Tekijä: Pekka

Job 3

Miksi ihminen kärsii? Olen itse yrittänyt selittää kysymystä itselleni yksinkertaisesti niin, että elämme Aadamin ja Eevan valintojen vuoksi syntiin langenneessa maailmassa, jossa seuranamme ovat kipu, kärsimys ja kuolema. Tämä vastaus tuskin tyydyttää niitä, jotka ovat kärsimysten keskellä.

Onko kärsimyksellä tarkoitus? Onko se Jumalan tahto? En tiedä. En osaa kysymyksiin vastata. Haluaisin ainakin ajatella, ettei se ole Jumalan tahto. Samalla varmaankin on niin, että Jumala sallii kärsimyksen eikä sitä automaattisesti poista eikä estä. Joudumme ainakin osittain kantamaan aikaisempien sukupolvien ja omien valintojemme seurauksia. Toisaalta on kärsimystä, joka tuntuu täysin selittämättömältä.

Tämä on vaikea aihepiiri. Täytyy tunnustaa, ettei Jobin kirja varsinaisesti lukeudu suosikkeihini, kun se jää ainakin itselleni monilta osin mysteeriksi. Tiedän kuitenkin monia, jotka ovat saaneet siitä lohdutusta kärsimysten keskellä.

2 Kor. 9

Tämä maailma tuntui arvostavan eniten ihmisiä, jotka menestyvät. Se kai on luonnollista. Monesti menestystä mitataan rahalla ja varallisuudella. Olen varmaankin aikaisemminkin maininnut seuraavan ajatuksen, jonka jostakin luin: ”Lopulta kyse ei ole siitä, paljonko sait, vaan kuinka paljon annoit.”

Elämän mielekkyys ja merkityksellisyys ei tule siitä, että pitää kaiken itsellään, vaan siitä, että antaa eteenpäin siitä, mitä itsellä on. Kyse ei ole vain rahasta vaan ajasta, huomiosta jne. Akateemisissa tutkimuksissakin on vahvistettu, että elämän mielekkyys ja merkityksellisyys syntyvät ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja toisten auttamisesta. Paavali ymmärsi tämän ilman akateemisia tutkimustuloksiakin.

Pekka

2. Aik. 13

Tässä luvussa annetaan kuningas Abiasta varsin positiivinen kuva, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä hänestä kerrotaan aikaisemmin (ks. 1. Kun. 15:1-8). Ehkä tässä halutaan korostaa, että hänen elämässään oli myös hyviä puolia ja/tai asioita. Tässä luvussa korostuu ennen kaikkea se, miten hän sodassa Jerobeamia vastaan turvautui hyvin selkeästi Herraan. Herran avulla Abia joukkoineen voitti Jerobeamin ylivoimaiset joukot.

Tämä on hyvin surullinen tarina Israelin sukujen välisestä sisällissodasta, jossa kuoli todella paljon ihmisiä. Tälle voi valitettavasti löytää paljon vertailukohtia ihmiskunnan historiasta. Meilläkin on historiassamme kokemus kansakuntaa repineestä sisällissodasta. Tämän voi myös ehkä ymmärtää vertauskuvallisesti hyvän ja pahan välisestä taistelusta, jota käydään jokaisen ihmisen sisäisessä todellisuudessa. Kuka tai mikä siellä saa vaikuttaa tai kenen tai minkä annamme siellä vaikuttaa? Ihminen ja ihmiskunta tarvitsee mielenmuutosta, jonka vain Jeesus voi saada aikaan.

Apt. 7

Stefanos oli ensimmäinen, joka kuoli sen tähden, että hän uskoi Jeesukseen. Hänestä tuli siis kristinuskon ensimmäinen marttyyri. Stefanoksen marttyyrikuolema oli myös käännekohta alkuseurakunnan historiassa, koska hänen kuolemastaan alkoivat seurakunnan vainot. Kristityt hajaantuivat ja pakenivat, minkä seurauksena evankeliumi levisi entistä laajemmalle. Stefanoksen kuolema oli siis myös ikään kuin siemen evankeliumin leviämiselle.

