Tekijä: Kyyrä

Ps. 70

Herra, riennä avukseni!

Ensilukemalla tuli mieleen, että onpas napakka ja hyvä malli rukouksesta. Vaikka hätä on suuri, on apukin lähellä. Psalmi on rehellinen avunhuuto hädässä. Siinä tunnustetaan, että Jumala on suuri ja ihminen pieni ja avuton. Ahdistus ja apu siihen ovat samassa paketissa ja apua pitäisi saada nopeasti. Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, iloitkoot ja riemuitkoot sinusta. Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, saakoot aina sanoa: “Suuri on Jumala!” Minä olen köyhä ja avuton, Jumala, riennä avukseni. Sinä olet minun apuni ja pelastajani, Herra, älä viivy! Herra, riennä avukseni! Herra, älä viivy!

On myös hyvä kertoa rukousvastauksista eteenpäin, sillä ne myös vahvistavat kuulijoita suhteessa Jumalaan.

Luuk. 20

Lukua lukiessa tuli mieleen kreikan kielen sana apologia, joka Wikipedian mukaan tarkoittaa hyökkäyksen kohteena olevan näkökannan puolustamista. Kuuntelin siitä kerran podcastin ja se oli varsin mielenkiintoista, vaikka en sitä nyt tunne omaksi kutsumukseksi. Itse olen enemmän samaa tyyppiä sen sokeana syntyneen miehen kanssa, jonka näön Jeesus paransi. Hän ei tiennyt oikeaa vastausta, “mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen” (Joh.9:25). 

Onneksi jotkut ovat siihen perehtyneitä ja ovat valmiina puolustamaan kristinuskon totuuksia julkisesti keskustellen. Uskon asioista tulee olla valmis kertomaan, ei tiukasti riidellen, vaan lempeydellä ja kunnioituksella. Silloin voidaan päästä jakeen 39 tunnelmaan:   ” Jotkut lainopettajat sanoivat tähän:” Hyvin vastasit opettaja.” 

Vaikka ei olisi “apologian armolahjaa”, niin meitä kaikkia kehotetaan kasvamaan todistajan tehtävässä. “…pitäkää Herra Kristus sydämessänne pyhänä. Olkaa aina valmiina vastaamaan jokaiselle, joka kysyy, mihin toivonne perustuu. Vastatkaa kuitenkin rauhallisesti ja kunnioittavasti…” (1. Piet. 3:15-16). Voisikohan sitä rukoilla, että saisi kohdata uteliaita ihmisiä?

Juha

Ps. 69

Ahdistusta, voimattomuutta ja epätoivoa kuvataan varsin voimakkaasti. Jospa Jumala tulee avuksi kun näkee ja kuulee miten huonosti asiat ovat, varsinkin kun Hänen takiaan Daavid on joutunut häväistyksi. Tai sitten se on vaan aitoa ahdistusta ja kirjoittajan tunneilmaisua, joka helpottaa mieltä, kun saa sitä jakaa Herralle.”Häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane. Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.” Vaikka Psalmeissa tällainen tunneilmaisu näyttää kuuluvan asiaan tai kulttuuriin, on se vähän vierasta itselleni, ja se jotenkin lamaannuttaa, kun empatia herää. Sen sijaan Psalmin loppuosan ylistys ja lupaukset ovat kuin lääkettä. On hyvä oppia kiittämään ja rakastamaan Jumalaa myös sanoin. Tärkeää on vuorovaikutus ja Jumalan etsiminen, tekipä sen sitten miten tahansa. Varsinkin yhdessä ylistämisessä mieli virvoittuu ja Jumalan suuruus ja mahdollisuudet tulevat esiin hänen läsnäolossaan vahvistaen uskoa, toivoa ja rakkautta. 

Luuk. 19

Vaikka Sakkeuksella oli asiat aika hyvin publikaanien esimiehenä ja hyvin rikkaana, hän oli jostakin syystä kiinnostunut Jeesuksesta. Ehkä se johtui siitä, että Sakkeuksella oli huono ja syntisen miehen maine ihan omasta syystään ammatinharjoittajana, ja hän oli kuullut tästä Jeesuksesta, jolla taas oli hyvä maine kansan keskuudessa. Tuli mieleen vielä se  Saarnaajan sanat: “Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä” (3:11).  Hän ehkä kaipasi jotain muuta nykyisen lisäksi. Jeesus on syntisten ystävä ja halusi tavata hänet henkilökohtaisesti. Kun Jeesus oli kutsunut itsensä kylään, ilo tuli taloon Jeesuksen myötä. Ilo jatkui sekä maan päällä Sakkeuksen kotona, että taivaassa, sillä “juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan” (10). Tämä kohtaaminen johti Sakkeuksen pelastumiseen ja parannuksen tekoon myös työ- ja talousasioissa. Jeesuksen seura saa ihmeitä aikaan!

Rahasta puhutaan myös lisää. Palvelijoille uskotuista kultarahoista tuli mieleen se, että me Jeesuksen seuraajat olemme saaneet aika paljon mahdollisuuksia ja lahjoja käytettäväksemme evankeliumin eteenpäin viemiseen. Harmittaa tuon palvelijan puolesta, joka oli kätkenyt rahan eikä saanut palkkiota kuten ne, jotka olivat olleet vähässä uskollisia. Hänen pelkonsa lamaannutti hänet. Hänen Jumalansa oli vaativa ja pelottava. Ehkä palvelija oli kokenut jo sen verran epäonnistumisia elämässään, että minäkuvakin oli jo muovautunut heikoksi aiheuttaen epävarmuutta, itsensä vähättelyä ja vaikeuksia tunnistaa omia vahvuuksia. Miten sitten voisi kasvaa rohkeudessa ja uskollisuudessa käyttää talenttejaan? Yleensä kasvu tapahtuu harjoittelun avulla ja pienin askelin. Voimme olla myös rohkaisemassa ja kannustamassa toinen toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin monin eri tavoin. Kun opimme tuntemaan itseämme, talenttejamme ja Jeesusta, niin emme jää toimettomaksi Jumalan valtakunnan työssä. “Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan” (13)!

