Aam. 2, Room. 5

Aam. 2

Aamos aloitti tiukan profetiansa saarnaamalla naapurikansoille niiden synneistä ja Jumalan tuomiosta. Hiljalleen hän tulee lähemmäs ja lähemmäs, kunnes lopulta kääntyykin kohti Jumalan omaisuuskansaa, Juudaa ja Israelia. Mitä ilmeisimmin yleisö on tästä ottanut vähän itseensä. 

Jumala muistuttaa Aamoksen suulla suurista teoistaan: “minä hävitin teidän tieltänne amorilaiset”, “minä toin teidät Egyptistä, minä johdatin teitä 40 vuotta autiomaassa” (jakeet 9 ja 10). Israelilaisten tyypillinen ongelma oli huonomuistisuus. Jumala uudelleen ja uudelleen eri profeettojen kautta muistuttaa mitä hän on jo tehnyt heidän hyväkseen ja mitä se kertoo hänen luonteestaan. Luulen, että tämä ongelma koskee meitä kaikkia. Psalmissa 103 sanotaankin “Ylistä Herraa minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt”. Koen, että itselläni on helposti sama vaara, katsoa ympärilleni ja käsillä olevia asioita ja unohtaa sekä Raamatun tarjoama vuosisatojen todistus sekä oman elämän todistukset Jumalan voimasta ja luonteesta. Mitä tapahtuu, jos pysähdyn muistamaan, mitä hyvää hän on jo tehnyt?

Room. 5

Päivän UT:n luku tarjoaa niin yltäkylläisen kattauksen Jumalan hyviä tekoja, että tähän voisi pysähtyä loppukuuksi. Päätin pysähtyä ensimmäisen jakeen kohdalle:

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.

Mietin, mitä tarkoittaa, että meillä on rauha Jumalan kanssa. Bo Giertz kirjoittaa näin: “Ennen me olimme hänen vihollisiaan… Uhmasimme häntä tai emme luottaneet häneen tai yritimme käyttää häntä omiin tarkoituksiimme.” Luulen, että tuo luottamus on asia, jonka kanssa emme tule täällä valmiiksi, mutta kun elämme ja muistutamme itseämme niistä Jumalan hyvistä teoista, luottamus saa tulla suuremmaksi, saamme kyvyn kokea tätä rauhaa yhä enemmän. Jeesus on tuonut meille rauhan, paikan jolla saamme kutsua Jumalaa Isäksi ja olla hänen edessään vapaita ja levollisia.

Tänään lainaan rukoukseen psalmia 103:

Ylistä Herraa, minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään.

Ada

Aam. 1, Room. 4

Aam. 1

Aamos oli profeetta, joka toimi Israelissa, pohjoisvaltiossa noin 30 vuotta ennen Israelin joutumista Assyriaan pakkosiirtolaisuuteen. David Pawson kutsuu häntä ja hieman myöhemmin vaikuttanutta Hooseaa “viimeisen varoituksen profeetoiksi”. Köyhä karjankasvattaja Aamos aloittaa viestinsä jotenkin samoissa tunnelmissa, kuin mihin Joelin kirja päättyy, kansojen tuomioilla. 

Alueen kansat elivät suhteellisen rauhallista ja vaurasta aikaa. Tätä kuvaa myös Aamoksen monta kertaa erikseen mainitsemat “palatsit”. Yltäkylläisyys on ilmeisesti valitettavasti osaltaan kiihdyttänyt moraalista rappiota ja kaikkia näitä kansoja uhkaa Assyria.

Vanhaa testamenttia lukiessa välillä pysähdyn miettimään sitä, miten ihmeellistä on, että nämä tapahtumat ovat liitettävissä historiallisiin todellisiin paikkoihin ja tapahtumiin. Se, mistä Aamos ennustaa, todella tapahtui, siitä voimme lukea historiankirjoista. Tätä kannattaa pitää esillä itselle ja muillekin, kun pohdimme Raamatun luotettavuutta. 

Room. 4

Paavali järisyttää juutalaiskristittyen ja pakanakristittyjen raja-aitoja julistamalla, että Aabraham on paitsi juutalaisten isä, myös “kaikkien niiden isä, jotka uskovat” (jae 11).

Mietin tämän tekstin äärellä, millainen kuva Aabrahamilla on ollut Jumalasta, johon hän uskoi. Hänellä ei ollut Raamatun kirjoja, joiden puoleen kääntyä, ei lakia tai pappeja, vain kenties kertomuksia siitä, mitä voimallisia asioita Luoja on tehnyt. Kun Herra kutsui häntä, hän päätti kuitenkin luottaa Jumalan kutsuun, uskoa, että Jumala on luotettava ja voimallinen.

Paitsi, että ihmettelen sitä, miten Raamattu asettuu historialliseen viitekehykseen, innostun, kun ajattelen, miten eheästi ja ihmeellisesti Raamattu on uskollinen itselleen, miten vuosisatojen aikana kirjoitetut kirjat, laulut ja kirjeet kaikki osoittavat siihen Jumalan suunnitelmaan, jota Paavali meille avaa. Jo Raamatun aivan ensimmäisessä kirjassa ovat Aabrahamille lausutut sanat “sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1.Moos.12:3). “Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.

Isä, kiitän siitä, että olet ilmoittanut meille tahtosi ja antanut meille sanasi, Raamatun. Se on itsessään niin ihmeellisen tarkasti rakennettu, ettei sitä voi uskoa, ellei tunne Sinua. Sytytä meissä tänäänkin usko sinuun, Jumalaan, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Ada

Joel. 4, Room. 3

Joel. 4

Joelin kirjan neljännessä luvussa nähdään taas välähdyksiä kansojen tuomiosta ja Herran päivästä. Hyvän Jumalan oikeudenmukainen luonto vaatii, että pahuudella on päätepisteensä. Ennustus vakuuttaa Israelille, että siinä missä Herra vaatii Israelin tilille sen pahoista teoista, Herra ei myöskään unohda pahuutta, jota se on saanut osakseen. Myös omassa ajassamme ja ajoittaisessa toivottomassa maailmankuvassa on lohdullista muistaa, että Jumala ei ummista silmiään pahuudelta, vaan on edelleen kansakuntien Herra ja oikeudenmukainen tuomari.

Room. 3

Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa toistuu monta kertaa sana “kaikki”: 

kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa” (jae 9), 

kaikki ovat luopuneet” (jae 12), 

kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (jae 23)

Ja samoin:

“Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa” (jae 22)

Me elämme maailmassa jossa yritämme kilpailla ja ansaita hyväksyntää, kuulua oikean porukkaan, näyttää ja kuulostaa hyvältä. Mutta Jumalan vanhurskaus on jotain niin ihmeellistä ja hyvää, että sen rinnalla kaikki asettuu todellisiin mittasuhteisiin: olemmekin kaikki, jokainen samalla viivalla. Mieleeni on vuosien takaa jäänyt opetus, jossa joku sanoi hienosti, että Jumala ei päästä meitä pelastukseen epämääräisesti takaovesta, vaan Jeesuksessa hän on todella asettanut kaiken kohdalleen. Hänen työnsä on niin perinpohjainen, että siihen sisältyvät kaikki.

Jeesus, tänäänkin saamme jättää käsiisi kaiken maailmantuskan ja turhautumisen, jota koemme itsestämme. Sinä olet voittanut maailman, sinä olet täydellisesti kantanut meidän rikkinäisyytemme ja syyllisyytemme. Sinun armosi on niin ihmeellinen, että siihen sisältyvät kaikki.

Ada