Tekijä: Ada Kangas

Ruut. 4

Ruutin kirja kertoo meille tarinan naisesta, joka etsi suojaa Jumalan “siipien alta”. Jumala “lunastikin” hänet osaksi kansaansa ja yhteisön turvaa. Myös Noomi, joka oli jo luopunut toivosta sai osakseen onnea ja pelastuksen köyhyyden ja kurjuuden partaalta. Kuten tavallista, Jumala käytti työssään ympärillä olevia ihmisiä, erityisesti Boasta. 

Kirjan loppu muistuttaa minua siitä, kuinka Jumala käyttää suunnitelmassaan epätodennäköisiä ihmisiä. Jakeessa 12 mainitaan Tamar, vierasmaalainen nainen, jonka tarina osana Juudan heimon syntyä oli kaikkea muuta kuin siisti ja tavanomainen. Matteuksen evankeliumin alun sukuluettelo kertoo, että Boas puolestaan oli Joosuan kirjassa mainitun Rahabin, Jerikon vakoojat pelastaneet prostituoidun poika. Ruut taas oli leski ja moabilainen, osa kansaa, jotka suljettiin 5. Mooseksen kirjassa Israelin kansan ulkopuolelle. Kaikki neljä henkilöä mainitaan nimeltä Jeesuksen sukuluettelossa. Jumala käyttää niitä, jotka ovat jääneet yhteisöjen ulkopuolelle, niitä, joilla on sotkuinen menneisyys, niitä, jotka tekevät virheitä, niitä, joilta loppuu toivo kesken matkan. Hän tahtoo siunata kaikkia, jotka etsiytyvät hänen siipiensä suojaan.

Gal. 3

“Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» (jae 13)

Ruutin kirjassa tapahtuva lunastus on kuva iankaikkisesta lunastuksesta, kuinka lunnaat maksanut Jeesus ottaa meidät suojiinsa. Meiltä ei vaadita muuta, kuin että uskomme häneen ja ymmärrämme tarvitsevamme häntä. Joskus on vaikeaa hahmottaa, minkä mittaluokan asia tämä on. Kun pohdin tämän tekstin äärellä Ruutin ja Noomin saamaa pelastusta, sain samalla muistaa, että vielä suurempi ilo ja pelastus on tullut myös minun osakseni. “Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (jakeet 26-27).

Jeesus, kiitos, että olet ottanut minut suojiisi, täysin ilman omaa ansiotani. Sinussa saan olla täysin turvassa.

Ada

4. Moos. 27

Tässä on Raamatun paikka, jota on syytä pysähtyä hieman hehkuttamaan: äärimmäisen patriarkaalisen ajan ja maailmankulttuurin keskellä tyttärille turvataan perintöoikeus! Tässä kohdassa näemme myös hienon mallin siitä, kuinka epäselvä tilanne vietiin Herran ratkaistavaksi.

Tämä haaste tulisi yhä suuremmaksi, sillä Mooseksen aika oli käymässä vähiin. Miten toimittaisiin, kun häneltä ei enää voitaisi kysyä neuvoa? Jumala ohjaa heidät valtuuttamaan Joosuan ja pappi Eleasarin kansan johtajiksi.

On joitain kysymyksiä, joissa tänä päivänä toivoisin, että voisin pyytää Jumalaa antamaan yksiselitteisen vastauksen. Onneksi voimme kuitenkin yhdessä rukoillen, Pyhän Hengen voimassa ja Raamatun äärellä etsiä vastauksia. 

Joh. 14

Samoin kuin vanhassa testamentissa Israelin kansaa aletaan valmistella Mooseksen poismenoon, Jeesus valmistelee opetuslapsia. Sanoessaan, että menee valmistamaan meille sijaa, Jeesus ilmeisesti viittaa aikansa kihlajaiskulttuuriin, jossa sulhanen lähti kihlajaisten jälkeen isänsä taloon valmistamaan huonetta, jossa voisi sitten morsiamensa kanssa asua häiden jälkeen. Saattoi kulua pitkäkin aika, ennen kuin sulhanen palaisi hakemaan morsiantaan.

Tässä ajassa puhumme paljon siitä, kuinka moni asia on epävarmaa ja moni kokee turvattomuutta. Jeesus lupaa, ettemme jää orvoiksi ja avuttomiksi, emme edes tässä ajassa. Hän on lähettänyt meille puolustajan, Pyhän Hengen. Hän jättää meille rauhan, oman rauhansa, joka on aivan toista, kuin se rauha, jota maailma meille voi tarjota. Tässäkin ajassa meillä on syy toivoon, syy olla rohkeita.

Tule Pyhä Henki, tule elämäämme, keskellemme. Anna meille viisautta ja rohkeutta, kuljeta meitä tänään.

Ada

4. Moos. 26

Katkerasti kapinoinut sukupolvi on kuollut ja Mooses toimittaa uuden väenlaskun. Tämä sukupolvi ei muistanut Egyptiä eikä ollut kenties kokenut Punaisen meren ylitystä. Jumala aloitti heidän kanssaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Raamatullisessa Israelin kansan historiassa nähdään, kuinka jokainen sukupolvi on oma käännekohtansa, joka joko kieltää tai ottaa vastaan Herran lupaukset ja tahdon. On hurjaa ajatella, että Jumala tekee aina uudelleen työtä uuden sukupolven parissa. Tämän äärellä iloitsen siitä hengellisestä heräämisestä, mitä saamme ajassamme nähdä!

Joh. 13

Jostain syystä lapseni pitävät tästä paikasta, jossa Jeesus pesee opetuslasten jalat. Ehkä se on tilanne, joka heidänkin on helppo kuvitella.

Olen pohtinut paljon sitä, miten Jeesus kutsuu nöyryyteen ja rakkauteen, jonka on tarkoituskin saattaa ihmiset hämilleen. Ajattelen, että inhimillisesti katsoen tämän toteuttaminen on hyvin haastavaa, ja luulen, että moni siinä myös kuluttaa itsensä loppuun. Mietin, miten voisimme ottaa tämän kutsun vastaan terveellä tavalla.

Jumala voi käyttää monia ihmisiä samaan aikaan, jolloin kenenkään ei yksin tarvitse ajatella olevansa vastuussa kaikesta ja kaikista, vaan voi keskittyä niihin ihmisiin ja tilanteisiin, joiden äärelle Jumala kulloinkin vie. Ajattelen myös, että nöyrtymisessä ei ole kysymys siitä, että antaisimme ihmisten kohdella meitä miten sattuu, vaan, että kun ihmisellä on rauha ja arvon tunto Jumalassa, ei ole tarvetta todistella mitään. Antautuessaan toisille ihmisille ei antaudukaan heille vaan Jumalalle. Enkä usko, että luovuttaminen ja antautuminen olisi arvo sinänsä, vaan, että on tilanteita, jolloin Jumala kutsuu meitä päästämään irti, jotta hänen suunnitelmansa voi edetä. Silloin kun hän kutsuu meitä päästämään irti, rakastamaan yli rajojen, hän on valmistanut meille myös avun, levon ja voiman.

Jeesus lepäsi, hän otti omaa aikaa, hermostui ja puolusti rajojaan – mutta samalla hän rakasti ja oli valmis täyttämään Jumalan tahdon.

Rakas Jeesus, vie minua askel kerrallaan, pidä kädestäni kiinni. Opeta meitä rakastamaan, palvelemaan toisia, nöyrtymään terveellä, sinun mielesi mukaisella tavalla.   

Ada