Joasin elämän tarina on surullinen. Sen alku oli dramaattinen, kun hän pienenä vauvana välttyi juuri ja juuri isoäitinsä Ataljan hirmuteolta (2. Aik. 22:10-12). Hänen tätinsä Josabat, joka oli pappi Jojadan vaimo, pelasti hänet. Josabat ja Jojada kasvattivat Joasin, josta tuli kuningas seitsemän vuotiaana jälleen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Kuninkuuden alku sujui hyvin, mutta alamäki alkoi sen jälkeen, kun pappi Jojada kuoli (jakeet 17-18).
Miksi näin kävi? Se jää tekstin perusteella arvoitukseksi. Oliko Joasin luonne heikko? Oliko hän ns. ulkopuolelta ohjautuva eli ympäröivien ihmisten ajatukset ja odotukset ohjasivat hänen toimintaansa? Itselleni tämä puhuu siitä, että sillä on merkitystä, minkälaisia ihmisiä on ympärilläni ja ketä kuuntelen. Tärkeää on myös Jumalan lapsen identiteetti, joka perustuu Raamatun totuuksiin, ja seurakuntayhteys. Hyvä on myös rukoilla, että Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen niin, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (vrt. Fil. 2:13, vanha käännös).
Myös Matteuksen evankeliumin tekstissä mennään tänään ns. laidasta laitaan. Ensin ollaan Kirkastusvuorella ja sen jälkeen väkijoukossa kivun ja sairauden keskellä. Tämä muistuttaa siitä, että on tärkeää olla Jeesuksen kanssa ja ihastella ja ihmetellä hänen kirkkauttaan ja suuruuttaan esimerkiksi seurakunnan yhteisissä kokoontumissa. Siihen emme kuitenkaan voi jäädä olemaan, vaan meitä kutsutaan elämään uskoamme todeksi arjen keskellä, josta voimme taas sitten jälleen hetkeksi tulla varustautumaan uskovien yhteyteen.
Kiitos, Jeesus, uskovien yhteydestä! Kiitos KohtaamisPaikasta! Kiitos, että saamme yhdessä kasvaa, Jeesus, sinun tuntemisessa! Auta meitä oikealla tavalla ja viisasti kohtaamaan ihmisiä ja asioita, joita tuot eteemme elämän arjessa!
Pekka