Tekijä: Ada Kangas

Ps. 17

Ilm. 14

Tämän päivän ilmestyskirjan jakeet ovat ilmeisesti olleet erityisen haastavia ihan Raamatun selittäjillekin, joten painetta oikeasta tulkinnasta ei kannata ottaa. Tässä voidaan ainakin nähdä vertauskuvallisen täysi ja täydellinen määrä (12×1200) pelastettuja, jotka Jeesus on tehnyt aivan täydellisiksi ja jotka saavat iloita Herran edessä. Minulle kolme enkeliä ja kuvat sadonkorjuusta vahvistavat sitä, mitä Ilmestyskirja yleensäkin puhuu valinnan paikan edessä oleville kristityille: kun ymmärrämme, mitä on pelissä, tiedämme aivan varmasti, kummassa tiimissä haluamme olla.

Kolmatta kertaa olen kommentoimassa kohtaa jossa puhutaan vihan viinistä ja maljasta, ja aina vain näen vastakkain tämän vihan maljan ja Jeesuksen ojentaman uuden liiton maljan, maljan hänen veressään. Jeesus otti meidän paikkamme, antoi oman verensä ja otti vastaan kärsimyksen maljan. Niin saamme kuulua siihen satoon joka kerätään Jumalan aittaan, turvaan taivaaseen. Vaikka kukaan meistä ei vielä ole synnistä vapaa, vaan kaukana puhtaasta, jo nyt saan rukoilla psalmin 17 sanoilla:

Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Varjele minua kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan. Minä saan nähdä sinun kasvosi. Sinun läsnäolosi ravitsee minut.

Ada

Ps. 16

Tämän päivän psalmi on erityinen, sillä Pietari siteeraa sitä puheessaan Helluntaina: “Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne. Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan/ etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.” (Ps. 16:9-10, Apt. 2:27) Pietarin mukaan David “näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen” kirjoittaessaan nämä säkeet ja riemuitsi siitä, mitä Jumala tekisi hänen sukunsa ja jälkeläisensä kautta. Ajattelen usein, että Davidin “supervoima” oli se, että hän otti Jumalan lupaukset todesta. Olen pohtinut, mahtoiko hän Goljatia vastaan mennessään ajatella olevansa turvassa, olihan Jumala luvannut tehdä hänestä kuninkaan, eikä lupaus ollut vielä täyttynyt. Joskus haastan itseäni kiperässä paikassa miettimään, miltä tämä tai tuo asia näyttäisi jos luottaisin yhtä järkkymättömästi Jumalan lupauksiin ja huolenpitoon.

Ilm. 13

Ilmestyskirjassa kuvataan tänään petoja, Jumalaa vastustavia voimia. Ensimmäinen peto edustaa monen kommentaarin mukaan melko selkeästi Roomaa ja maallista vallankäyttöä ja valtakuntia yleensä. Toinen peto, väärä profeetta voi edustaa tulkintatavasta riippuen esimerkiksi taloudellista tai hengellistä vallankäyttöä ja se erityisesti yrittää johtaa ihmisiä harhaan. Kuitenkin sen puheesta, äänestä tunnistaa, ettei se edusta Jumalaa. Vaikka näille pedoille on ilmeisesti olemassa (ainakin yleisellä tasolla) tosielämän vastineet, niiden voima ei ole lopulta lähtöisin ihmisestä, vaan Lohikäärmeeltä, Paholaiselta. Samaa kuvataan Efesolaiskirjeessä (6:12) “Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan..”

Maailmanhistorian aikana paha yrittää käyttää kaikkea ja kaikenlaista valtaa Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Päivän luvussa kuvataan, että nämä vallat vaativat ihmisen uskollisuutta, Jumalalle kuuluva kunnioitusta. Kaiken keskellä saan kuitenkin asettaa turvani, uskollisuuteni Jumalaan. Päivän psalmi antaa tämän asian rukoilemiseen erityisen hyviä eväitä:

Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan. Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.  Sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi on ikuinen onni.

Ada

Ps. 15

Ilm. 12

Päivän psalmissa kysytään “Kuka saa tulla Herran temppeliin”. Annettu lista vaatimuksista on lyhyt, mutta ihmiselle lannistava. Kun vielä Jeesus opetuksissaan tähdentää, että puhdas ihminen on todella puhdas, motiivejaan ja sydäntään myöten, rima nousee jonnekin niin korkealle, että on selvää, ettei kukaan voi sen yli hypätä. Tarvitsemme kaikki Jeesusta ja hänen pelastustyötään.

Ilmestyskirjassa on saatu edellinen “seitsensarja”, merkkisoitot päätökseen ja nyt maailmanhistoriaa kerrotaan taas kosmisesta näkökulmasta (edelleenkin, tämä on vain yksi mahdollinen tulkinta).

Yksi lukuarvo, joka toistuu tässä ja edellisessä luvussa erityisen usein on kolme ja puoli vuotta. Pyhää kaupunkia poljettiin 42 kuukautta, kaksi todistajaa todistivat 1260 päivää, samoin autiomaahan paenneesta naisesta huolehditaan 1260 päivää ja toisessa kohtaa vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta. Kaikki nämä tarkoittavat kolmea ja puolta vuotta. Tämän ajan ajatellaan usein tarkoittavan seurakunnan aikaa, aikaa Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen välillä. Mutta miksi juuri kolme ja puoli? Jukka Norvanto huomauttaa, että 3,5 on puolet seitsemästä, täydellisyyden luvusta.

Minua tämä luku 3,5, puolet täydellisestä puhutteli minua kovasti: seurakunta elää aikaa, jossa näemme paljon Jumalan valtakunnan iloa ja voimaa, mutta se on vasta aavistus täydellisestä. Toisaalta erityisesti Johanneksen ilmestyksen kirjoittamisen aikoihin seurakunta näki yhtälailla vainoa ja kärsimystä. Lasi on puoliksi täynnä Jumalan ihmeellistä hyvyyttä ja puoliksi sitä kipua ja tyhjyyttä, jota rikkinäinen maailma tuottaa. Jumalan valtakunta on jo nyt – ja ei vielä.

Herra Jeesus, me elämme kahden ajan välillä, kahden todellisuuden välillä, kahden valtakunnan välillä. Kun meistä tuntuu, että näemme vain sen tyhjän puolen, auta meitä etsimään sinun valtakuntaasi. Kiitos, että varustat meitä niin, että voimme palvella sinua kukin omalla paikallamme tässä ajassa.

Ada