Tekijä: Heli

5. Moos. 7

Mark. 9

Sopivaa tahtia. 5. Mooseksen kirjan 7. luvussa Jumala sanoo että hän karkotti israelin viholliskansat vähitellen israelilaisten tieltä, ei kerralla. Syykin kerrottiin. Muutoin villieläimet olisivat ehtineet levitä hävitettyihin kaupunkeihin ja kyliin ja israelilaisilla olisi ollut vastassaan petoeläintein ”armeija”.

Minulle tämä raamatunkohta on vuosien ajan muistuttanut Jumalan suuresta viisaudesta ja rakkaudesta minua ja meitä kohtaan. Jumala tietää, mitä tahtia meidän vapautuksemme erilaisista riippuvuuksista ja muista sielumme vihollisista tai ihan fyysisistä uhkista voi edetä niin, että me kestämme sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kun Jumala ohjaa elämäämme ja seurakuntaamme, hän toimii kaikessa meidän parhaaksemme. Hän myös tietää, mikä on meille parasta pitkällä aikavälillä ja iankaikkisuudenkin näkökulmasta. 

Juuria myöten pois. En uskalla enkä osaa teologisesti selittää, miten rakastava Jumala voi yhden kansan vuoksi tuhota muita kansoja niin surutta, kuin Vanhassa testamentissa Israelin kansan viholliskansoja. Sen me sen sijaan tiedämme, että Jumala on jotain niin kirkasta, täydellistä ja pyhää, että me tämän päivän uskovat emme tahdo tajuta sitä. Jumalalle ei kelpaa mikään vähänkään tahrainen, saati täysin jumalaton. 

Markuksen evankeliumin 9. luvussa Jeesus käsittelee aika lailla samaa asiaa. Hän sanoo kärjistäen, että syntiin viettelevä käsi, jalka tai silmä on hakattava tai revittävä pois. Jeesus ei varmastikaan tässä kohtaa tarkoittanut, että nuo ruumiinosat tulisi amputoida, vaan sitä, että paha on kitkettävä juurineen pois, ennen kuin se ulottaa lonkeronsa meihin niin vahvoina, että se vie mennessään. Jeesus tunsi Jumalan pyhyyden. Hän tiesi, että synnin kanssa ei ole leikkimistä. 

Vieraslajeista tiedämme, että kun niille ei Suomen luonnosta löydy luonnolisia kilpailijoita, ne alkavat nopeasti rehottaa kaikilla tien pientareilla ja syrjäyttävät alkuperäiset niittykasvit tieltään. Kun ne ovat levinneet laajalle, niitä on lähes mahdotonta enää saada tuhottua. Korkeintaan niistä pystyy pitämään vapaana rajattuja alueita, joihin ihmisen resurssit riittävät.

Heli

5. Moos. 6

Mark. 8

”Tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista.” Jeesuksen tekemissä ruokkimishmeissä minua puhuttelee  itse ihmeen lisäksi Jumalan ymmärrys meitä epäuskoisia kohtaan. Tuhannet ihmiset olivat syöneet vatsansa täpötäyteen. Silti ruokaa jäi yli seitsemän korillista. Jumala antoi ruokaa niin yltäkylläisesti.

Jos kaikki ruoka olisi mennyt, opetuslapset ja me jälkipolvet olisimme voineet erehtyä luulemaan, että mitään ihmettä ei tapahtunutkaan.  Mutta nyt, ihmeestä jäi konkreettiset merkit: runsaasti korit täynnä leipää, enemmän kuin lähtötilanteessa oli ollut. Ihmettä on vaikea uskoa todeksi, kun se on ohi ja elämä on palannut tuttuihin uomiinsa. Meidän epäilymme ei kuitenkaan tee tapahtunutta tapahtumattomaksi. 

Omassa elämässämme on myös todennäköisesti tapahtunut asioita, jotka voi nimetä ihmeeksi. Toinen nimeää ne sattumaksi, uskova ihminen Jumalan ihmeiksi. Ne kannattaa kirjata ylös, muistella niitä ja kertoa niistä, jotta emme inhimillisen järkeilymme kautta selitä niitä tapahtumattomaksi. Niin käski Jumala israelilaisiakin tekemään, eli muistamaan ja kertomaan Egyptistä vapautumiseen liittyneistä ihmeistä (5. Moos. 7).

