Bileam siunaa Israelilaisia kolmannen kerran hyvin painavin sanoin: hän vertaa Israelia kolmannen kerran leijonaan ja ennustaa heidän voittonsa ympäröivistä kansoista. Hän myös lausuu ennustuksen, joka tulee viittaamaan messiaaseen: “Tähti nousee Jaakobin keskeltä”.
Uuden testamentin puolella Jeesus herättää Lasaruksen ja laittaa samalla liikkeelle tapahtumaketjun, joka johtaa hänen kuolemaansa. Olen miettinyt joskus, miksi muut evankelistat eivät kertoneet tästä ihmeestä, mutta luulisin, että he ovat halunneet suojella asianosaisia, jotka yhä elivät. Viimeisenä kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa on muissakin tilanteissa esimerkiksi nimetty henkilöitä, jotka on aikaisemmissa evankeliumeissa jätetty nimettömiksi.
Tänään mietin, miltä Jeesuksesta tuntui odottaa kaksi päivää, ennen kuin saattoi mennä auttamaan Lasarusta. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa usein, ettei tee niin kuin itse tahtoo, vaan niin kuin Isä tahtoo. Vaikka Jeesus ilmeisesti tiesi tapahtuman merkityksen ison kuvan kannalta ja myös ilon, joka kohtasi Martta ja Mariaa, kun he saisivat veljensä takaisin, Jeesus oli syvästi liikuttunut, jopa järkyttynyt matkatessaan Lasaruksen haudalle.
Minut pysäytti tänään Raamatun lyhyin jae: Jeesus itki. Muslimiystäväni kertoi, että heidän käsityksensä mukaan Jumala ei itke. Minua Jeesuksen kyyneleet lohduttavat. Hän ei katsele etäältä kärsimystä tai kuittaa kipua toteamalla, että tämähän on lopulta väliaikaista. Hän on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Samalla hän ilomme ja rauhanme jo tässä hetkessä, ylösnousemus ja elämä, tie iänkaikkiseen iloon ja kirkkauteen.
Kiitos Jeesus kyyneleistäsi. Kiitos toivostasi, voimastasi ja voitostasi.
Ada