Tekijä: Ada Kangas

4. Moos. 22

Joh. 9

Kertomus Bileamista ja tämän puhuvasta aasista on suhteellisen tunnettu, ja tunnettu nimenomaan kummallisuudestaan. Jostain syystä koen harvoin tarvetta pohtia Raamatun äärellä, onkohan tätä oikeasti tapahtunut ja tapahtunut juuri näin, mutta tämä tarina herättää sen kysymyksen. Tarina on kuitenkin hyvin yksityiskohtainen, joten kuvittelisin, että se on jollain tavalla ollut tärkeä, välittänyt viestin, joka on erityisesti haluttu jakaa.

Bileam ei ilmiselvästi kuulu Israelin kansaan, vaan on jonkinlainen poppamies, mutta tästä huolimatta ainakin kunnioittaa Herraa. Jumala antaa hänelle luvan lähteä Balakin matkaan, mutta ilmeisesti hänen aikeensa ovat väärät, sillä Herra pysäyttää hänet (ja sen aasi paran) antaakseen ohjeistuksensa uudelleen.

Johanneksen evankeliumissa fariseukset tenttaavat väsymiseen saakka Jeesuksen parantamaa sokeana syntynyttä miestä. Tämä puolustaa kokemustaan uskomattomalla rohkeudella. Hänellä ei pyri lainkaan pelaamaan itselleen juuri avautunutta paikkaa yhteisössä, vaan hänen prioriteettinsa ovat ihailtavassa kunnossa. Fariseukset sen sijaan kieltävät hyvin itsepintaisesti kaikki todisteet Jeesuksen erityislaatuisuudesta.

Tämän päivän teksteissä kohtasimme kaksi tahoa, Balakin ja fariseukset, jotka eivät millään hyväksyneet heille annettua vastausta. Varmaan jokainen pystyy palauttamaan mieleensä tilanteen, jossa yritämme keskustella ihmisen kanssa, mutta silti ymmärryksemme ei vain kertakaikkiaan kohtaa. Suljettuun sydämeen ei pysty inhimillisestä vinkkelistä mikään.

Rakas Jumala, laskemme käsiisi kaikki lähipiirimme ja vähän sen ulkopuolisetkin suljetut sydämet. Anna meille rohkeutta puhua totta, todistaa sinusta, niin kuin tarinan parantunut mies. Auta meitä pysymään siinä toivossa, että sinä voit avata myös suljetut sydämet. Pyydämme, Herra, tee työtäsi salaa.

Ada

4. Moos. 21

Joh. 8

Tämän päivän teksteissä meillä on harvinaisen hieno ilmiö: luimme Vanhasta testamentista kohdan johon juuri Jeesus tänään viittaa! Tartun siis ilman muuta siihen. 

Vanhassa testamentissa kerrotaan erikoinen tarina pronssikäärmeestä. Jumala oli lähettänyt israelilaisten keskuuteen myrkkykäärmeitä rangaistukseksi heidän nurinastaan, mutta vastaa heidän avunhuutoihinsa yllättävällä tavalla: hän käskee Moosesta valamaan pronssista käärmeen ja nostamaan sen tangon päähän, jolloin jokainen, joka käärmettä katsoo, jää eloon.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus yrittää eri tavoin kertoa identiteetistään ja tehtävästään, mutta hänen puheensa ei avaudu kuulijakunnalle. Jakeessa 28 hän toteaa, että hänen sanansa avautuvat osalle sen jälkeen kun he ovat “korottaneet Ihmisen Pojan”. Jeesus viittaa tässä siihen, että hänet tullaan korottamaan ristille, niin kuin pronssikäärme korotettiin autiomaassa tankoon.

