Tekijä: Kyyrä

1. Kun. 20

Ahab käy kaksi sotaa syyrialaisia vastaan. Vaikka Ahab oli epäjumalia palvova ja paha kuningas (1. Kun.21:25), Jumala antoi hänelle kaksi suurta voittoa Ben-Hadadin joukoista. Näillä voitoilla Jumala halusi osoittaa kummallekin sodan osapuolelle, että Hän on Herra, joka hallitsee!

Pieni yksityiskohta puhutteli minua:” Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita.” En tiedä mistä tällainen maine oli heille tullut, sillä kun lukee VT:tä, niin yleensähän Jumala käski hävittää kaupungit ja tappaa kaikki elävät valloitetuilta alueilta. Mutta olisipa hienoa, jos meistä kristityistä voitaisiin antaa sama todistus. Miten Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus voisi näkyä elämässämme tunnistettavasti? Olkaamme ainakin armollisia! Tuli mieleen myös sanat:  ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa” (Snl 19:22). Laupeus tarkoittaa myötätuntoa, armollisuutta  ja halua auttaa erityisesti heikommassa asemassa olevaa.

Joh. 17

Jeesuksen jäähyväisrukous korostaa Jumalan suunnitelmien toteutumista, kristittyjen yhteyttä ja kasvua totuuteen Jeesuksen oppilaina.

“Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut!” Tulossa oli Jumalan pelastussuunnitelman täyttymys, Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, joka osoittaa Isän rakkauden ja armollisuuden

“Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”. “Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” Opetuslapset tarvitsevat keskinäistä yhteyttä ja Jumalan varjelusta kestääkseen pahan hyökkäykset. On tärkeää myös pysyä yhteydessä Jumalan Sanan muutosvoimalle, ja antaa sen ravita ajattelua ja elämää. 

“Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” Kristittyjen yhteys on tärkeä todistus Jeesuksesta. “Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35).

Jae kolme pomppasi myös esiin vähän uudella ja raikkaalla tavalla.“Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” . Tämä tunteminen tarkoittanee sitä, että ikuinen elämä on suhde Jumalaan, joka alkaa maan päällä ja jatkuu kuoleman jälkeen. Se on elävää vuorovaikutusta Jumalan kanssa jo nyt ja on jatkuva kasvuprosessi. “Tunne Jumala ja tee hänet tunnetuksi” on varmaan jonkun lähetysliikkeen tunnuslause, joka nyt tuli mieleen. (Se on YWAM).

Juha

1. Kun. 19

Nykyään puhutaan paljon ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Se näyttää olevan Jumalalle myös tärkeä asia ja kuuluu hänen huolenpitonsa piiriin, totta kai. Elia oli lopen uupunut, mikä ei ole ihme, sillä hän oli juuri taistellut hyvän voitokkaan taistelun epäjumalien profeettoja vastaan. Se oli kuluttanut hänen fyysiset, henkiset ja hengelliset voimavarat, jonka päälle tuli vielä tappouhkaus. Elia oli niin väsynyt, että toivoi itselleen kuolemaa. Lepo, ruoka ja Jumalan kohtaaminen auttoivat hänet jatkamaan uraansa profeettana. Hän sai elämälleen merkitystä heikkouden ja epätoivon hetkellä uusista tehtävistä, jotka Jumala hänelle antoi. Elia sai tehtäväkseen voidella uusia kuninkaita ja Elisan jatkamaan hänen työtään. 

Jumalan puhe hiljaisuudessa oli toinen asia, mihin huomioni kiinnittyi. Oltiin äskettäin Englannissa konferenssissa, jossa oli voimallista (ja äänekästä) ylistystä vieraalla kielellä, johon minun ei ollut kovin helppo päästä mukaan. On se varmaan myös vähän tottumiskysymyskin, mutta onneksi laulujen sanat olivat usein Raamatusta, joka auttoi mukanaoloa.  Hiljaisempina hetkinä oli kuitenkin helpompi rentoutua ja vapautua kuulemaan ja kuuntelemaan. On varmaan hyvä löytää oma tapa olla Jumalan läsnäolossa ja olla avoin myös uusille mahdollisuuksille;)

Joh. 16

Jeesus valmistaa opetuslapsia tulevaan. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa kohtuuttomasti, vaan vahvistaa kestämään tulevat koitokset osana Jumalan suurta suunnitelmaa.  “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman”(33).

Vaikka edessä oli vainoa ja tuskaa, koska Jeesus tapetaan ja lähtee pois, niin esiin nousee Jumalan huolenpito vaikeinakin hetkinä. Jeesus lupasi Pyhän Hengen, joka on Puolustaja ja Totuuden Henki, olemaan hänen seuraajiensa tukena ja turvana. Toinen tärkeä asia oli lupaus rukousvastauksista: “Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne  on täydellinen” (24).

Näillä lupauksilla sitä jaksetaan lähteä tähänkin päivään! Ilon kautta!  “Tule Pyhä Henki!

