“Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt” (6).
“Omatunto on ihmisen henkilökohtainen tuntemus tai ”sisäinen ääni”, joka kertoo, onko teko moraalisesti hyvä tai oikein. Omantunnon ajatellaan antavan intuitiivisesti oikean vastauksen, kun yksilö pohtii jonkin toimensa moraalista oikeutusta” (Wikipedia).
Pysähdyin tähän omatuntoon, joka näyttää olevan tärkeä ottaa huomioon, jos haluaa elää oikein ja autuaallisesti. Vaikka Job on katkera Kaikkivaltiaalle ja joutuu puolustaa syyttömyyttään ystävilleen, ei hän halua luopua uskostaan Jumalaan eikä hänen oikeudenmukaisuuteensa. Hän tuntee itsensä eikä omatunto häntä syytä. Hän tuntee myös Jumalan ja tietää myös, miten luopioiden käy. Sitkeä ja periksiantamaton mies on tämä Job.
Uusi testamentti kehottaa kristittyjä säilyttämään puhtaan omantunnon (1. Tim. 3:9). Se saattaa helposti turmeltua ja saastua jos toimii omaatuntoaan vastaan ja kääntää selkänsä totuudelle (Tiitus 1:13-16).
Paavali oli omantuntonsa kanssa myös tarkka. “Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt 24:16). Siinäpä meillekin esimerkkien kutsua samaan.
Huomio kiinnittyi Jumalan sanan merkitykseen kasvun ja hedelmän tuottamisen edellytyksinä. Siitä kerrotaan kylväjä- ja lamppuvertauksessa. “Hyvään maahan pudonneet siemenet sen sijaan ovat kuulijoita, jotka säilyttävät sanan hyvässä ja rehellisessä sydämessään. Heidän kestävyytensä tuottaa satoa” (15). Sanan oikeaan kuulemiseen liittyy myös sen soveltaminen käytäntöön, jolloin se heijastuu myös ulospäin. Samaa Jeesus korostaa myös perheyhteen pääsyn edellytyksenä: “Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan” (21).
Seuraavissa kertomuksissa Jeesus opettaa käytännössä siitä, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän tyynnyttää myrskyn ja ajaa ulos pahoja henkiä. Se ei ollutkaan ihan pikku juttu, sillä vastassa oli Legioona pahoja henkiä, joka oli kurinalainen ja järjestäytynyt joukko pimeyden voimia. (Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä, Matt. 26:53*).
Jeesuksen kohtaamisissa puhutaan myös uskosta. Synagogan esimiehelle Jeesus sanoo:”Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu” (50). Naiselle:“Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa” (48). Jäin miettimään, miten usko näkyi ulospäin. Yhteinen tekijä kummallakin oli heittäytyminen Jeesuksen jalkojen juureen, joka osoitti nöyryyttä ja kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Se, että se tapahtui julkisesti, merkitsi Jairokselle synagogan esimiehelle suurta rohkeutta, sillä hän rikkoi arvostetun asemansa vaatimukset pyytäen apua tältä vieraalta opettajalta, jota paljon arvosteltiin. Tautia sairastanut nainen oli ensin yrittänyt salata paranemisen, mutta lopulta julkisuus ja kertomus Jeesuksen avusta toivat naiselle fyysisen paranemisen lisäksi paluun ihmisten ilmoille, sillä nyt häntä saastuttanut ja muista eristänyt tauti oli poissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Juha