4. Moos. 25, Joh. 12

4. Moos. 25

Summaan varmaankin monien ajatuksia, kun sanon, että tämän päivän Vanhan testamentin luku on järkyttävä. Israelilaisten keskuudessa tapahtuu se, mitä ei kerta kaikkiaan saanut tapahtua ja sillä on musertavat seuraukset. 

Tämä ja kuvaukset Jerusalemin piirityksestä ennen pakkosiirtolaisuutta saavat minut kysymään, miksi tämän täytyi mennä näin. Eikö tätä olisi mitenkään voitu välttää? Joskus painin tämän kysymyksen kanssa pitkäänkin.

On armeliasta meille, että näemme ison kuvan, mitä on tapahtunut satojen vuosien aikana ja mikä on ollut Jumalan suunnitelma. Tässä kuvatut lankeemukset olivat niitä tismalleen samoja, jotka ajoivat Israelin lopulta pakkosiirtolaisuuteen. Vaikka Jumala käytti kaikkia mahdollisia keinoja, kansaa ei herättänyt mikään ennen pakkosiirtolaisuutta. Uudelleen ja uudelleen kysyn elämän ja Raamatun äärellä, olisiko sittenkin ollut jokin parempi keino. Se on varmaan yksi ihmisen sinnikkäimmistä kamppailuista, luotanko omaan viisauteeni vai Jumalan. 

Pelkästään näiden kohtien pohjalta olisikin aika mahdotonta luottaa Jumalan hyvyyteen ja täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Meidän linssimme kuitenkin Raamattuun ja elämään on Jeesuksessa ja hänen työssään, hänessä johon Koko Raamattu ensimmäisestä sanasta viimeiseen viittaa. 

Joh. 12

Johanneksen evankeliumissa meillä on kaksi päällisin puolin ristiriitaista tietoa: meille kerrotaan Jesajan sanoneen “ Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä”, ja samalla Jeesus huutaa “Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Taas kysyn, miksi tämän täytyi mennä näin? Miksi joidenkin silmät ovat sokaistut?

Yhden vastauksen tähän antaa Paavali Roomalaiskirjeessä (11:11-12): “Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!”

Jeesus myös sanoo: “Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.” Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat. Minulla on usein oma näkemykseni siitä, miltä sen pitäisi kussakin hetkessä näyttää. Se näkemys perustuu kuitenkin kuin yhteen pysäytyskuvaan pitkässä elokuvassa. Raamatun äärellä harjoittelen zoomaamista isoon kuvaan, oman ymmärrykseni rajalle, uudelleen ja uudelleen.

Kiitos Jeesus sanoistasi, joissa on elämä. Sinä luotit Isän tahtoon ja suunnitelmaan kaikessa, auta meitäkin luottamaan. Sinä tulit näyttämään meille elämälläsi Jumalan armon ja totuuden. Kiitos, että tulit, tulit pelastamaan meidät. 

Ada