Tekijä: Ada Kangas

1. Moos. 29

Minua on aina puhutellut se, kuinka Jumala näkee tässä kertomuksessa Lean, ihmisen, jonka kaikki muut ovat työntäneet syrjään. Minun tulee helposti keskityttyä vain tarinan “päähenkilöihin” ja ajateltua, että muut jäävät Jumalan suunnitelmassa varjoon. Kuitenkin Jumala muisti Lootia, Ismaelia ja Eesauta ja piti heistä huolta, vaikka he eivät olleet tarinan keskiössä. Leasta, jolle omat perheenjäsenet ovat jättäneet pelinappulan roolin, tulee Juudan äiti ja Jeesuksen esiäiti. Ja hän toteaa “saan ylistää Herraa!”

Luuk. 24

“Eikö sydämemme hehkunut innosta..?”

Tämän on minulle on yksi rakkaista Raamatun jakeista. Mitä Jeesuksen läsnäolo saa aikaan. Miltä tuntuu, kun sana alkaa puhua suoraan sydämelle.

Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan vietyään työnsä ristillä päätökseen, vaan hän nousi kuolleista ja vieläpä palasi itse opettamaan heitä ja avaamaan heidän sydämensä kirjoituksille. Minulle tämä on puhunut kahta mielestäni tärkeää asiaa:

Ensinnäkin opetuslapset eivät opettaneet ja puhuneet ensimmäisille seurakunnille omasta viisaudestaan käsin, vaan Jeesus itse opetti heitä ja avasi heidän sydämensä ymmärtämään kirjoitukset (sen lisäksi, että saivat viisautta Pyhässä Hengessä). Jeesus oli juuri ennustanut, että hän kuolisi ja nousi kuolleista – ja sitten vielä tehnyt sen! Hänen auktoriteettinsa opettaa ja tulkita kirjoituksia on ylivertainen. Nämä seikat vahvistavat luottamustani Raamattuun: Jeesus itse viittaa Vanhaan testamenttiin ja osoittaa näin sen luotettavaksi. Hän myös itse laskee perustukset alkukristilliselle opetukselle, Uuden testamentin kirjeille ja keskeiselle viestille.

Rakas Jumala, sinä sytytät meihin ilon. Lea, joka oli jäänyt yksin ja syrjään lopulta ylisti sinua. Jopa kuoleman ja epätoivon keskelle sinä toit ilon ylösnousemuksesta. Kun sinun hyvyytesi ja suunnitelmasi avautuu meille, se saa sydämet hehkumaan innosta. Anna sydämiimme ilo sinussa!

Ada

1. Moos. 28

Jaakob on yksin keskellä erämaata, kenties yksin ensimmäistä kertaa elämässään, kun hän kohtaa Jumalan. Jälleen mietin samaa, kuin Iisakin kohdalla, mitä Jaakob mahtoi tietää ja ymmärtää Jumalasta? Paljon on ainakin vielä opittavaa, sillä hän luulee voivansa käydä kauppaa Jumalan kanssa sanoen “jos Herra on minun kanssani.. jos minä saan palata”. 

Tietämättään Jaakob on nähnyt näyn, johon Jeesus viitta puhuessaan itsestään: Hän on tikapuut, joita pitkin enkelit kulkevat ylös, alas taivaaseen, ainoa tie Jumalan ja ihmisen välillä (Joh.1:51). 

Luuk. 23

Keskustelin erään tuttuni kanssa siitä, mitä voimme oikeastaan ylipäätään tietää Jumalasta. Emmekö voi periaatteessa lukea Raamattua ja katsoa Jumalaa mistä näkökulmasta haluamme? Voinko silloin luottaa siihen, mitä luulen Jumalasta tietäväni?

