Tekijä: Ada Kangas

4. Moos. 21

Joh. 8

Tämän päivän teksteissä meillä on harvinaisen hieno ilmiö: luimme Vanhasta testamentista kohdan johon juuri Jeesus tänään viittaa! Tartun siis ilman muuta siihen. 

Vanhassa testamentissa kerrotaan erikoinen tarina pronssikäärmeestä. Jumala oli lähettänyt israelilaisten keskuuteen myrkkykäärmeitä rangaistukseksi heidän nurinastaan, mutta vastaa heidän avunhuutoihinsa yllättävällä tavalla: hän käskee Moosesta valamaan pronssista käärmeen ja nostamaan sen tangon päähän, jolloin jokainen, joka käärmettä katsoo, jää eloon.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus yrittää eri tavoin kertoa identiteetistään ja tehtävästään, mutta hänen puheensa ei avaudu kuulijakunnalle. Jakeessa 28 hän toteaa, että hänen sanansa avautuvat osalle sen jälkeen kun he ovat “korottaneet Ihmisen Pojan”. Jeesus viittaa tässä siihen, että hänet tullaan korottamaan ristille, niin kuin pronssikäärme korotettiin autiomaassa tankoon.

Itse pohdin myös sitä, mikä merkitys on ollut nimenomaan “korottamisella”. Pronssikärmeen kohdalla voimme ajatella, että sen tarkoitus oli näkyä mahdollisimman kauas, olla tavoitettavissa. Samoin Jeesus kuoli äärimmäisen julkisella ja skandaalin omaisella tavalla, josta puhuttiin ja kerrottiin laajalti niin, että siitä on mainittu myös ei-kristillisissä lähteissä. Uskon, että tässä Jumala on tuonut avun mahdollisimman saataville. Monet kommentaarit huomauttivat, kuinka sekä käärme, että risti muistuttavat ja pakottavat niihin katsovan kohtaamaan oman syyllisyytensä. Pieni ele, katsominen, edellyttää toisaalta uskoa ja toisaalta nöyrtymistä. 

Rakas Jeesus, auta meitä tulemaan sinun eteesi syyllisyytemme kanssa. Kiitos, että sinä tahdot parantaa meidät, synnyttää meissä uutta elämää ja voimaa toimia paremmin. Kiitos, että olet kantanut syyllisyyden ja rangaistuksen, antanut lahjaksi armon.

Ada

Ps. 18

Ilm. 15

Ilmestyskirjassa lauletaan tänään “Oikeat ja todet ovat sinun tiesi”. Näiden sanojen uskominen todeksi taitaa olla sellainen elämän mittaisen jumpan paikkaa. Laulussa Kuljeta ja johda lauletaan myös “kasvata lapseesi luottamus loppumaton”. Vaikka olosuhteet näyttävät miltä, Jumalalla todella on homma hanskassa. Mieleeni nousee se, kuinka Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa puhuessaan sodista ja taisteluista ja muista lopunajan merkeistä “niin täytyy käydä” (24:6). Olen usein ihmetellyt tätä, mitä tarkoittaa että jotain täytyy käydä. Kun Jumala kerran on kaikkivaltias, eiköhän voi vain sanoa, että minä haluan, että näin tai noin käy? Täytyykö jotain käydä meidän ihmisten vuoksi, tai jotta asiat menisivät lopulta hyvin tai oikein?  Meillä ei ole tähän muuta vastausta kuin “oikeat ja todet ovat sinun tiesi”.  

Mieheni voi todistaa, että tuuletin ääneen, kun huomasin, että saan kommentoida psalmia 18. Tämä psalmi on opettanut minut rukoilemaan psalmien avulla ja tukeutumaan Raamatun sanaan, kun oma kestävyys on koetuksella. Tämä psalmi on todella pitkä, minkä ansiosta siitä löytyy jae melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sen sanoilla olen mm.

• Huutanut epätoivoani Jumalalle (jakeet 5-6)
• Pyytänyt kestävyyttä (29, 30, 33, 40)
• Pyytänyt Jumalaa paljastamaan asioiden juurisyyt (8, 16)
• Pyytänyt Jumalaa opettamaan minua rukoilemaan (35)
• Julistanut tilanteen ylle voittoa ja Jumalan kykyä viedä asiat päätökseen (17, 18, 32, 38, 47)
• Muistuttanut itseäni Jeesuksen voitosta ja armosta (47, 51)

Minulle tämän psalmin tärkein kohta on kuitenkin aivan ensimmäiset sanat, jotka 92 käännöksen mukaan ovat “Minä rakastan sinua Herra.” Kun avasin tämän psalmin peukkupaikkana vajaa kaksi vuotta sitten, ajattelin lukea sen ääneen, mutta meinasin tikahtua näihin sanoihin. Voinko sanoa Jumalalle näin? Voiko repaleinen ja häilyvä ihminen sanoi Jumalalle sanan “rakastan”? Kuitenkin tämä psalmi kutsui sanomaan nämä ihmeelliset sanat “Minä rakastan sinua Herra. Sinä olet minun voimani.” Niistä on tullut minulle yksi pelastusrengas, oikopolku ylistykseen ja Jumalan voiman muistamiseen. Sillä ei ole väliä kuka tai millainen minä olen, vaan kuka Jumala on.

Minä rakastan sinua Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Sinun ohjeesi, sinun tiesi ovat täydelliset, oikeat ja todet. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala tuot pimeyteeni valon. Sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Kristukselle ja hänen omilleen, nyt ja aina.

Ada

Ps. 17

Ilm. 14

Tämän päivän ilmestyskirjan jakeet ovat ilmeisesti olleet erityisen haastavia ihan Raamatun selittäjillekin, joten painetta oikeasta tulkinnasta ei kannata ottaa. Tässä voidaan ainakin nähdä vertauskuvallisen täysi ja täydellinen määrä (12×1200) pelastettuja, jotka Jeesus on tehnyt aivan täydellisiksi ja jotka saavat iloita Herran edessä. Minulle kolme enkeliä ja kuvat sadonkorjuusta vahvistavat sitä, mitä Ilmestyskirja yleensäkin puhuu valinnan paikan edessä oleville kristityille: kun ymmärrämme, mitä on pelissä, tiedämme aivan varmasti, kummassa tiimissä haluamme olla.

Kolmatta kertaa olen kommentoimassa kohtaa jossa puhutaan vihan viinistä ja maljasta, ja aina vain näen vastakkain tämän vihan maljan ja Jeesuksen ojentaman uuden liiton maljan, maljan hänen veressään. Jeesus otti meidän paikkamme, antoi oman verensä ja otti vastaan kärsimyksen maljan. Niin saamme kuulua siihen satoon joka kerätään Jumalan aittaan, turvaan taivaaseen. Vaikka kukaan meistä ei vielä ole synnistä vapaa, vaan kaukana puhtaasta, jo nyt saan rukoilla psalmin 17 sanoilla:

Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Varjele minua kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan. Minä saan nähdä sinun kasvosi. Sinun läsnäolosi ravitsee minut.

Ada