Tekijä: Pekka

Ps. 54

Luuk. 4

Jeesuksen toiminta ja puheet aiheuttivat monenlaisia reaktioita. Hänestä puhuttiin kaikkialla (jae 14), häntä ylistettiin (jae 15), häntä tarkkailtiin (jae 20), häntä kiiteltiin ja ihmeteltiin (jae 22) ja epäiltiin (jae 23). Ihmiset joutuivat raivon valtaan ja olivat valmiita tekemään väkivaltaa häntä kohtaan (jakeet 28-29). Ihmiset olivat hämmästyksissään (jae 32) ja ymmällään (jae 36). Jeesusta pelättiin (jae 34) ja etsittiin (jae 42).

Tilannetta voi pitää erityisenä, koska Jeesus oli aloittanut juuri toimintansa. Hänen tekonsa ja puheensa olivat sellaisia, joita ei ollut aikaisemmin nähty ja kuultu (jakeet 32 ja 36). Siten ihmisten reaktiot olivat ymmärrettäviä. Kaikki, mitä Jeesus teki, oli tarpeellista sen osoittamiseksi, mikä Jeesuksen tehtävä on ja että Jumalan valtakunta on tullut lähelle (jakeet 18-19).

Kristinuskon historiassa on ollut ajanjaksoja ja herätyksiä, jolloin Jumalan valtakunnan todellisuus on jollakin tavoin murtautunut tavallisen, ”normaalin” elämän keskelle. On alkanut tapahtua asioita Jeesuksen nimessä. Voi ehkä sanoa, että silloinkin ihmisten reaktiot ovat olleet samanlaisia kuin Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana.

Elämmekö nyt ”normaalia” vai erityistä ajanhetkeä? Minusta näyttäisi ja tuntuisi siltä, että viime vuosien myllerrysten keskellä Jumalan valtakunnan todellisuus on alkanut pilkahdella  siellä täällä entistä enemmän. Miten tahansa asiat ovatkaan, voimme edelleen jatkaa rukousta Isä meidän -rukouksen sanoin: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.”

Pekka

Ps. 53

Luuk. 3

Johannes Kastajan ja ihmisten kohtaamisissa keskustellaan yllättävän ajankohtaisista asioista (Luuk. 3:11-14, 19-20): yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta sekä herkkähipiäisistä hallitsijoista, jotka eivät siedä pienintäkään arvostelua. Voisi ehkä sanoa, ettei mikään näytä muuttuneen 2000 vuodessa.

Tätä pohtiessani alkoi mielessäni soida Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulu ”Uskomme tulevaisuuteen”. Siinä mm. lauletaan (toinen säkeistö): ”Rauhaa ei synny ihmisvoimin. Ei lopu väkivaltaisuus. Veli veljeään lyö. Rikkaat ravinnon syö. Siksi toivomme on Luoja muuttumaton.”

Lyhyeen säkeistöön on kiteytetty paljon asiaa. Me ihmiset tarvitsemme sotkujemme selvittämiseen ja ongelmien ratkaisemiseen kolmiyhteisen Jumalan apua. Mikään ei muutu, ellei sydän muutu. Jeesus haluaisi sen joka päivä valloittaa ja tehdä muuttavaa työtään kaikissa ihmisissä. Ovatko sydämemme avoimia?

Pekka

Ps. 52

Luuk. 2

Päivän evankeliumitekstin mukaan Hanna oli jo hyvin iäkäs (jakeet 36-37). Simeonin ikää ei pysty suoraan tekstistä päättelemään, mutta hyvin todennäköisesti hänkin oli iäkäs. Hannasta kerrotaan, että hän oli naisprofeetta ja että ”hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen” (jae 37). Simeon taas tuli temppeliin Hengen johdatuksesta (jae 27). Simeonista saamme tietää, että ”oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies” (jae 25) ja että ”Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun” (jae 26). Enempää hänen taustoistaan ei kerrota.

Olisi mielenkiintoista tietää, milloin Simeon sai Pyhän Hengen kautta ilmoituksen, että hän saa nähdä Herran Voidellun ennen kuolemaansa. Kuinka monta vuotta hänen täytyi odottaa? Miten Herra valmisteli häntä tähän tehtävään? Hannan osalta epäselväksi jää, oliko Jumala puhunut hänelle jotakin etukäteen. Tekstin perusteella syntyy vaikutelma, että hän ns. tupsahti paikalle juuri oikealla hetkellä (jae 38). Viiden ihmisen polut kohtasivat ihmeellisellä tavalla Jumalan johdatuksessa.

Monesti puhutaan ns. valmistautumisen ajasta. Monet Raamatun henkilöt saivat odottaa monia vuosia valmistautuessaan tehtävään, jonka Jumala oli heille varannut (esimerkiksi Joosef, Daavid ja Paavali). Joskus voi olla, että Jumala puhuu asioista jo hyvissä ajoin etukäteen. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että asiat tapahtuisivat tässä ja nyt. Sen sijaan kysytään lujuutta ja luottamusta siihen, että Jumala toteuttaa sanansa ajallaan. Meidän tehtävämme on olla uskollisia sillä paikalla ja niissä tehtävissä, joita meillä on, ja samalla valmistautua siihen, mihin Jumala kutsuu.

Pekka