Kun tämän päivän maailmaa katsoo, niin nytkin käydään kovaa kamppailua sanoista ja niiden merkityksestä. Paljon on niitä, jotka haluavat sanoa ns. viimeisen sanan ja hiljentää eri mieltä olevat. Ehkä tähän loppuun voisi todeta Paavalin sanoin (2. Kor. 10:3-5): ”Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.”

Kun tätä kirjoitin, mielessäni alkoi soida Tom Holménin laulu ’Tule kaikeksi mulle, Herra Jeesus’, jota taidetaan kutsua myös Lampaan iltavirreksi. Ehkä tämä nousi mieleeni vain itseäni varten, mutta jos haluat sen kuunnella, se löytyy YouTubesta useampanakin versiona.

Tule, Herra Jeesus!

Pekka

2. Aik. 12

Rehobeamin valtakauden loppu on surullista luettavaa. Varmaankin voisi todeta niin, että siinä oli samanlaisia piirteitä kuin isänsä Salomon valtakauden lopussa, mutta kuitenkin sillä erotuksella, että Salomon valtakauden lopussa oli rauha ja valtakunta oli vielä yksi kokonaisuus.

Onneksi Rehobeam ja hänen johtomiehensä nöyrtyivät Jumalan edessä profeetta Semajan ilmoittaman sanoman jälkeen. Näin Jerusalem vältti täydellisen tuhon. Ehkä tästä voisi sanoa, että Salomon valtakauden ”huipun” perintö oli nyt lähes kokonaan hukattu ja tuhottu vain noin 25-30 vuodessa, jos ajatellaan, että se ajoittui Salomon noin 30. hallitusvuoteen.

Inhimillistä on varmaankin ajatella, että maailman historian käänteet määrittyvät sen mukaan, kenellä on valtaa, voimaa ja viimekädessä aseita tavoitteidensa ajamiseen. Israelin kansan historiaa lukiessa voi kuitenkin havaita, että kaiken taustalla on Jumalan tahto ja toiminta. Jumala käyttää maallisia valtiaita tahtonsa toteuttamiseen, vaikka välillä tuntuu, ettei näin ole.

Mitä vähemmän meillä on ymmärrystä Jumalan tahdosta, sitä hullummaksi tämä maailma menee. Erityisesti länsimaiden kohdalla olen monesti miettinyt, miten ne pikkuhiljaa ovat tuhonneet aikaisempien sukupolvien työn ja perinnön. Enkä tarkoita tällä pelkästään maallisia asioita. Kuinka paljon meillä on aikaa? Lopullinen romahdus voi tulla nopeastikin.

En halua olla mikään maailmanlopun ennustaja ja/tai julistaja, mutta mielestäni on hyvä ymmärtää, ettei mikään tässä maailmassa ole itsestään selvää. Sen vuoksi on hyvä kiinnittää huomio tämän maailman asioiden yli Jumalan valtakunnan asioihin. Ainakin itselleni tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Apt. 6

Apostolien teoissa tämän ja seuraavan luvun päähenkilö on Stefanos. Kovin vähän kerrotaan hänen taustoistaan tai ei oikeastaan mitään. Nimi Stefanos tarkoittaa kreikan kielessä sanaa ’kruunu’ tai ’seppele’. Tämän vuoksi on arveltu, että Stefanos olisi ollut taustaltaan kreikanjuutalainen, mikä osaltaan selittäisi sitä, miksi hänet valittiin yhdessä muiden (ja ilmeisesti myös nimensä perusteella kreikkalaisjuutalaisten miesten) kanssa pitämään huolta leskistä ja muista apua tarvitsevista alkuseurakunnassa puhjenneen ja kieleen perustuneen syrjinnän vuoksi.

Apostolien tekojen kuvauksen perusteella Stefanos oli hyvämaineinen, Hengen ja viisauden täyttämä sekä täynnä uskoa, armoa, voimaa ja Pyhää Henkeä. Hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Rivien väleistä on mielestäni luettavissa, että hän oli myös hyvä opettaja, keskustelija ja johtaja. Stefanos oli yksi alkuseurakunnan keskeisimmistä henkilöistä.

Pekka