Tekijä: Pekka

Job 6

Jobin toinen puhe on riipaiseva, koskettava ja puhutteleva. Hän todellakin on keskellä suurta kärsimystä. Hän toivoo, että Jumala leikkaisi poikki hänen elämänsä langan (jakeet 8-9). Hän kaipaa voimaa, että kestäisi, ja päämäärän, että vielä jaksaisi (jae 11). Hän sanoo olevansa lopussa eikä mitään toivoa ole (jae 13). Hän kokee ystäviensä pettäneen hänet (jae 15). Hän pyytää heitä osoittamaan, missä hän on mennyt harhaan (jae 24). Hän toivoo rehtiä puhetta eikä kaipaa ystävien nuhdesaarnoja (jae 25).

Mistä tästä voisi oppia? Kärsivän ihmisen rinnalla lienee parasta olla mieluiten hiljaa, jos ei ole mitään järkevää/lohduttavaa sanottavaa. On parempi keskittyä kuuntelemaan. Ehkäpä siinä on mahdollisuus myös rukoilla. Tietysti voi miettiä, miten voisi kärsivää ihmistä auttaa ja tukea.

2 Kor. 12

Paavalikin joutui kärsimään monin tavoin, vaikka hän myös koki valtavia asioita Jeesuksen kanssa (jakeet 7-10). Tässä ovat monesti siteeratut sanat (jae 9): ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Paavali koki myös korinttilaisten hylänneen hänet (jae 11).

Job sanoo päivän luvussa (jae 14): ”Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon – joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.” Ensimmäisenä tästä tulee mieleeni, millainen ystävä olen. Olenko jättänyt ystäviäni ahdinkoon? Olen pettänyt heidät? Toiseksi voi tietysti miettiä, olenko joutunut ystävieni hylkäämäksi tai pettämäksi. Nämä ovat kipeitä kysymyksiä, jotka voivat herättää monenlaisia muistoja ja tunteita elämänpolun varrelta.

Mitä voisin tehdä, että voisin vapautua ja vapauttaa menneisyyden taakoista? Ehkä voisin pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Herra auttakoon minua siinä.

Pekka

Job 5

”…sillä näin asia on.” (Job 5:27) Elifas oli varma asiastaan ja otti siihen vielä takuumiehiksi kaverinsakin. Edelleenkin oma vaikutelmani on, että Elifasin puheessa ei ole oikein ns. päätä eikä häntää. Puhe poukkoilee ja tuntuu epäjohdonmukaiselta. Enpä tiedä, voinhan olla tulkinnassani täysin väärässä.

2 Kor. 11

Miten ja miksi Paavali voi olla niin varma asiastaan, että uskaltaa haukkua toisia vääriksi apostoleiksi? (2. Kor. 11:13) Itselleni tulee vain mieleeni se, mitä Paavalille tapahtui Damaskoksen tiellä (Apt. 9:1-19). Paavali kuvaa tuota kokemustaan useammassakin paikassa (mm. Apt. 22:3-16, Apt. 26:12-23 ja Gal. 1:11-16).

Ymmärrän itse tämän niin, että Paavali ei ollut omalla vaan Jeesuksen asialla. Hän oli valmis kärsimään evankeliumin ja Jeesuksen tähden kohtuuttomiltakin tuntuvia asioita. Ennen kääntymystään hän oli ollut omalla asiallaan, mutta nyt hän palveli vain Jeesusta, jonka vuoksi hän oli valmis luopumaan kaikesta (1. Kor. 9:14-23, Fil. 3:5-10). Noissa väärissä apostoleissa hän todennäköisesti näki oman edun tavoittelua ja vääriä motiiveja, mikä ärsytti häntä.

Paavalin esimerkki vetää monin tavoin hiljaiseksi. Olenko omalla vai Jeesuksen asialla?

Pekka

Job 4

Elifasin ensimmäisestä puheesta tulee vaikutelma, että hän puhuu itsensä heti ns. pussiin. Ilmeisestikin unessa hän oli kuullut äänen (jae 17): ”Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?” Tätä taustaa vasten hänen sanansa Jobille jakeissa 6-9 tuntuvat täysin kohtuuttomilta. Ainakin itselleni Elifasin sanat kuulostavat siltä, että hän uskoo itse olevansa oikeassa ja Jobin väärässä.

Tästä tulevat mieleeni kuuluisat sanat, joita kuulee silloin tällöin kerrattavan : ”Kerran luulin olevani väärässä, mutta erehdyin.” Googlen mukaan ne liitetään usein Paavo Väyryseen. Mieleeni nousee myös Kristuspäivä 2017, joka pidettiin Turussa. Sinne videotervehdyksensä oli lähettänyt Leena Lehtinen, joka on edesmenneen evankelista Kalevi Lehtisen puoliso. En muista Leenan videotervehdyksestä mitään muuta kuin sen, kun hän siinä pohdiskeli sitä, että jospa me kaikki olemmekin väärässä.

Ihmisyyteen liittyy ilmeisestikin vahva tarve olla oikeassa. Varsin helposti siihen voi tulla mukaan tuomitseva asenne. Voisiko päivän tekstin opetus olla, että tarvitsemme tervettä nöyryyttä ja ymmärrystä siitä, että olemme vajavaisia ihmisiä, jotka voimme olla myös väärässä? Tai jos meillä on vahva ymmärrys tai mielipide jostakin asiasta, esitämme asiamme ystävällisesti ja mahdollisimman hyvin perustellen, miksi ajattelemme niin. Kyseessä on pikemminkin keskustelunavaus kuin toisen yläpuolelle asettuminen asenteella, että ”Asia on näin. Piste.”

2 Kor. 10

Jaa-a. Mitäpä tuosta Paavalin tekstistä sanoisi suhteessa siihen, mitä juuri edellä kirjoitin? Oma pikainen tulkintani on, että Paavali käyttää siinä samanaikaisesti ns. keppiä ja porkkanaa. Pitänee muistaa myös, että hän kirjoittaa omilleen ja ihmiselle, jotka hän ilmeisen hyvin tuntee. Vaikuttaa myös siltä, että hän pyrkii perustelemaan omat ajatuksensa ja näkemyksensä mahdollisimman hyvin.

Kaipa tämä elämä menee niin, että välillä pitää sanoa ikävät ja hankalatkin asiat, niin kuin ne ovat. Muuten asiat eivät mene eteenpäin. Itselleni tämä ei ole ollut helppoa. Olen todella kiitollinen yhdelle entiselle työkaverilleni, jolla oli kyky ja rohkeus ottaa puheeksi hankalatkin asiat tavalla, joka oli rakentava ja joka ei nolannut tai häpäissyt toista ihmistä. Kaikki eivät siitä pitäneet, mutta itse koin, että se oli hyvä tapa toimia ja opin itse siitä paljon.

Pekka