Ihminen voi suunnitella omia askeleitaan ja pyrkimyksiään, mutta viime kädessä Jumala ohjaa niiden toteutumista (jakeet 1-3, 9). Voin jättää suunnitelmani Herran haltuun ja luottaa hänen johdatukseensa. Tämä ei tarkoita suunnittelemisesta luopumista, vaan nöyryyttä sen tunnustamisessa, ettei ihminen itse hallitse kaikkea eikä aina näe, mikä hänelle on parasta. Mielestäni tässä voisi verrata lapsen ja aikuisen välistä suhdetta ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta, koska hän ei vielä täysin ymmärrä, mikä hänelle on parhaaksi. Samalla tavoin meidän on vaikea edes kuvitella, kuinka rajallinen oma näkökulmamme on verrattuna siihen, mitä Jumala näkee ja ymmärtää. Ymmärrettävästi Jumalan vastaus rukoukseemme voi olla myös ei. Hän voi myös toisaalta ohjata meitä yllättävään, lähtökohtaisen odottaman vastaiseen suuntaan.
Ja mitäpä voimme tehdä, jos itse Jumala päättää toimia tavalla, jota emme ymmärrä tai osanneet odottaa? Jae 33: ”Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra” . Viisautta lienee toimia omassa tehtävässämme uskollisesti ja kuuliaisesti Jumalaa kohtaan, mutta jättää asioiden lopputulos hänen haltuunsa.
Ehkä yksi viisauden tärkeimmistä opetuksista onkin se, ettei minun tarvitse täysin ymmärtää, miksi tai miten Jumala toimii voidakseni luottaa häneen. Voin luottaa siihen, että hän toimii aina oikeudenmukaisesti ja oman hyvän tahtonsa mukaisesti. Minun ei siis tarvitse kantaa huolta siitä, että jokin Jumalan päätös olisi väärä, vaikka en itse sitä ymmärtäisi. Aivan kuten lapsi voi luottaa vanhempansa viisauteen ja hyvyyteen silloinkin, kun ei itse ymmärrä tämän ratkaisuja, voimme vielä suuremmalla syyllä luottaa hyvään Jumalaan.
Tein tämän kirjoituksen valmiiksi eilen myöhään illalla. Olin kuitenkin jo aiemmin luonnostellut tähän ajatuksia myös jakeesta 32, mitkä jäivät lopullisen kirjoituksen ulkopuolelle. Jätin tämän hienosäätämättä kuitenkin tähän alapuolelle. Jotenkin tuli intuitio että parempi tällä kertaa näin.
jae 32 -> ehdottomia suosikkeja, jossa myös itsellä ollut paljon opittavaa. Jeesuksenkaan toimintaa ei ajanut sankarivietti ja uroteot. Jumalan valtakunnan voima saattoi näkyä köyhien, hiljaisten, sairaiden ja sorrettujen keskuudessa. Mikä hinta saattaa olla nopeilla ja näyttävillä ”sankari”teoilla ja mitä voidaan taas hiljaisuudessa saavuttaa sävyisyydellä ja maltilla. Voittamalla voi myös hävitä.
Ensimmäisen kirjeen puolella Paavali kehotti tessalonikalaisia elämään jatkuvasti valmiina Kristuksen paluuseen. Tähän liittyen totesin, että hengellinen valvominen ei kuitenkaan tarkoita lopun aikojen tapahtumien jatkuvaa tarkkailua tai spekulointia, vaan uskollista kristillistä elämää ja valveutuneisuutta omassa uskossa. Tässä kohdin voisi lainata kuuluisaa virkettä: Jos maailmanloppu tulisi huomenna, tänään istuttaisin omenapuun. Tessalonikalaisille on saattanut käydä sama, mikä tänäkin päivänä helposti monille, kun joku ottaa puheeksi Herran päivän odotuksen ja Jeesuksen paluun sekä hieman analysoi sitä, mitä maailmassa ympärillämme tapahtuu. Lopun aikojen odotus ja siihen varautuminen on saattanut mennä yli. Paavali joutuikin tämän vuoksi selventämään tessalonikalaisille, mitä konkreettista tapahtuisi vielä ennen tuota päivää ja sen, että pahan voimat jo vaikuttavat maailmassa.
Oli tuo päivä sitten lähellä tai ei niin lähellä, oli se sitten 10 vuoden tai 200 vuoden päästä, tai joskus muulloin, niin vaikuttaisiko se elämääni ja valintoihini Jeesuksen seuraajana? Paavali muistuttaa ensimmäisessä kirjeessään, ettei meidän tarvitse tietää aikamääreistä. Jumala tietää ja se riittää. Sen sijaan meidän tehtävämme on pysyä uskollisina ja juurtua lujasti Kristukseen. On toki hyvä ymmärtää, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, ja tuntea myös se, mitä Jeesus itse opetti ajoista ja aikojen merkeistä. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tietää tai ymmärtää kaikkea tulevista tapahtumista, mutta meidän tulee tuntea Jumalan sana, rakastaa totuutta ja pitää kiinni siitä, mitä meille on opetettu. Samalla voimme luottaa siihen, että paha ei ole Jumalan veroinen vastustaja eikä sen valta ole ikuinen. Kristuksen voitto on lopulta varma. Usein rakentavampaa onkin keskittyä siihen, että kasvamme Kristuksen seuraajina, pysymme uskollisina ja annamme hänen sanansa juurtua meihin ja tuottaa hedelmää elämässämme hänen hyvän tahtonsa mukaisesti.
Siunausta alkavaan viikkoon!
Elias