Tekijä: Kyyrä

2. Aik. 29

Taas on vuorossa nuori ja pitkäaikainen hallitsija. “Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.”

Hiskia oli aikaansaava ja esimerkillinen kuningas, joka aloitti uudistustyöt välittömästi valtaan päästessään. “Ensimmäisen hallitusvuotensa ensimmäisessä kuussa Hiskia avasi ja korjautti Herran temppelin ovet” (3).

Sitten aloitettiin tärkein vaihe eli sekä temppelipalvelijoiden että itse temppelin sisäinen puhdistus.”Pyhittäkää nyt itsenne ja puhdistakaa sitten Herran, isienne Jumalan, temppeli ja tuokaa sieltä pois kaikki, mikä on epäpyhää” (5). Karussa puheessaan leeviläisille hän ei kaunistellut tilannetta vaan teki rehellisen tilannearvion kertoen syyn, miksi Jumala oli vihastunut kansaan. Hän kertoi myös tavoitteensa: “ Nyt tahdon tehdä liiton Herran, Israelin Jumalan, kanssa, jotta hän kääntäisi ankaran vihansa pois meidän yltämme” (10).

Seuraava toimenpide oli kutsua kaupungin johtomiehet mukaan uudistukseen. Yhdessä mentiin temppeliin uhraamaan poltto- ja syntiuhri kuningashuoneen, temppelin ja koko Juudan puolesta. Pian uhritoimitukseen tuli mukaan myös seurakunta ja Herralle viritettiin laulu, ja yhdessä rukoiltiin ja ylistettiin Herraa. 

Lopuksi Hiskia otti vastaan seurakunnan runsaskätisen lahjan temppelin uhripalvelusta varten. “Näin uudistettiin Herran temppelissä suoritettava uhripalvelus. Kaikki kävi nopeasti. Hiskia ja koko kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli heille antanut” (35-36).

Hiskian rohkeus, taidollisuus ja esimerkki sytyttivät laajan herätyksen. Näin Jumala teki yhden ihmisen kautta suuren uudistuksen koko kansan hengelliseen ja jumalanpalveluselämään. Kun Jumala toimii, muutokset voivat tapahtua hyvinkin nopeasti. Hyvin tehty Hiskia, jätit meillekin mallikkaan esimerkin hyvästä muutoksen johtajasta!

Apt. 23

Suuri neuvosto oli juutalaisten ylin uskonnollinen, hallinnollinen ja oikeudellinen elin. Se toimi korkeimpana oikeutena sekä lakiasioita säätävänä elimenä. Sinne Paavali pääsi nyt todistamaan osoittaen puheen tyylikkäästi ja rohkeasti “veljilleen”. Paavalilla oli myös pelisilmää hänen ottaessaan esille toivonsa kuolleiden ylösnousemukseen, jonka tiesi aiheuttavan eripuraa kuulijoissa. Tästä syntyi taas suuri mekkala, josta sotaväenosasto määrättiin pelastamaan Paavali kasarmiin. 

Vaikka Paavali oli hyvä ja älykäs puhuja, ei elämä suurten joukkojen, tunnekuohujen ja tappouhkauksen keskellä liene ollut helppoa. Niinpä Jumala taas rohkaisi häntä. “Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi:”Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa” (11).

Mielenkiintoinen tuttavavuus oli Paavalin sisarenpoika, joka sai olla myös mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa. Hänen rohkea toimintansa pelasti Paavalin väijytyksestä ja kuolemalta, sillä yötä myöten Paavali siirrettiin sotilassaattuessa Kesareaan maaherran luo kuulusteltavaksi. Komentaja ei ollut löytänyt Paavalista mitään syytä, josta seuraisin kuolemantuomio tai vankeusrangaistus. 

Paavali kulki mestarinsa jalanjäljissä. Jeesustakin  vietiin paikasta toiseen kuulusteltavaksi, kun ei meinattu löytää tahoa, joka tuomitsisi syyttömän kuolemanrangaistukseen

Juha

2. Aik. 28

Kuningasten kirjat ja Aikakirjat kertovat pääosin saman historian Israelin ja Juudan kuninkaista. Aikakirjat kirjoitettiin pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja keskittyvät toivoon, temppelipalveluun ja korostavat uskollisten kuninkaiden siunausta kansalle. Toivotaan niin, vaikka muistikuva on kyllä sellainen, että aika karmeata jälkeä kuninkaat jättivät jälkeensä.

Luku kertoo nuoresta kuninkaasta joka tuli Juudan kuninkaaksi 20 vuotiaana. Kuningas Ahas sai 16 vuoden hallitsijakauden aikana paljon pahaa aikaiseksi.  “Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt. Hän vaelsi Israelin kuninkaiden teitä ja teki myös patsaita baaleille” (1-2). “Hän teetti kaikkiin Juudan kaupunkeihin kukkulapyhäkköjä uhratakseen niissä vieraille jumalille, ja näin hän herätti Herran, isiensä Jumalan, vihan” (25).

Löytyi luvusta sentään positiivista ja opiksi otettavaa asiaa. Tämä valonpilkahduksen sai aikaan profeetta Obedi, jonka viesti Herralta sai aikaan synnintuntoa ja parannuksen tekoja. “Silloin sotilaat päästivät vangit vapaiksi ja luopuivat myös saaliistaan päälliköiden ja koko kansanjoukon edessä. Tehtävään määrätyt miehet menivät vankien luo ja antoivat saaliista vaatteet ja jalkineet niille, joilla ei niitä ollut. He jakoivat vangeille ruokaa ja juomaa, voitelivat heidän haavansa ja nostivat aasien selkään ne, jotka eivät pystyneet kävelemään” (14-15).

