Tekijä: Pekka

Job 4

Elifasin ensimmäisestä puheesta tulee vaikutelma, että hän puhuu itsensä heti ns. pussiin. Ilmeisestikin unessa hän oli kuullut äänen (jae 17): ”Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?” Tätä taustaa vasten hänen sanansa Jobille jakeissa 6-9 tuntuvat täysin kohtuuttomilta. Ainakin itselleni Elifasin sanat kuulostavat siltä, että hän uskoo itse olevansa oikeassa ja Jobin väärässä.

Tästä tulevat mieleeni kuuluisat sanat, joita kuulee silloin tällöin kerrattavan : ”Kerran luulin olevani väärässä, mutta erehdyin.” Googlen mukaan ne liitetään usein Paavo Väyryseen. Mieleeni nousee myös Kristuspäivä 2017, joka pidettiin Turussa. Sinne videotervehdyksensä oli lähettänyt Leena Lehtinen, joka on edesmenneen evankelista Kalevi Lehtisen puoliso. En muista Leenan videotervehdyksestä mitään muuta kuin sen, kun hän siinä pohdiskeli sitä, että jospa me kaikki olemmekin väärässä.

Ihmisyyteen liittyy ilmeisestikin vahva tarve olla oikeassa. Varsin helposti siihen voi tulla mukaan tuomitseva asenne. Voisiko päivän tekstin opetus olla, että tarvitsemme tervettä nöyryyttä ja ymmärrystä siitä, että olemme vajavaisia ihmisiä, jotka voimme olla myös väärässä? Tai jos meillä on vahva ymmärrys tai mielipide jostakin asiasta, esitämme asiamme ystävällisesti ja mahdollisimman hyvin perustellen, miksi ajattelemme niin. Kyseessä on pikemminkin keskustelunavaus kuin toisen yläpuolelle asettuminen asenteella, että ”Asia on näin. Piste.”

2 Kor. 10

Jaa-a. Mitäpä tuosta Paavalin tekstistä sanoisi suhteessa siihen, mitä juuri edellä kirjoitin? Oma pikainen tulkintani on, että Paavali käyttää siinä samanaikaisesti ns. keppiä ja porkkanaa. Pitänee muistaa myös, että hän kirjoittaa omilleen ja ihmiselle, jotka hän ilmeisen hyvin tuntee. Vaikuttaa myös siltä, että hän pyrkii perustelemaan omat ajatuksensa ja näkemyksensä mahdollisimman hyvin.

Kaipa tämä elämä menee niin, että välillä pitää sanoa ikävät ja hankalatkin asiat, niin kuin ne ovat. Muuten asiat eivät mene eteenpäin. Itselleni tämä ei ole ollut helppoa. Olen todella kiitollinen yhdelle entiselle työkaverilleni, jolla oli kyky ja rohkeus ottaa puheeksi hankalatkin asiat tavalla, joka oli rakentava ja joka ei nolannut tai häpäissyt toista ihmistä. Kaikki eivät siitä pitäneet, mutta itse koin, että se oli hyvä tapa toimia ja opin itse siitä paljon.

Pekka

Job 3

Miksi ihminen kärsii? Olen itse yrittänyt selittää kysymystä itselleni yksinkertaisesti niin, että elämme Aadamin ja Eevan valintojen vuoksi syntiin langenneessa maailmassa, jossa seuranamme ovat kipu, kärsimys ja kuolema. Tämä vastaus tuskin tyydyttää niitä, jotka ovat kärsimysten keskellä.

Onko kärsimyksellä tarkoitus? Onko se Jumalan tahto? En tiedä. En osaa kysymyksiin vastata. Haluaisin ainakin ajatella, ettei se ole Jumalan tahto. Samalla varmaankin on niin, että Jumala sallii kärsimyksen eikä sitä automaattisesti poista eikä estä. Joudumme ainakin osittain kantamaan aikaisempien sukupolvien ja omien valintojemme seurauksia. Toisaalta on kärsimystä, joka tuntuu täysin selittämättömältä.

