Miksi ihminen kärsii? Olen itse yrittänyt selittää kysymystä itselleni yksinkertaisesti niin, että elämme Aadamin ja Eevan valintojen vuoksi syntiin langenneessa maailmassa, jossa seuranamme ovat kipu, kärsimys ja kuolema. Tämä vastaus tuskin tyydyttää niitä, jotka ovat kärsimysten keskellä.
Onko kärsimyksellä tarkoitus? Onko se Jumalan tahto? En tiedä. En osaa kysymyksiin vastata. Haluaisin ainakin ajatella, ettei se ole Jumalan tahto. Samalla varmaankin on niin, että Jumala sallii kärsimyksen eikä sitä automaattisesti poista eikä estä. Joudumme ainakin osittain kantamaan aikaisempien sukupolvien ja omien valintojemme seurauksia. Toisaalta on kärsimystä, joka tuntuu täysin selittämättömältä.
Tämä on vaikea aihepiiri. Täytyy tunnustaa, ettei Jobin kirja varsinaisesti lukeudu suosikkeihini, kun se jää ainakin itselleni monilta osin mysteeriksi. Tiedän kuitenkin monia, jotka ovat saaneet siitä lohdutusta kärsimysten keskellä.
Tämä maailma tuntui arvostavan eniten ihmisiä, jotka menestyvät. Se kai on luonnollista. Monesti menestystä mitataan rahalla ja varallisuudella. Olen varmaankin aikaisemminkin maininnut seuraavan ajatuksen, jonka jostakin luin: ”Lopulta kyse ei ole siitä, paljonko sait, vaan kuinka paljon annoit.”
Elämän mielekkyys ja merkityksellisyys ei tule siitä, että pitää kaiken itsellään, vaan siitä, että antaa eteenpäin siitä, mitä itsellä on. Kyse ei ole vain rahasta vaan ajasta, huomiosta jne. Akateemisissa tutkimuksissakin on vahvistettu, että elämän mielekkyys ja merkityksellisyys syntyvät ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja toisten auttamisesta. Paavali ymmärsi tämän ilman akateemisia tutkimustuloksiakin.
Pekka