Tekijä: Pekka

1. Kun. 22
1. Joh. 5

Profeetta Miikan erilaiset vastaukset kuningas Ahabille ovat hämmentäviä (jakeet 15 ja 23). Ilmeisesti oli niin, ettei Miika jostain syystä halunnut vastata ensimmäisellä kerralla totuudellisesti. Olivatko syynä ympäristön paine ja odotukset, vaikka hän sanoikin, etteivät ne vaikuta (jakeet 13-14)? Vai asettuiko hän muiden profeettojen yläpuolelle ja toisti heidän sanojaan vähätellen (jae 15)? Joka tapauksessa Ahab ymmärsi, että Miikan vastaus oli inhimillinen eikä jumalallinen. Ei hän muuten olisi pyytänyt Miikaa puhumaan totta (jae 16).

On lohdullista huomata, että profeettakin oli vain inhimillinen ihminen. Jeesuksen opetus vuorisaarnassa kuitenkin kehottaa puhumaan suoraan ja kiertelemättä (Matt. 5:37). Sekin on taitolaji, koska armoton suoruus satuttaa.

Mistä voi tietää, onko uskossa ja osallinen iankaikkisesta elämästä? Pitääkö sen tuntua joltakin? Vastaus löytyy Johanneksen 1. kirjeen jakeista 11-13. Iankaikkinen elämä on Jeesuksessa, Jumalan Pojassa. Johannes kirjoitti tämän totuuden kirjeeseensä Jumalan Poikaan uskoville, ”jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä”. Pelastus ja iankaikkinen elämä ei perustu siis tunteisiin, tuntemuksiin eikä omiin ajatelmiin vaan Jumalan sanaan ja sen lupauksiin.

Muistan hyvin, kun tulin uskoon nuorena opiskelijana vuonna 1986. Rukoilin syksyisenä lauantai-iltana, että Jeesus tulisi sydämeeni asumaan. Ei siinä hetkessä ollut mitään erityisiä tuntemuksia, mutta kun seuraavana aamuna heräsin, jotenkin vain sisimmässäni tiesin, että elämäni on muuttunut. Johanneksen kirjeen jakeet hieman myöhemmin vahvistivat tämän kokemukseni.

Kiitos, Jeesus, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä!

Pekka

1. Kun. 8
Joh. 12

Tunnen juutalaisuutta kovin heikosti, mutta voisin kuvitella, että Jerusalemin temppelin rakentaminen ja sen käyttöönotto on ollut ja on juutalaisille historiallisesti todella merkittävä tapahtuma.  Kaiken suureellisuuden ja Jumalan kirkkauden ilmenemisen rinnalla Salomon rukous vaikuttaa realistiselta ja nöyrältä. Rukouksesta käy hyvin ilmi, miten syvällisesti Salomo oli ymmärtänyt ihmisen syntisyyden ja taipumuksen tehdä syntiä. Ainoa toivo syntiselle ja syntiä tekevälle ihmiselle on kääntyä Jumalan puoleen. Tämä teema toistuu läpi koko rukouksen.

Kaikista evankeliumeista löytyy sama ajatus kuin mikä on Johanneksen evankeliumin 12. luvun jakeessa 25. Jeesus on tie, totuus ja elämä (Joh. 14: 6). Mitään muuta nimeä, joka pelastaisi, ei ole ihmiselle annettu (Apt. 4:12). Tämä totuuden pitäisi kaikua kirkkaana kaikkialla maailmassa, koska valitettava todellisuus on, että ”moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie” (Snl. 16:25).

Anna, Jeesus, meille rohkeutta kertoa siitä, että Sinä olet tie, totuus ja elämä!

Pekka

2. Sam. 17
2. Piet. 1

Mistä voi tietää, keneen voi luottaa? Miksi Absalom luotti Husain neuvoihin, mutta hylkäsi Ahitofelin neuvot? Itselleni tämä jää mysteeriksi. Ahitofel ainakin otti asian raskaasti, kuten voimme lukea jakeesta 23.  Perusongelma Absalomin kannalta lienee ollut, että hän oli noussut vastustamaan isäänsä Daavidia juonittelemalla ja hänen ympärillään oli monenlaisia ihmisiä, joiden motiiveista ei voinut olla varma. Voisi ehkä ajatella niin, että se lopulta koitui hänen tuhokseen.

Pietari korostaa Jumalan sanan luotettavuutta. Kun ihmisen omatunto kiinnittyy Jumalan sanaan, jota hän lukee rukoillen Pyhän Hengen ohjauksessa ja seurakunnan yhteydessä, ihmisen pääsee osalliseksi ”jumalallisesta luonnosta” (jae 4). Ihmisen elämä muuttuu ja hän muuttuu Jeesuksen (Jumalan Sana) kaltaiseksi. Tällaiseen ihmiseen on helppo luottaa, kun tietää sen, missä hänen lohdutuksensa, turvansa ja voimansa on.

Pekka