Jobin ystävien ongelma oli, etteivät osanneet asettua kärsivän ihmisen rinnalle. Ensiksi he olivat hiljaa (Job 3:11-13), mikä oli varmasti oikein ja viisasta. Mutta kun he sen jälkeen avasivat sanaisen arkkunsa, he asettuivat Jobin yläpuolelle ja pääasiassa etsivät syytä Jobin kärsimyksiin tämän elämästä ja synneistä. Bildadin toinen puhe on esimerkki sanoista, jotka olivat varmasti Jobille loukkaavia ja musertavia. Olisi ollut parempi, että ystävät olisivat vain olleet hiljaa, kun heillä ei ollut parempaa sanottavaa eikä oikeaa asennetta Jobin kohtaamiseen.
Roomalaiskirjeen luvut 12-15 sisältävät paljon opastavia kehotuksia Jeesuksen seuraajille. Mielestäni ne eivät ole käskyjä, vaan asioita ja tekoja, jotka Pyhä Henki saa meissä aikaan. Voisi ehkä ymmärtää niin, että ne jollakin tavoin selittävät ja konkretisoivat Paavalin Galatalaiskirjeessä kuvaamia Hengen hedelmiä (vrt. Gal. 5:22-23). Luvun 12 jakeet 1-2 ovat tärkeitä tämän jakson ymmärtämisen kannalta. Paavali kutsuu meitä Pyhän Hengen aikaan saamaan mielenmuutokseen ja Jumalan tahdon etsimiseen.
Jobin kirjan tematiikkaan sopivia kehotuksia ovat ainakin jakeet 15-16: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.”
Job ei kärsimyksensä keskellä nähnyt ja ymmärtänyt sitä hengellistä taistelua, jota hänestä käytiin. Kärsimys voi olla seurausta ihmisen henkilökohtaisista synneistä eli esimerkiksi vääristä ajatuksista, asenteista, teoista tai tekemättä jättämisistä, mutta välttämättä niin ei ole. Itse ymmärrän niin, että merkittävä osa kärsimyksestä johtuu yksinkertaisesti siitä, että elämme syntiin langenneessa maailmassa, jossa monet asiat eivät ole eivätkä tapahdu Jumalan tahdon mukaisesti. Jokainen ihminen saa tästä oman osansa riippumatta siitä, miten hän elää. Vaikea kysymys on, miksi toiset ihmiset kärsivät enemmän kuin toiset.
Vaikka Jobin elämässä lähes kaikki oli riekaleina, niin perustus oli kuitenkin vieläkin kunnossa. Sen voi lukea tämän päivän jakeista 25-27, jotka ovat varmaankin Jobin kirjan kuuluisimpia ja käytetyimpiä jakeita. Jakeen 25 voisi ainakin opetella ulkoa.
Roomalaiskirjeen 13. luvun jakeet 11-14 kutsuvat meitä heräämään unesta hengelliseen taisteluun omassa elämässämme ja Jumalan valtakunnan puolesta. Tässä taistelussa Jeesus on kaiken perustus sekä meidän apumme ja turvamme.
Miltä tuntuu, jos menettää kaiken? Sitä Job käy läpi tämän päivän tekstissä. Hän näyttää olevan sitä mieltä, ettei Jumala enää pidä hänestä huolta (jae 2). Hänen huomionsa on kuitenkin siinä, mitä hänen elämänsä on aikaisemmin ollut ja miten hän on asiat kokenut, mutta ei siinä, miten Jumala on toiminut. Tässä on mielestäni merkittävä ero. Jos katsoo menetettyjä asioita vain omalta kannaltaan, vajoaa helposti itsesääliin ja katkeruuteen. Jos muistelee sitä, mitä Jumala on tehnyt ja miten hyvä hän on ollut, mielen täyttää kiitollisuus. Ehkäpä sen kautta voi löytyä myös luottamus siihen, että Jumala kyllä pitää huolen kaikissa tilanteissa riippumatta olosuhteista.
Roomalaiskirjeen luku muistuttaa meitä tänään siitä, ettei kenelläkään ihmisellä ole tuomiovaltaa eikä -oikeutta toisen ihmisen elämään, vaan jokainen joutuu tekemään tilin itsestään Jumalan tuomioistuimen edessä (jakeet 10-12). Meidän tehtävämme on rakentaa rauhaa ja vahvistaa toisiamme (jae 17).
Jobin kuvaus omasta tilastaan ja tilanteestaan on karua luettavaa. Ei ole helppoa, kun kokee olevansa Jumalan ja ihmisten hylkäämä. Tässä viittaan vain edellisinä päivinä kirjoittamiini teksteihin: Job ja hänen läheisensä eivät nähneet eivätkä ymmärtäneet tilannetta kokonaisuutena.
