Haluan jakaa tähän tuoreen todistuksen/ rohkaisun. Tällä viikolla olin KP:n tilaisuudessa, jossa rukoilimme toistemme puolesta. Minun oli vaikeaa keskittyä migreenin takia ja ajatukseni palasivat jatkuvasti kipuun. Kun tuli vuoroni olla rukoiltavana, en kyennyt oikein ajattelemaan mitään. Muistin viimeisimmän tilanteen, jossa pidin pientä lastani sylissäni hiekkalaatikon reunalla. Lapseni huusi kurkku suorana pahaa oloaan rintaani vasten, nyyhki vain välillä “äiti, halaa vielä tiukemmin”. Ajattelin Jumalalle, että tässä minä olen tämä lapsi. Kun hiljaisuuden jälkeen muut kertoivat, mitä heille oli noussut mieleen, sain kuulla sanat “hiekkalaatikko” ja “Jumala pitää oikein, oikein tiukasti kiinni”.
Jobin tarina ajaa hänet tarkoituksella pisteeseen, jossa hän ei voi enää vaieta. Mietin sanontaa “ihminen jaksaa, kun on pakko jaksaa”. Ihminen jaksaa todella pakon edessä uskomattoman pitkälle senkin jälkeen, kun ensimmäistä kertaa tulee ajatus, ettei jaksa enää yhtään. Joskus tulee ulkoapäin ajateltua, että kyllä tuossa voisi vielä vähän matkaa tsempata. Tai sanottua itselleen, että miten minä tällä tavalla uuvuin. Tänään Jobin kirja muistuttaa minua siitä, että meillä aivan kaikilla on murtumispisteemme. Raamattu ei luo meille ihmiskuvaa omavoimaisista sankareista, joista parhaat jaksavat ikuisesti, vaan luoduista, jotka ovat ennemmin tai myöhemmin aivan avuttomia ja Luojansa varassa, vailla omaa rohkeutta.
Uuden testamentin puolella päätetään viikko aivan erilaisiin, suorastaan innokkaisiin tunnelmiin. On mahtavaa kuulla todistuksia, ja myös itse kokea sitä, kuinka Jumala voi sytyttää innon tehdä asioita, jotka itsessään eivät välttämättä.. noh, innosta. Parasta tässä on se, että intoa ja iloa en voi itsestäni puristaa, vaan ne ovat lahjaa. Voimme kuitenkin rukoilla, että Jumala antaisi meidän syttyä niille asioille, joihin hän meitä kutsuu.
Rakas Isä, näet jokaisen, joka kaipaa tänään vain nojata sanoitta rintaasi vasten. Kiitos, että olet avannut sylisi meille, tahtonut tulla isäksemme. Rukoilen, että sytyttäisit meihin innon tarttua niihin asioihin, joita olet varallemme suunnitellut. Kiitos, että voit kääntää murheemme iloksi ja apatian innoksi.
Ada