Tämä on vaikea aihepiiri. Täytyy tunnustaa, ettei Jobin kirja varsinaisesti lukeudu suosikkeihini, kun se jää ainakin itselleni monilta osin mysteeriksi. Tiedän kuitenkin monia, jotka ovat saaneet siitä lohdutusta kärsimysten keskellä.

2 Kor. 9

Tämä maailma tuntui arvostavan eniten ihmisiä, jotka menestyvät. Se kai on luonnollista. Monesti menestystä mitataan rahalla ja varallisuudella. Olen varmaankin aikaisemminkin maininnut seuraavan ajatuksen, jonka jostakin luin: ”Lopulta kyse ei ole siitä, paljonko sait, vaan kuinka paljon annoit.”

Elämän mielekkyys ja merkityksellisyys ei tule siitä, että pitää kaiken itsellään, vaan siitä, että antaa eteenpäin siitä, mitä itsellä on. Kyse ei ole vain rahasta vaan ajasta, huomiosta jne. Akateemisissa tutkimuksissakin on vahvistettu, että elämän mielekkyys ja merkityksellisyys syntyvät ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja toisten auttamisesta. Paavali ymmärsi tämän ilman akateemisia tutkimustuloksiakin.

Pekka

2. Aik. 13

Tässä luvussa annetaan kuningas Abiasta varsin positiivinen kuva, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä hänestä kerrotaan aikaisemmin (ks. 1. Kun. 15:1-8). Ehkä tässä halutaan korostaa, että hänen elämässään oli myös hyviä puolia ja/tai asioita. Tässä luvussa korostuu ennen kaikkea se, miten hän sodassa Jerobeamia vastaan turvautui hyvin selkeästi Herraan. Herran avulla Abia joukkoineen voitti Jerobeamin ylivoimaiset joukot.

Tämä on hyvin surullinen tarina Israelin sukujen välisestä sisällissodasta, jossa kuoli todella paljon ihmisiä. Tälle voi valitettavasti löytää paljon vertailukohtia ihmiskunnan historiasta. Meilläkin on historiassamme kokemus kansakuntaa repineestä sisällissodasta. Tämän voi myös ehkä ymmärtää vertauskuvallisesti hyvän ja pahan välisestä taistelusta, jota käydään jokaisen ihmisen sisäisessä todellisuudessa. Kuka tai mikä siellä saa vaikuttaa tai kenen tai minkä annamme siellä vaikuttaa? Ihminen ja ihmiskunta tarvitsee mielenmuutosta, jonka vain Jeesus voi saada aikaan.

Apt. 7

Stefanos oli ensimmäinen, joka kuoli sen tähden, että hän uskoi Jeesukseen. Hänestä tuli siis kristinuskon ensimmäinen marttyyri. Stefanoksen marttyyrikuolema oli myös käännekohta alkuseurakunnan historiassa, koska hänen kuolemastaan alkoivat seurakunnan vainot. Kristityt hajaantuivat ja pakenivat, minkä seurauksena evankeliumi levisi entistä laajemmalle. Stefanoksen kuolema oli siis myös ikään kuin siemen evankeliumin leviämiselle.

Kun tämän päivän maailmaa katsoo, niin nytkin käydään kovaa kamppailua sanoista ja niiden merkityksestä. Paljon on niitä, jotka haluavat sanoa ns. viimeisen sanan ja hiljentää eri mieltä olevat. Ehkä tähän loppuun voisi todeta Paavalin sanoin (2. Kor. 10:3-5): ”Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.”

Kun tätä kirjoitin, mielessäni alkoi soida Tom Holménin laulu ’Tule kaikeksi mulle, Herra Jeesus’, jota taidetaan kutsua myös Lampaan iltavirreksi. Ehkä tämä nousi mieleeni vain itseäni varten, mutta jos haluat sen kuunnella, se löytyy YouTubesta useampanakin versiona.

Tule, Herra Jeesus!

Pekka