Juha

1. Sam. 3

“ Puhu, palvelijasi kuulee.”

Siinä on sellainen rukous, joka avaa oven sydämeemme, niin kuin Samuelillekin kävi. Elettiin hengellisesti kuivaa aikaa, jolloin Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty. Jumala alkoi kutsua Samuelia nimeltä. Sitä ei Samuel aluksi ymmärtänyt. “Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle” (7). Eelin opastuksella hän sitten vastasi myöntävästi Herran kutsuun ja aloitti tehtävänsä profeettana, Jumalan äänenä kansalle. Hän suoriutui ensimmäisestä vaativasta tehtävästään hyvin, kuten myös jatkossakin. “Kun Samuel varttui, Herra oli hänen kanssaan eikä sallinut yhdenkään hänen sanansa osua harhaan. Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia” (3:19, 4:1). Edellisen luvun jakeessa 35 kerrotaan hyvän papin määritelmä. ”Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti.” Ehkä se kertoi jo Samuelista. 

Kuten luvusta käy ilmi, lähestyy Jumala meitä kaiken ikäisinä. Sen lisäksi, että me KohtaamisPaikassa ylistämme ja saamme opetusta Raamatusta, opettelemme myös Jumalan äänen kuulemista sekä aikuisten että lasten toiminnassa. On hienoa harjoitella tapaa olla vuorovaikutuksessa Jumalan ja toinen toistemme kanssa. Kuunteleva rukous pyrkii siihen, että voisimme toinen toisiamme rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Se on ollut varsin innostavaa ja mielenkiintoista. 

“ Puhu, palvelijasi kuulee.”

Fil. 1

Alkuun vähän taustaa kirjeestä. Paavali vangittiin ja vietiin Roomaan kahleissa, jossa hän odotteli oikeudenkäyntiä kotiarestissa 2 vuotta. Siellä hän kirjoitti kirjeen Filippin seurakunnalle, joka oli ensimmäinen Euroopan kohde, johon Paavali perusti seurakunnan aika pikaisella visiitillä (Apt 16). Vaikka hän kuolemaansa jo ehkä odottelikin, oli hän koko ajan luottavainen Jumalan huolenpitoon, josta hänen kaipuunsa kertoo:”haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein paras” (23). Siksi kirjeessä on inhimillinen, rakkaudentäyteinen ja luottavainen sävy. Kirjettä filippiläisille kutsutaan usein ilon kirjeeksi ja tässä luvussa puhutaan paljon rukouksesta ja kasvusta Kristuksen tuntemisessa. Ovatkohan nämä elämän ilon lähteitä?

Kuuntelin eilen kirjaa Itsekkyyden aika (Keltinkangas-Järvinen), josta jäi mm. mieleen pohdiskelu elämän tarkoituksesta, jossa haastettiin nykyinen yksilökeskeinen elämäntapa. Kirjan mukaan elämän tarkoitus kytkeytyy vahvasti yhteisöön ja toisiin ihmisiin. Se rakentuu usein velvollisuuksista ja sitoutumisesta asioihin, jotka vaativat ponnistelua toisten hyväksi. Se ei ole “oman brändin” rakentamista, vaan kysyy “mitä minä tästä saan” sijaan “mitä voin antaa”. Tarkoitus voi löytyä myös vaikeuksista ja uhrautumisesta, jotka tekevät elämästä painavaa ja todellista. Kun oppii tuntemaan Paavalin elämää, voinee edelliset asiat löytää hyvin edellisestä listasta. Silloisen työnantajansa palveluksessa hän oli saanut elää täyttä elämää ja tehdä kaikkea tuota. Paavali tunsi itsensä ja sen, mitä haluaa elämältään. Hän oli oppinut mies, jolle oli kertynyt sekä maallista ja hengellistä viisautta. Hän kutsuu itseään Jeesuksen palvelijaksi ja oli löytänyt Jeesuksen armon ja rauhan. Hänen elämäntehtävänsä oli levittää evankeliumia Jumalan valittuna aseena!

Paavalin oli niin varma tästä, että hän halusi laittaa kaiken peliin:”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (21)” Uskollisena kutsulleen hän saikin tosi paljon aikaiseksi kristinuskon levittäjänä ja vakiinnuttajana. Jumala käytti Paavalia ihmeellisellä tavalla, jossa näkyy suurena evankeliumin voima ja Jeesuksen tuntemisen kautta tapahtuva muutos. Evankeliumin työhön hän esimerkillään kutsuu myös filippiläisiä välillä suorasanaisesti ja toisinaan kiitokseen ja iloon käärittynä rukouksena. Hän on luottavainen ja suuri uskossaan siihen, että Jumala tekee työnsä valmiiksi sekä filippiläisten että oman elämänsä kanssa, vaikka vastustusta on aina evankeliumin työssä odotettavissa. 

Kiitos esimerkistäsi ja rukouksistasi Paavali!

Juha