Täysillä messissä. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa tulee 5. Moos. 6 luvusta, jossa Jumala käskee omiaan rakastamaan häntä koko sydämestään, sielustaan ja koko voimallaan. Tunteet, tahto, mielen innostus, luovuutemme tai systemaattisuutemme, loogisuutemme tai muut luontaiset kykymme ja taipumuksemme on kaikki tarkoitettu palvelemaan Jumalaa. Mooseksen laki oli laki, ja se osoitti lopulta, että ihminen ei kykene toteuttamaan edes rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa, saati myöhemmin Jeesuksen lisäämään tarkennusta, käskyn toista osaa. Jeesus onneksi tuli ratkaisuksi ongelmaan.

Nuorempana, väärin tekemisen pelosta päätin jossain vaiheessa, että olisin taka-alalla ja hiljaa. Siten saisin mahdollisimman vähän vahinkoa aikaan. Mutta eihän se onnistunut. Eikä Jumala missään tapauksessa ole tarkoittanut meitä elämään niin. Meni syteen tai saveen, niin ollaan täysillä Jeesuksen messissä! Ja jos ei tiedetä, miten olla mukaan, tärkeintä, että tehdään jotakin. Kyllä Jumala ohjaa meitä matkaa tehdessä, kun kuljemme yhdessä toisten kanssa rukoillen.

Heli

Ps. 39

Matt. 14

Aikaa surra?Jeesus kuulee serkkunsa Johannes Kastajan mestauksesta. Matteus kertoo, että sen kuultuaan Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Raamatunkohta on paljon puhuva. Jeesus mahtoi olla todella surullinen ja ehkä myös hyvin yksinäinen. Johannes oli valmistanut elämällään ja julistuksellaan tietä Jeesukselle; hän oli Jeesuksen edelläkävijä. Hän oli myös Jeesuksen sukulainen. Jeesus ei varmaan voinut välttyä miettimästä, millainen hänen kuolemansa tulisi olemaan, kun Johannes koki niin brutaalin kuoleman. Se veisi hiljaiseksi kenet tahansa.

Ihmiset olivat niin villinä Jeesuksen perässä, että hän ehti olla hiljaisuudessa vain venematkan verran. En ymmärrä, miten Jeesus kokosi itsensä, kun näki, että rannalla olikin suuri joukko tarvitsevia ihmisiä häntä odottamassa. Ehkä tuon venematkan aikana tapahtui jotain erityistä ja Jumala hoiti Jeesusta ja hänen suruaan syvästi. Matteus vain kertoo, että Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän paransi kaikki sairaat. 

Kiistämättömiä todisteita. Jostain Jeesus sai voimaa kaikkeen tähän ja sitä seuraaviin tunnustekoihin. Tunnusteot olivat ihmeellisiä ja vahvistivat vain edelleen, että Jeesus on paljon enemmän kuin kukaan toinen rabbi ja opettaja. Hän on Jumalan lupaama Messias, maailman pelastaja. Ainut Jumala.

Sama voima. Tämän tosi Jumalan seurassa ja hänen apuunsa turvaten saamme kulkea tämänkin päivän. Samanlaiset vaikeudet ja tuskat voivat kohdata meitä kuten Jeesusta, sillä palvelija ei ole isäntäänsä suurempi. Mutta myös sama Jumalan voima, lohdutus ja rakkaus, jota Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan, on meidän. Päivän evankeliumikohdasta on tässä muutama esimerkki Jeesuksen välittämisestä  ja voimasta meitä kohtaan: 

• Jeesuksen tuli heitä sääli. (Matt. 14:14).
• Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. (jae 16)
• Tuokaa ne tänne minulle. (jae 18)
• Kaikki söivät kyllikseen. (jae 20)
• Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö. (jae 28)
• —tuli tyyni. (Jae 32)
• Ja hän paransi kaikki sairaat. (jae 14)
• Ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat. (jae 36)

Heli