Tekijä: Pekka

Mal. 2 Luuk. 11

”Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteoilla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne.”

Todella vahvasti sanottu! Mitä tästä pitäisi ajatella? Jumalan puolelta avioliiton pysyvyyden ja elinikäisyyden ihanne on korkealla. Avioerotilastoihin perustuen voisi ehkä todeta, että Jumalalla on paljon syytä olla vihainen. 

Länsimaissa olemme jo pitkään eläneet enemmän tai vähemmän kertakäyttökulttuurissa. Valitettavasti tuo kertakäyttöisyys ulottuu tavaroiden ja materian lisäksi myös ihmissuhteisiin. On varsin helppo heittää pois ja hylätä kaikki se, mikä ei syystä tai toisesta miellytä. Uuden saa aina tilalle. Ihmissuhteissa tämä kuitenkin tarkoittaa, että moni pettyy, haavoittuu, rikkoutuu, masentuu jne. Inhimillisen tuskan ja kärsimyksen määrää on vaikea ymmärtää ja käsittää. Ehkäpä Jumalalla on sittenkin hyvin perusteltu syynsä ottaa asiaan näin vahvasti kantaa.

Tiedämme hyvin, että elämämme on rikkinäistä ja että monissa asioissa epäonnistumme. Kukaan ei siltä omassa elämässään voi välttyä. Kristillisen uskon näkökulmasta on lohdullista, että voimme aina aloittaa alusta. Helppoa se ei välttämättä ole, koska siinä joutuu tunnustamaan mm. häpeänsä, syyllisyytensä, keskeneräisyytensä, vihansa, katkeruutensa, virheensä, väärät tekonsa ja väärät valintansa. Jos tähän pystyy, saattaa olla, ettei toista samoja virheitä ja pääsee aidosti elämässä eteenpäin. Herran armosta voi kokea täydellisen anteeksiannon ja voi myös antaa toiselle anteeksi.

On harmillista, että media ja viihdeteollisuus ovat jo pitkään kaivaneet maata perinteisen avioliittokäsityksen alta pois. Mallit ja mielikuvat, joita meille tarjotaan tilalle, eivät ole Jumalan hyvän tahdon mukaisia. Tarvetta olisi perinteiselle opetukselle avioliitosta, mutta se tuntuu melkein olevan kirosana nykyaikana. Kuitenkin tuo opetus olisi erittäin tarpeellista, että erityisesti nuorilla ihmisillä olisi realistinen käsitys elämän merkittävimmän ihmissuhteen tarkoituksesta, merkityksestä, perusteista ja hoitamisesta. Eikä tuo opetus turhaa olisi jo pitempään avioliitossa olleille.

Siunaa, Herra Jeesus, avioliittoja! Anna aviopuolisoille rakkautta, yksimielisyyttä ja kykyä kohdata elämän erilaiset tilanteet yhdessä toisiaan tukien. Siunaa myös niitä, jotka solmivat avioliiton tänä kesänä.

Pekka

Mal. 1 Luuk. 10

”Mutta te häpäisette minun nimeni, kun ajattelette, että Herran pöydän saa saastuttaa tuomalla kelvottomia uhrilahjoja.” (Mal. 1:12)

Vanhassa liitossa uhrieläinten täytyi olla virheettömiä (ks. 3. Moos. 1 ja 3). Uudessa liitossa tuo virheetön, kertakaikkinen ja lopullinen uhri oli Jeesus (Hepr. 9:14). Vain Jeesuksen veressä meillä on lunastus ja rikkomustemme anteeksianto (Ef. 1:7). Häpäisemme Jumalan nimen, jos ajattelemme, että voimme päästä Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Kautta maailman on ihmisiä, jotka kantavat erilaisia uhrilahjoja epäjumalilleen saavuttaakseen heidän suosionsa. Kautta maailman on myös ihmisiä, jotka turvautuvat Jeesukseen ja antavat koko elämänsä ”pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1).

En tiedä, kenet tämä lyhyt teksti tavoittaa. Onko sinulle selvää, kummassa joukossa kuljet? Jos et vielä ole Jeesuksen joukoissa, niin rohkaisen tulemaan mukaan, sillä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Pekka

Hoos. 1 Room. 3

Hoosea oli Israelin profeettana vuosina 753-715 eKr. Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatun mukaan Israel ”oli Jerobeam II:n valtakaudella kartuttanut maallista omaisuuttaan mutta rappeutunut hengellisesti. Ihmiset olivat ahneita ja elivät kanaanilaisten tapaan siveettömästi ja palvoivat epäjumalia.” Kuulostaako tämä jollakin tavoin tutulta?

Em. kommentaariraamatun mukaan ”Hoosean tehtävä oli näyttää pohjoisen valtakunnan asukkaille, että nämä olivat olleet uskottamia Jumalalle, ”aviomiehelleen” ja elättäjälleen, ja naittaneet itsensä Baalille ja kanaanilaisille jumalille. Hän varoitti, että elleivät he tekisi parannusta synneistään ja palaisi Jumalan luo, he tuhoutuisivat.”

Olisiko Hoosean sanomalle tilausta tänä päivänä? Kyllä mielestäni olisi. Aatteet, ajatukset ja -ismit ovat ehkä hieman erilaisia, mutta samasta asiasta on pohjimmiltaan kyse: ihmiset elävät erossa Jumalasta, joka rakkaudessaan haluaisi vetää heidät yhteyteensä.

Miksi sanoma näyttää jäävän piiloon? Eikö sitä osata kertoa ja välittää oikein? Ainakin Hoosean kohdalla viestin välittämisen tapa oli hyvin erikoinen. Voisiko Jumala tänä päivänä puhua jollakin erityisellä tavalla, joka auttaisi sanoman perille saamisessa?

Ehkäpä Jumala puhuukin, mutta olemmeko me herkkiä kuulemaan ja tottelemaan. Kirjoitin reilu vuosi sitten siitä, miten minulla on muutamissa tilanteissa arjen normaali ”rytmi” tavalla tai toisella rikkoutunut. Nämä tilanteet ovat liittyneet ihmisten kohtaamisiin hieman erikoisissa olosuhteissa. Valitettavasti olen yleensä vasta jälkikäteen ymmärtänyt, että ne olisivat saattaneet olla Jumalan järjestämiä tilaisuuksia, joissa olisi ollut mahdollista luontevasti kertoa Jeesuksesta.

Roomalaiskirjeen 3. luvussa Paavali on aivan kristinuskon ytimessä. Jakeet 21-26 on tiivis kiteytys siitä, mistä kristinuskossa on kyse. Paavali selittää asiaa suhteessa juutalaisuuteen, mikä vuoksi laki nousee niin vahvasti esille.  Joka tapauksessa pelastuksen asia on yksinkertainen. Kyse on Jeesuksesta ja siitä, mitä hän on tehnyt puolestamme. Otammehan sen uskossa vastaan ja viemmehän tätä sanomaa yksinkertaisesti eteenpäin?

Pekka