ollaan tilauksen tekemistä vaille valmiita. Tämä asettaa itselleni pienen haasteen aina, kun yritän ajaa partaani. On hieman hankala nähdä, koska on valmista, tai miten muutenkaan meni, jäikö ajo mahdollisesti puutteelliseksi. Ilman peiliä ei ole myöskään täyttä varmuutta, onko parranajoa tarpeen suorittaa ollenkaan. Tietysti nykymaailmassa joku nokkela keksii käyttää puhelimen etukameraa. Itse löysin muuttolaatikoista pienen käsipeilin, mikä ratkaisi ongelman. Samalla tavalla laki toimii kuin peilinä näyttäen minulle puutteellisuuteni ja syntisyyteni. Se näyttää peilin lailla minulle sen, mitä en vielä tiennyt itsestäni. Ilman tätä peiliä en ollut tietoinen syntisyydestäni.
Lakien ja sääntöjen noudattaminen (tai pikemminkin sen yrittäminen) eivät kuitenkaan kykene ratkaisemaan ongelmaamme synnistä ja pelastuksesta. Uudestisyntynyt huomaa, että vanha luonto pilaa kaikki yritykset olla laille kuuliainen. Monesti jo pelkästään se, että tiedän jonkin asian olevan kiellettyä, saa minut ajattelemaan sitä. Ihmismielellä on taipumus kiinnostua asioista, jotka ovat kiellettyjä. Eeva taisi ensimmäisenä tuta tämän. Paavalikaan ei hyvää tahtovana tee sitä hyvää, mitä tahtoo, vaan sitä pahaa, mitä ei tahdo. Tässä on jatkuva ristiriita, joka on osa kristityn elämää: elän lihallisessa ruumiissani, vaikka olenkin mieleltäni uudistunut. Saatan teoissa tai huomaamattani sydämessäni rikkoa Jumalan lakia. Tässäkään ei ole kyseessä lupa jatkaa synnin tekemistä, vaan ennemminkin se tappion tila, mikä on ilman Kristusta. Pelkkä tahdonvoimalla lain noudattamiseen pyrkiminen johtaa väistämättä turhautumiseen, mutta Kristuksessa voimme kääntää katseen häneen ja uuteen elämään, jonka olemme armosta saaneet.
Kirjeessään Galatalaisille Paavali kirjoittaa luvussa 5 seuraavasti: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen … Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne … antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte … Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.”
Kun käännämme katseen pois Kristuksesta, niin hukumme, vähän niin kuin Pietari alkoi veden päällä kävellessään vajota, kun käänsi katseensa Jeesuksesta (Matt. 14:30). Tässä on mielestäni tärkeä havainto parannuksen tiellä ja mielen uudistumisessa: onko katseeni vain laissa ja rikkomuksissa ja sitä kautta omassa yrittämisessä, vai Kristuksessa hänelle kuuluvana ja häneen kastettuna, ristin juurella.
Elias