Sitten saavuttiin Jerusalemiin, Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumapaikalle, jossa häntä olivat odottamassa pääsiäisjuhlille kokoontuva väki sekä uskonnolliset vallanpitäjät.  Jeesus tuli näyttävästi sisään Jerusalemiin tietäen, että se oli samalla merkki kansalle ja varsinkin ylipapeille ja lainopettajille Jumalan profetioiden toteutumisesta.

Jerusalemiin saapuminen ei ollut pelkkää ilojuhlaa. Nähdessään kaupungin Jeesuksen täytti suuri suru, koska Jerusalem ei ymmärtänyt omaa etsikkoaikaansa ja Messiaan saapumista, ja joutui pian tuhottavaksi. Temppelistäkin oli tullut rukoushuoneen sijasta markkinapaikka, rosvojen luola. Jeesus ajoi ensiapuna pois kauppamiehet ja ryhtyi sitten opettamaan temppelissä. Jeesuksesta alkoi tulla ongelma, jonka ratkaisua kansan johtomiehet alkoivat yhdessä miettiä.

“ Jeesus on niin radikaali!” lausahdus ilahdutti minua erään nuoren miehen sanomana. Siitä tämänkin luvun tapahtumat kertovat. Vaikka ei sitä itse aina muista ja huomaan, niin koko ajan tapahtuu ympärillä hyviä Jumalan asioita. Jeesus on muutoksen tekijä ja opettaja. Seurataan häntä!

Juha

5. Moos. 19

Turvakaupunkeihin voi paeta jokainen, joka on surmannut toisen ihmisen, ja voi näin välttää koston. 4. Moos 35:12 kerrotaan vähän lisää näistä kaupungeista:” Ja nämä kaupungit olkoot teillä turvapaikkoina verenkostajalta, niin ettei tappajan tarvitse kuolla, ennen kuin hän on ollut seurakunnan tuomittavana.”

Verikostosta oli pieni uutinen viime viikon lehdessä. Kreikassa oli meneillään sukujen välinen koston kierre. Onpa aika ihmeellistä ja harmillista, että vaikka oikeuslaitosta pidetään nykyään aika luotettavana, niin se ei ole vieläkään loppunut kokonaan, ja verikosto korvaa valtioiden tarjoaman oikeuden ja turvan. Perinteet ja tapakulttuuri on yllättävän vahva ja pitää otteessaan. 

Luvun lopusta löytyy ohjeita, miten syyllisyys/syyttömyys todennetaan. Sopivat varmaan näiden turvakaupunkeihin paenneiden oikeudenkäynnin ohjeiksi. Tuomioon tarvitaan aina kaksi tai kolme todistajaa, kumpaakin osapuolta kuullaan, ja papeilla ja tuomareilla on päätösvalta. Tämä kuulostaa ihan tutulta ja hyvältä tavalta hoitaa asioita, mutta jos perättömiä syytöksiä esittänyt havaitaan valehdelleen, ovat seuraamukset aika karmeita:”Älkää tunteko sääliä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta” (21). Perusteluna tähän oli se, että kovat rangaistukset aiheuttavat pelkoa ja pahanteko vähenee. Väärä todistus on vakava rikos, koska se rikkoo yhteisön luottamusta ja voi tuhota viattoman elämän. 

Turvakaupunkia voidaan pitää myös vertauskuvana pelastuksesta, armosta ja turvasta, jonka Jumala tarjoaa ihmisille Jeesuksen Kristuksen kautta. 

“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt. 11:28). 

Room. 5

Paavali kirjoittaa varsin perusteellisesti pelastusvarmuudesta aina Aadamista alkaen hyvin perustellen. Se onkin varsin tärkeä asia.

Rauha Jumalan kanssa on totta. Hän on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi. Rauhaa täytyy turvata, koska vihollinen on olemassa. Vaikeuksia on odotettavissa. Armossa eläminen ja Jumalan armahtavassa läsnäolossa pysyminen on tärkeä osa elämää ja tuo mielenrauhaa. Siihen Jumala on antanut meille lahjaksi puolustajan, Pyhän Hengen.”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (5). Tulipa vielä mieleen Paavalin kilvoittelujae, joka myös kannattaa omistaa rauhan turvatakuiksi elämän tärkeissä suhteissa. “ Niinpä teen aina parhaani, että omatuntoni olisi puhdas Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt.24:16). 

“Jumala rakastaa syntisiä, olkaamme siis syntisiä.” Kuulin tällaisen lauseen erään radiosta kuuntelemani saarnan lopuksi. Se jäi mieleen. Voisiko se tarkoittaa tätä? ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (20). Meistä ei ole itseämme auttamaan Jumalalle kelpaamisessa. Elämä ei ole yritystä ansaita Jumalan hyväksyntää, vaan kiitollista elämää Jumalan yhteydessä. “Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen valmistaman sovituksen” (11). Saamme levosta ja rakkaudesta käsin käydä rakastamaan ja palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme!

“Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus on lahjoittanut vanhurskauden” (21).

Minulle tutuin kohta pelastusvarmuudesta, jonka opettelin jopa ulkoa nuorempana, on             1. Joh. 5:11-12:” Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.”

Juha