Roomalaiskirjeen 15. luvun alussa Paavali jatkaa vielä edellisen luvun teemaa eli suhtautumista lähimmäisiimme (jakeet 1-3). Seuraavaksi Paavali korostaa pyhien kirjoitusten eli Jumalan sanan merkitystä ja vaikutusta (jakeet 3-6). Jakeeseen 13 päättyvässä jaejaksossa tulee esille hienosti Jumalan kolminaisuus (Isä, Poika ja Pyhä Henki) sekä ylistys ja kiitos. ”Kiittää Herraa, sillä hän on hyvä. Hänen armonsa kestää iankaikkisesti.” (ks. mm. Psalmi 107)
Jobin logiikka näyttää olevan, että oikein elämällä ja hyvää tekemällä pitäisi voida välttää kärsimys, rangaistus ja tuomio. Tämä on yleisinhimillinen ajatus, joka on voimissaan vielä nykyisinkin. On erittäin tärkeää, että pyrimme elämään oikein ja tekemään hyvää, mutta se ei takaa sitä, että välttyisimme kärsimykseltä. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei kärsimyksessä ole kyse Jumalan rangaistuksesta ja tuomiosta. Jos näin olisi, kaikkien ihmisten elämä kaikkialla olisi koko ajan pelkkää kärsimystä, koska Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat samassa asemassa (vrt. Room. 3:22-23).
On puhuttelevaa ja liikuttavaa lukea Paavalin terveisiä Rooman kristityille. Nämä ihmiset ovat olleet meidän sisariamme ja veljiämme Paavalin aikana. He ovat tukeneet Paavalia hänen työssään ja nähneet vaivaa evankeliumin eteenpäin viemisessä. Toivottavasti saamme kerran tavata heidät taivaassa ja kiittää heitä siitä, että he ovat uskollisesti hoitaneet oman osansa Jumalan valtakunnan työssä.
Nyt siirrymme Jobin kirjan osioon, jossa Jumala puhuu Jobille (luvut 38-41). Lyhyesti tiivistettynä ymmärrän näitä lukuja niin, että ihmisinä voimme aavistaa ja ymmärtää vaillinaisesti jotakin Jumalasta sekä hänen suuruudestaan, voimastaan ja suunnitelmistaan, mutta paljon jää meille arvoituksiksi.
Jumala ilmoittaa itsensä yleisesti esimerkiksi luonnossa ja erityisesti Raamatussa ja Jeesuksessa. On hienoa, että saamme lukea Jobin kirjasta Jumalasta ja hänen teoistaan. Jumalan sanaa kannattaa siis tutkia, koska sen avulla voimme paremmin ymmärtää hänen suuruutensa, voimansa ja suunnitelmansa.
Korintin seurakuntaa oli siunattu runsaasti mm. armolahjoilla. Seurakunta oli kuitenkin hajaantunut. Ilmeisesti oli niin, etteivät seurakuntalaiset olleet vielä kasvaneet kypsään uskoon, vaan heidän ajatteluaan osittain hallitsivat maailmallisesti ajatukset.
1. Korinttilaiskirjeen alussa (luvut 1-3) Paavali kuvaa havainnollisesti ihmisen kolmea eri tilaa: luonnollinen, vanhan luontonsa vallassa oleva (vanha käännös käyttää sanaa lihallinen) ja hengellinen. Luonnollinen ihminen elää elämäänsä ilman Jeesusta. Lihallinen ihminen on ottanut kyllä Jeesuksen vastaan, mutta ihminen ei ole antanut Jeesukselle lupaa vallata sydäntään ja elämäänsä kokonaan. Hengellinen ihmisen elämässä Jeesus on kaikessa Herra ja ensimmäinen.
Korintin seurakunnalla oli tässä asiassa oppimista. Näin on myös meidän elämässämme, koska lihan ja hengen välinen taistelu on jatkuvaa uskovan ihmisen elämässä (vrt. esimerkiksi Gal. 5:16-17). Tärkeää on ravita hengellistä minäänsä lukemalla Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta, rukoilemalla, kuuntelemalla hengellistä musiikkia ja osallistumalla seurakunnan toimintaan. Valitettavaa on, että lihallinen puoli voi hyvin joka tapauksessa ja yrittää pitää valtansa meissä.
Näin olemme tulleet sunnuntaihin. Yhteenvetona totean vain, että Jumalan sana on ihmeellinen. Siitä riittää niin paljon ja loputtomasti ammennettavaa. Kirjoitin paljon enemmän kuin etukäteen ajattelin. Toivottavasti en pitkästyttänyt sinua enkä sanavalinnoillani hämmentänyt sinua.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssa nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen!
Pekka