Toisin kävi kuninkaan kanssa, sillä “Suuren ahdinkonsakaan aikana kuningas Ahas ei kääntynyt Herran puoleen” (22). Niinpä Aahas kuoli huonomaineisena eikä häntä edes haudattu kuninkaiden hautoihin. 

Apt. 22

Paavalia oltiin jo tappamassa edellisessä luvussa, mutta roomalaiset sotilaat pelastivat hänet. Hän sai luvan puolustautua syytteisiin. Tämän puolustuspuheen hän piti juutalaisille hepreaksi ja kertoi henkilökohtaisen todistuksen elämästään. Hän aloitti Gamalielin oppilaana, mutta lähetettiin Jeesuksen oppilaana apostoliksi kauas toisten kansojen keskuuteen. “Esivanhempiemme Jumala on valinnut sinut opettaakseen sinulle tahtonsa. Sinä sait nähdä Oikeamielisen ja kuulla hänen äänensä. Sinusta tulee hänen todistajansa, ja kerrot kaikille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Mitä siis seuraavaksi? Nouse ja huuda häntä avuksesi. Ota kaste ja anna sen pestä syntisi pois” (14-16).’

Tällainen henkilökohtaisuus ja aitous puhuttelee ihmisiä ja tässä tapauksessa puhe meni tunteisiin ja sai juutalaiset raivon partaalle. Jälleen roomalaiset pelastivat hänet Paavalin vedotessa Rooman kansalaisuuteensa.

Jos joku on kiinnostunut kuulemaan sinun elämästä Jumalan kanssa, niin onko sinulla tarina kerrottavana Jeesuksen kohtaamisesta? Miten sinusta tuli Jeesuksen seuraaja? Meitä kaikkia kutsutaan todistajan tehtävään! ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa  ja maa ääriin saakka” (Apt.1:8).

Juha

1. Kun. 3

Mielenkiintoinen luku, jossa Elisa lähti mukaan sotaretkelle. Hänen apuunsa luotettiin, ja hänen avullaan israelilaiset voittivat.  Aiemmin profeettoja oli pidetty lähinnä pahantekijoinä, koska heillä ei ole ollut koskaan mitään hyvää sanottavaa. Mutta nyt:“Häneltä me saamme Herran sanan” (12). Kun vesi loppui sotajoukolta seitsemän päivän marssin jälkeen, apuun pyydettiin profeetta Elisaa, joka suostui tapaamaan kuninkaat Josafatin vuoksi. Oliko syynä se, että hänet tunnettiin hurskaana miehenä, koska teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä?

Elisan mukanaolonsa toi jumalallista huolenpitoa ja toivoa keskelle sotilaallista kaaosta. Ensin hän kutsui paikalle harpunsoittajan, ja musiikin soidessa ”Herran käsi tuli hänen päälleen”, ja hän antoi pelastavan ennustuksen. “Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta tuo puronuoma tulee täyteen vettä. Siitä saatte juodaksenne , ja niin teidän karjanne ja juhtanne. Hän antaa myös Moabin teidän käsiinne.” Niin sitten kävi Elisan ennustuksen mukaan. Jumalan huolenpito näkyi siten, että vettä tuli kaikille juotavaksi saakka, ja taistelu voitettiin veden toimiessa sotilaallisena harhautuksena. Aamuauringon paistaessa punertavaan veteen moabilaiset luulivat sitä vereksi ja olettivat kuninkaiden nousseen toisiaan vastaan. Mutta israelilaiset yllättivätkin moabilaiset, ja ajoivat hellittämättä heitä takaa lyöden heidät perin pohjin.

Tuli mieleen vielä Sananlaskut 3:5-6, jossa on vähän samanlaista ohjetta, mitä tästä luvusta jäi käteen:” Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”

1 Joh. 1

Kirjeen kirjoittajaa pidetään opetuslapsi Johannesta, joka kirjoitti myös Johanneksen evankeliumin. Hän esiintyy silminnäkijänä, Jeesuksen aikalaisena. Kannattaa siis lukea kirje huolella!

Johannes haluaa lukijoiden pääsevän osalliseksi samasta yhteydestä sekä apostolien että Isän ja Jeesuksen kanssa. Se tuottaisi täydellisen ilon. Periaatteessa se on varsin yksinkertaista, mutta ei käytännössä, koska olemme syntisiä. Tavoitteena on vaeltaa valossa. Tämä kuvaa elämäntapaa Jumalan kanssa, joka perustuu rehellisyyteen ja totuuteen. Ei se tarkoita täydellisyyttä, vaan avoimuutta Jumalan sanan totuuden äärellä arvioida elämää. Kun sitten tunnistaa ja tunnustaa syntinsä ja tuo ne valoon eli Jumalan tietoon, “niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (9). Valossa ei tarvitse pelätä paljastumista, koska siellä odottaa armo, ei tuomio. Avoimuus, rehellisyys ja anteeksianto mahdollistaa aidon yhteyden ja vuorovaikutuksen myös toisten kanssakulkijoiden kanssa! 

Eläkäämme valon lapsina! (Ef. 5:8)

Juha