Etsi viisautta
Miten voin etsiä viisautta? Jumalan tunteminen löytyy Raamatusta, mutta pohdin mitä ”viisauden lähteitä” ympäriltä löytyy. Toisilta ihmisiltä, seurakunnasta ja elämänkerroista oppii paljon. Olen myös lähiaikoina lukenut kirjallisuutta eri aikakausilta ja kulttuureista. Viimeisimpänä ”Incidents in a life of a slavegirl” vuodelta 1861. Kirjan on kirjoittanut entinen orja, joka kertoo kokemuksistaan Amerikan etelävaltiossa. Kirjassa minua puhuttelee vahvasti useiden orjien luja kristillinen vakaumus ja halu noudattaa Jumalan tahtoa olosuhteista huolimatta. He eivät etsi helpointa tietä, vaan ovat valmiita kärsimään toimiakseen pyhästi. Syntiin ja kiusauksiin suhtaudutaan kirjassa vakavasti. Huomasin, että omien ajatusteni peilaaminen erilaiseen aikakauteen avasi silmiäni näkemään asioita, joille olen alkanut sokeutua. Pohdin, olenko itse halukas pyhittymään ja noudattamaan tinkimättömästi Jumalan sanaa. Huomasin, että usein suhteutan toimintaani mm. mediassa näkemääni. Raamattu ei kuitenkaan kehota toimimaan niin, vaan etsimään oikeutta, vanhurskautta ja viisautta.
Kiitoskirje
Tämä kirje eroaa kaikista muista Paavalin kirjeistä, koska tämä ei keskity ongelmiin tai kriiseihin, vaan perustuu Paavalin ja hänelle läheisen seurakunnan suhteeseen. Paavali kirjoittaa läheisilleen. Filippin seurakunta syntyi Paavalin nähtyä näyn Makedonialaisesta miehestä. Tämä oli ensimmäinen Euroopan maaperälle perustettu seurakunta ja myös siinä erosi aiemmista, että Filippissä ei ollut synagogaa, eli siellä ei asunut vaadittua kymmentä juutalaista miestä, vaan Paavali aloitti julistuksen juutalaisten naisten rukouskokouksesta. Filippin seurakunta päätti itse osoittaa kiitollisuutta Paavalille tukemalla tätä taloudellisesti. Lisäksi kuultuaan Paavalin ”kotiarestista” Roomassa, he lähettivät Epafroditoksen Paavalille kotiavuksi. (Apostoli tarkoittaa alkukielessä lähetettyä, ja siksi voi myös tarkoittaa henkilöä, joka on lähetetty jonnekin tekemään jotakin.) Paavali lähetti tämän kirjeen Epafroditoksen mukana Filippiläisille, kun Epafroditos vakavan sairastumisen seurauksena jouduttiin lähettämään takaisin Filippiin.
Paavali iloitsee tilanteestaan koska sen kautta evankeliumi on levinnyt paikkoihin, jotka muuten olisivat olleet vaikeita (vai mahdottomia) saavuttaa. Paavali jopa toteaa, että luottaa kaiken vaikuttavan evankeliumin hyväksi, elipä tai kuoli. Huikean vahva esikuva uskosta. Olen itse kokenut, että omien vaikeuksien keskellä voi olla hankala nähdä omaa napaa pidemmällä. Paavali taas tuntuu näkevän vain Jumalan ja lähimmäiset. Paavali kutsuu myös Filippiläisiä samaan: ”Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan.” Enpä ole ajatellut että Jumalan armoa rukoillessa, että se voisi tarkoittaa tätäkin. Mutta Paavali katsoi asioita ikuisuuden näkökulman mukaan lukien! Ehkäpä mekin voisimme.
Siunattua sunnuntaita!
– Anna