Jumala ei ole tässäkään jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan on antanut meille avuksi tarkan linssin: koko Raamattu, jopa sen ensimmäinen ja  viimeinen sana viittaavat Jeesukseen, ja kaikki, mitä Jeesuksesta on kerrottu, kulkee kohti uhrautuvaa rakkautta ristillä ja kuoleman voittoa ylösnousemuksessa. Onkin ihmeellistä, että juuri ristinkuolema on Raamatun ja koko antiikin ajan historian tapahtumista yksi kaikkein varmimmin toteen osoitettavissa: on ainutkertaista, että meillä on niin monia aikalaisten ja silminnäkijöiden todistuksia ja vieläpä mainintoja myös ei-kristillisissä lähteissä, jotka kaikki todistavat yhdenpitävästi.

Jeesus sanoo, että se joka on nähnyt hänet on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Meillä ihmisillä on monenlaisia ajatuksia ja mielikuvia Jumalasta, mutta voimme aina peilata näitä mielikuvia vasten Jeesusta, joka meidän vuoksemme otti hiljaa, rakastaen vastaan synnin ja kirouksen painon.

Rakas Jumala. On niin paljon sellaista, missä meillä ei ole vastauksia tai varmaa tietoa. Myös Raamatun äärellä joudumme usein kysymään, millainen sinä olet, mitä tahdot meidän sinusta ymmärtävän. Kiitos, että lähetit Jeesuksen meille kiintopisteeksi. Kiitos, että saamme ankkuroitua tänäänkin uhrautuvaan rakkauteesi.

Ada

1. Moos. 27

Tämän päivän teksteissä nähdään kaksi ateriaa, kaksi petosta, kaksi katkerasti itkevää miestä. Näemme heikkoja ja suorastaan kurjia ihmisiä ja heidän keskellään Jeesuksen, joka sanoo kaiken edessä Isälle “Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”

Rebekka ottaa tässä luvussa ohjat omiin käsiinsä, mikä johtaa lopulta perheen hajoamiseen. Yksi kommentaattori pohti mielenkiintoisesti, yrittiköhän Iisak toimia tietoisesti Jumalan suunnitelman vastaisesti, vai oliko Rebekka pitänyt raskauden aikana saadun Jumalan sanan omana tietonaan. 

Kun lähdin ensimmäisiä kertoja lukemaan Raamattua systemaattisesti, minulla oli ajatus, että Raamattu on jotakuinkin “tee näin”-kirja. Pian kuitenkin valkeni, että Raamattu on monilta osin ennemminkin “ei-näin”-kirja. Jumalan suunnitelma toteutuu hänen uskollisuutensa vuoksi, lupauksen, jonka hän antoi Abrahamille. Jumala toimii uskomattoman kärsivällisesti niin Jaakobin, kuin Pietarin ja meidän kaikkien muidenkin kohdalla.

Luuk. 22

Tähän mennessä Jeesus on väistänyt suorat yhteenotot ja kysymykset identiteetistään, mutta nyt aika on täynnä. Jeesus sanoo Pietarille “Antakaa tämän tapahtua”.

Kun Jeesusta kuulustellaan Suuren neuvoston edessä, hän sanoo jotain, mikä saa neuvoston jäsenet raivon valtaan. Hän sanoo “Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan oikealla puolella”. Jeesus viittaa näillä sanoilla sekä Psalmiin 110, että Danielin kirjan ennustukseen Ihmisen Pojasta.

Miksi on merkittävää, mitä Jeesus itsestään todistaa? Jos kristityt ovat tehneet Jeesuksesta Jumalan, olemme pahasti eksyksissä. Tämä väite on kuitenkin Jeesuksen itsensä esittämä: tässä hän paljastaa identiteettinsä Jumalana ja Messiaana. Ihmisen elämän tärkeimpiä kysymyksiä onkin, uskommeko hänen puhuvan totta.

Jeesus, sinun edessäsi käy ilmi se, kuinka heikkoja, rikkinäisiä ja riittämättömiä me ihmiset olemme. Kun yritän omassa voimassani ratkaista asioita, päädyn pettämään ja rikkomaan ne entistä pahemmin. Tarvitsemme Sinut pelastajaksemme. Avaa sydämet vastaanottamaan totuus sinusta.

Ada