Jobin ahdistus vain jatkuu. Suru ja sairaus riuduttavat ihmisen. Ihmiset Jobin ympärilläkin ovat alkaneet halveksia ja pilkata häntä. Samaa rataa katoaa toivo. Toivo, että elämä joskus voisi kääntyä parempaan. (Jakeet 6 – 7, 11). Onko mitään, mikä auttaisi Jobin kanssa vastaavassa tilanteessa olevaa ihmistä? Job kokee, että ystävät hänen ympärillään yrittävät väkisin kääntää hänen pimeytensä valoksi.
Nopeaa helpotusta ei ole näköpiirissä. Kehotukset, syytökset ja opetukset eivät auta syvästi kärsivää ihmistä. Jobin ystävän yrittivät hänen sanojensa mukaan kääntää pimeän valoksi, kun todellisuudessa Jobin elämä on pilkkopimeää (j. 12). Positiivisen ajattelun tarjoaminen lääkkeeksi ei näytä tepsivän.
Mutta kuka uskaltaa olla kärsivän rinnalla vaikka apua ei näyttäisi tulevan? Kuka jaksaa pysyä rinnalla tuomitsematta ja yrittämättä muuttaa kärsivää silloinkin, kun kärsimys näyttää johtavan kuolemaan?
Efeson kaupunki oli aikansa Berliini, Lontoo tai Pariisi, eli keskeinen kauppapaikka ja myös monien uskontojen ja moraalittoman elämäntavan harjoittamisen paikka. Sen vuoksi kirjeessä efesolaisille ei vain vahvisteta uskon perustuksia (kirjeen luvut 1 – 3), vaan myös annetaan Efeson seurakunnan kristityille käytännön ohjeita Jeesuksen seuraamiseen. Ohjeet alkavat tästä Efesolaiskirjeen 4. luvusta.
Perusta on Jumala ja hänen Jeesuksessa tekemänsä työ: hän on valinnut meidät olemaan kansaansa ja pyhiä ja nuhteettomia. Jeesus haluaa ja tulee täyttämään kaikkeuden läsnäolollaan (j. 10). Siinä työssä me saamme uskovina olla mukana.
Paavalin kehotusten ääreen kannattaa pysähtyä ja pyytää Pyhää Henkeä osoittamaan meille, missä osa-alueella meillä on aihetta kääntyä Jumalan puoleen teoissamme ja asenteissame.
Heli