Job 23, Luuk. 4

Job 23

Kaikkein kipeimmin Job kaipaa, että Jumala tulisi lähelle ja kohtaisi hänet. Job kokee jääneensä täysin ysin tuskansa ja kärsimyksensä keskelle, eikä hän saa minkäänlaista selitystä sille, miksi hän on menettänyt kaiken, vaikka on elänyt aina Jumalaa palvellen ja toisia auttaen. 

Jobilla on kuitenkin luja luottamus Jumalaan. Jumala on toisenlainen kuin ihmiset: ”Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.” (J. 3 – 6). Jotta ihminen voi sanoa noin, hänen tulee tuntea Jumala syvällisesti. Ehkä Pyhä Henki Jobissa sai aikaan tällaiset profeetalliset sanat. Jobin kirja on yksi Vanhan testamentin helmi. Siinä on esillä kärsivä Herran palvelija, joka ei luovu uskostaan Jumalaan, vaikka kohtaa äärimmäistä kärsimystä. Jobin kirja paljastaa meille syvintään myöten myötäelävän ja ihmisestä välittävän Jumalan. Jobin kirja kertoo myös meidän ihmisten mustavalkoisesta ja vaikeasti muuttuvasta ajattelusta, joka aiheuttaa ehdottomuudessaan kärsimystä toisille.

Luuk. 4
Tähtäin siirtyy. Johanneksesta tähtäin siirtyy nyt Jeesukseen, joka oli käynyt Johanneksen kasteella. Jeesus oli synnitön, mutta kasteessa hän samastui syntisiin ihmisiin ja hän sai Pyhän Hengen täyteyden, jonka voimassa hän lähti varsinaiseen palvelutyöhön. 

Sana sanaa vastaan. Erämaassa Paholainen, Jumalaa vastustava persoonallinen henki, kiusasi Jeesusta monin tavoin. Luukkaan evankeliumissa on kolme asiaa, joilla Paholainen pisti piikkiä Jeesukseen ja yritti saada hänet palvelemaan itseään Jumalan sijasta. Jeesus vastasi Paholaisen kiusauksiin Jumalan sanalla. Onkin todella tärkeää, että tunnemme ja ymmärrämme Jumalan sanaa. Kuten Paholaisen sanoista käy ilmi, hänkin tuntee Jumalan sanaa. Paholainen kuitenkin vääristää Jumalan sanaa niin hienovaraisesti, että hänen ajatuksensa vaikuttavat hyviltä. Jos kuulemme niitä, ne lupaavat meille välitöntä apua ja menestystä. Jumalan tie on kuitenkin usein nöyrtymistä, odottamista ja Jumalan ajoitusta korostava tie. 

Kiusantekoa. Paholainen kiusasi nälkäistä Jeesusta ja ja vetosi tämän ruumiin tarpeisiin: ”- – – käske tämän kiven muuttua leiväksi.”  Sitten Paholainen vetosi Jeesuksen sielullisiin tarpeisiin ja lupasi Jeesukselle kunniaa ja valtaa, jos vain Jeesus kumartaisi häntä ja antautuisi hänen valtaansa. Kolmanneksi Paholainen vielä kutitteli Jeesuksen henkeä ja kehotti testaamaan Jumalan lupausta: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas.”

Jumalan kanssa ei pelata. Nälästä ja väsymyksestä huolimatta Jeesuksella oli Jumalan sana kirkkaana mielessä, ja hän ajoi Paholaisen kiusaavine tarjouksineen pois. Ja millä keinoin? Jumalan sanalla, jonka hän tunsi ja ymmärsi Paholaista paremmin. 

Kyllä, Jumala antaa meille jokapäiväisen leivän, mutta saatamme myös joutua kokemaan puutetta ja nälkää. ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan Jumalan sanasta ja Jumalan ajoituksesta.

Ei, Jumala ei välttämättä lupaa kultaa ja kunniaa tässä ajassa, sillä meidän tulee palvella ainoastaan Jumalaa. Jumalan palveleminen ei useinkaan ole ulkoisen kunnian tie.

Ja kyllä, Jumala on luvannut pitää meistä huolen. Mutta meidän ei tule tarkoituksella ja tahallisesti hakeutua vaaroihin, joista sitten manipuloida Jumalaa pelastamaan meidät. Jumalan apu tulee tarpeeseen ja suvereenisti hänen aikataulullaan ja hänen tahtonsa mukaan. Emme voi pakottaa Jumalaa näytösluontoisesti pelastamaan meitä ongelmista.

Heli