Itse pohdin myös sitä, mikä merkitys on ollut nimenomaan “korottamisella”. Pronssikärmeen kohdalla voimme ajatella, että sen tarkoitus oli näkyä mahdollisimman kauas, olla tavoitettavissa. Samoin Jeesus kuoli äärimmäisen julkisella ja skandaalin omaisella tavalla, josta puhuttiin ja kerrottiin laajalti niin, että siitä on mainittu myös ei-kristillisissä lähteissä. Uskon, että tässä Jumala on tuonut avun mahdollisimman saataville. Monet kommentaarit huomauttivat, kuinka sekä käärme, että risti muistuttavat ja pakottavat niihin katsovan kohtaamaan oman syyllisyytensä. Pieni ele, katsominen, edellyttää toisaalta uskoa ja toisaalta nöyrtymistä. 

Rakas Jeesus, auta meitä tulemaan sinun eteesi syyllisyytemme kanssa. Kiitos, että sinä tahdot parantaa meidät, synnyttää meissä uutta elämää ja voimaa toimia paremmin. Kiitos, että olet kantanut syyllisyyden ja rangaistuksen, antanut lahjaksi armon.

Ada

Ps. 18

Ilm. 15

Ilmestyskirjassa lauletaan tänään “Oikeat ja todet ovat sinun tiesi”. Näiden sanojen uskominen todeksi taitaa olla sellainen elämän mittaisen jumpan paikkaa. Laulussa Kuljeta ja johda lauletaan myös “kasvata lapseesi luottamus loppumaton”. Vaikka olosuhteet näyttävät miltä, Jumalalla todella on homma hanskassa. Mieleeni nousee se, kuinka Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa puhuessaan sodista ja taisteluista ja muista lopunajan merkeistä “niin täytyy käydä” (24:6). Olen usein ihmetellyt tätä, mitä tarkoittaa että jotain täytyy käydä. Kun Jumala kerran on kaikkivaltias, eiköhän voi vain sanoa, että minä haluan, että näin tai noin käy? Täytyykö jotain käydä meidän ihmisten vuoksi, tai jotta asiat menisivät lopulta hyvin tai oikein?  Meillä ei ole tähän muuta vastausta kuin “oikeat ja todet ovat sinun tiesi”.  

Mieheni voi todistaa, että tuuletin ääneen, kun huomasin, että saan kommentoida psalmia 18. Tämä psalmi on opettanut minut rukoilemaan psalmien avulla ja tukeutumaan Raamatun sanaan, kun oma kestävyys on koetuksella. Tämä psalmi on todella pitkä, minkä ansiosta siitä löytyy jae melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sen sanoilla olen mm.

• Huutanut epätoivoani Jumalalle (jakeet 5-6)
• Pyytänyt kestävyyttä (29, 30, 33, 40)
• Pyytänyt Jumalaa paljastamaan asioiden juurisyyt (8, 16)
• Pyytänyt Jumalaa opettamaan minua rukoilemaan (35)
• Julistanut tilanteen ylle voittoa ja Jumalan kykyä viedä asiat päätökseen (17, 18, 32, 38, 47)
• Muistuttanut itseäni Jeesuksen voitosta ja armosta (47, 51)

Minulle tämän psalmin tärkein kohta on kuitenkin aivan ensimmäiset sanat, jotka 92 käännöksen mukaan ovat “Minä rakastan sinua Herra.” Kun avasin tämän psalmin peukkupaikkana vajaa kaksi vuotta sitten, ajattelin lukea sen ääneen, mutta meinasin tikahtua näihin sanoihin. Voinko sanoa Jumalalle näin? Voiko repaleinen ja häilyvä ihminen sanoi Jumalalle sanan “rakastan”? Kuitenkin tämä psalmi kutsui sanomaan nämä ihmeelliset sanat “Minä rakastan sinua Herra. Sinä olet minun voimani.” Niistä on tullut minulle yksi pelastusrengas, oikopolku ylistykseen ja Jumalan voiman muistamiseen. Sillä ei ole väliä kuka tai millainen minä olen, vaan kuka Jumala on.

Minä rakastan sinua Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Sinun ohjeesi, sinun tiesi ovat täydelliset, oikeat ja todet. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala tuot pimeyteeni valon. Sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Kristukselle ja hänen omilleen, nyt ja aina.

Ada