Tekijä: Pekka

2. Aik. 10

Jumala oli jo aiemmin ilmoittanut, mitä Salomon kuoleman jälkeen tulisi tapahtumaan (1. Kun. 11:26-40): valtakunta jakautuisi ja Jerobeamista tulisi kymmenen Israelin heimon johtaja. Tämän viestin toi Jerobeamille profeetta Ahia. Oliko viestin sanoma kiirinyt laajemmalle? Tätä Raamattu ei ymmärtääkseni kerro. Joka tapauksessa tämä pitkälti selittänee Jerobeamin aktiivisuuden Salomon kuoleman jälkeen (2. Aik. 10:2-3).

Rehobeam kysyi aivan oikein neuvoa siihen, mitä vastata Jerobeamin ja kansan kysymykseen. Vanhimpien ja nuorien neuvot olivat täysin päinvastaiset. Silmiin pistävää on, ettei neuvoa kysytty Jumalalta. Olisikohan Jumala kertonut jotakin kautta, mitä Hän oli jo aiemmin ilmoittanut Jerobeamille? Silloin Rehobeam olisi tietänyt, mitä Jumala on jo päättänyt, ja ymmärtänyt, että hänen kätensä ovat enemmän tai vähemmän sidotut. Rehobeam toimi siis ehkäpä tietämättään Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka Rehobeamin ja Israelin kansan näkökulmasta Jumalan tahto näyttäytyi ikävältä.

Päätösten tekeminen ei ole aina helppoa. Kirjaan tähän vielä teksti, jonka kirjoitin kolmisen vuotta sitten. 

”Ristin Voitossa oli 28.4.2023 Tanja Närhen kirjoittama artikkeli siitä, kuinka Jumala johdattaa. Artikkelin sisällön voi tiivistää kuuteen kohtaan:

1. 1. Jumalan sana ja sen ohjeet
   2. Järjen käyttö
   3. Neuvonantajat
   4. Pyhän Hengen antama rauha
   5. Olosuhteet
   6. Profetiat ja ilmestykset

Jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa enemmän, mutta ehkä nämä kuitenkin muistuttavat niistä eri näkökulmista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun miettii oman elämänsä ratkaisuja ja päätöksiä. Ehkä kuitenkin vielä totean sen verran, että profetioihin ja ilmestyksiin täytyy suhtautua terveellä varovaisuudella eikä perustaa omia päätöksiään pelkästään niiden varaan.”

Apt. 4

Neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden (Apt. 4:13). Olisi mielenkiintoista tietää, mitä he näkivät ja miten he sen tunnistivat. Ja olisi mielenkiintoista tietää, mitä Pietari ja Johannes itse tuossa tilanteessa tunsivat ja kokivat.

Muistaakseni veli Andreas, joka perusti Open Doors -järjestön, sanoi jotenkin näin: ”Ei rohkeus ole sitä, ettei pelkää, vaan että pelosta huolimatta lähtee liikkeelle ja toimii.”

Pekka

2. Aik. 9

Saban kuningatar matkusti yli 2000 kilometriä päästääkseen keskustelemaan Salomon kanssa. Raamattukommentaarien mukaan yleisimmin hyväksytyn näkemyksen mukaan Saba sijaitsi nykyisen Jemenin alueella strategisesti merkittävässä paikassa. Sabalaiset pystyivät käytännössä kontrolloimaan Adeninlahdelta Punaisellemerelle johtavaa Bab el-Mandebin salmea.

Saban kuningatar oli varmasti kiinnostunut Salomosta henkilönä ja hallitsijana, mutta kommentaarien mukaan on todennäköistä, että hänellä oli myös kauppapoliittisia tavoitteita vierailulleen. Salomon ja Israelin vahvistunut vaikutusvalta sen aikaisessa kansainvälisessä ja merireittejä pitkin tapahtuneessa kaupankäynnissä saattoi mahdollisesti aiheuttaa jännitteitä hallitsijoiden välillä.

No, Raamattu ei kerro mitään tästä, mutta mielestäni se on mielenkiintoinen näkökulma, joka taustoittaa osaltaan Salomon ja Saban kuningattaren tapaamista. Onpa sillä jonkinlainen yhtymäkohta tähänkin päivään, kun Hormuzinsalmi on ollut suljettuna ajankohtaisen Lähi-idän kriisin aikana, minkä lisäksi myös Bab el-Mandebin salmen sulkemisella on uhattu, jolloin voitaisiin estää meriliikenne Suezin kanavan kautta. Kuten hyvin tiedämme, olemme nykyisin hyvinkin riippuvaisia näiden merireittien toimivuudesta. 

Apt. 3

Syntymästään saakka ramman miehen parantaminen aiheuttaa varmasti monenlaisia ajatuksia. Ainakin itselläni on niin. Inhimillisesti tuntuu siltä, ettei se ole voinut olla mahdollista. KohtaamisPaikan rukouspalvelutilanteissakin on tullut vastaan ihmisiä, joiden kohdalla inhimillinen ajatus on ollut, että ihmisen tilanne on niin mahdoton, ettei siinä mikään auta.

Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että parantumista voi tapahtua niin hengellisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Usein suurin huomiomme kiinnittyy fyysiseen parantumiseen, koska ne ovat yleensä jollakin tavoin näkyviä juttuja. Joitakin tällaisia tilanteita olen saanut todistaa, ja haluaisin nähdä niitä enemmän, mutta aika harvassa ne ovat olleet. Monesti kuitenkin tuntuu siltä, että hengellinen ja henkinen parantuminen voivat olla jopa tärkeämpiä juttuja kuin fyysiset parantumiset. Ei näitä kuitenkaan kannata lokeroida, koska ihminen on kokonaisuus. Fyysinen parantuminen voi johtaa henkiseen ja hengelliseen parantumiseen tai päinvastoin.

Toinen helpottava ajatus on se, ettei kyse ole minusta vaan Jeesuksesta. Toisen ihmisen parantumisen saa aikaa vain Jeesus ja Pyhä Henki. Minä voi olla toisen ihmisen rinnalla rukoilemassa Jeesuksen opetuslapsena ja Pyhän Hengen johdatuksessa. Kaikki mitä rukouksessa ja sen jälkeen tapahtuu, on Jumalan työtä.

Pekka

2. Aik. 8

Salomo vaikuttaa olleen toimelias ja päämäärätietoinen johtaja. Hänellä näyttää olleen myös kyky delegoida tehtäviä ja vastuita eli valtuuttaa ihmisiä toimimaan. Jos oikein luin, mitään kritiikkiä Salomon johtamisesta ei päivän tekstistä löydy.

Jos tätä pysähtyy hetkeksi miettimään, niin näemme johtajia, johtamista ja johtajuutta joka puolella ympärillämme (maailmanlaajuisesti, yhteiskunnallisesti, yhteisöllisesti, perhekunnittain ja yksilötasolla). Näemme hyvää ja huonoa johtamista ja kaikkea siitä väliltä. Joskus tuntuu, että olemme erityisen kyvykkäitä tunnistamaan johtamisongelmia omissa ympyröissämme.

Johtajia ja johtamista on helppo arvostella ja kritisoida. Monesti se on varmasti oikeutettua ja perusteltua. Mielestäni keskeinen kysymys kuitenkin on, että mitä sitten? Minkälaiset vuorovaikutusmekanismit tietyssä johtamiskontekstissa on, niin että perusteltu kritiikki on rakentavaa ja johtaa aitoon keskusteluun eri osapuolien välillä ja tarvittaessa käytäntöjen muutokseen? Tämä ei todellakaan ole oman kokemukseni mukaan helppoa ja itsestään selvää, vaan vaatii sekä johtajilta että (työ-)yhteisön jäseniltä avoimuutta ja kykyä arvioida omaa toimintaansa ja asettua myös toisen asemaan.

Tämä on laaja ja monitahoinen kokonaisuus, josta voisi kirjoittaa monenlaista ja pitkästikin. Itseäni on kuitenkin aina puhutellut, mitä Jeesuksesta sanotaan (Mark. 10:45): ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Jos oikein olen ymmärtänyt, yksi viime vuosien johtamissuuntauksista on ollut nimenomaan palveleva johtajuus. Siitä voimme ottaa mallia Jeesukselta.

Apt. 2

Pietarin puhe on hämmästyttävä. Kyseessä on siis varsin nuori, ilmeisestikin kouluja käymätön kalastaja, joka sai olla Jeesuksen kanssa kolmisen vuotta. Miten hän voi pitää tällaisen puheen? Oliko se kokonaan ns. Pyhän Hengen innoittama? Vai oliko Pietari oppinut nämä asiat Jeesuksen seurassa? Vai kuuluiko kaikkien juutalaisten lasten kasvatukseen se, että he omaksuivat asiat perheissään ja suvuissaan ja/tai synagogissa?

Ilmeisesti kyse oli kaikista edellä mainituista. Mitä tästä voisi itse oppia? Ehkä sen voisi tiivistää yksinkertaiseen kysymykseen, hengailenko Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Tätähän voi harjoittaa monin tavoin. Alle kokosin nopeasti tarkistuslistaa, jota varmasti voisi/pitäisi täydentää ja jonka avulla voi pohtia, mihin aikaansa käyttää.

• • Luenko Raamattua?
  • Keskustelenko siitä toisten kanssa?
  • Käynkö seurakunnan kokoontumisissa?
  • Luenko hengellistä kirjallisuutta?
  • Kuuntelenko hengellistä musiikkia?
  • Katsonko hengellisiä ohjelmia?
  • Rukoilenko yksin ja toisten kanssa?
  • Jne.

Pekka