Tekijä: Pekka

2. Aik. 8

Salomo vaikuttaa olleen toimelias ja päämäärätietoinen johtaja. Hänellä näyttää olleen myös kyky delegoida tehtäviä ja vastuita eli valtuuttaa ihmisiä toimimaan. Jos oikein luin, mitään kritiikkiä Salomon johtamisesta ei päivän tekstistä löydy.

Jos tätä pysähtyy hetkeksi miettimään, niin näemme johtajia, johtamista ja johtajuutta joka puolella ympärillämme (maailmanlaajuisesti, yhteiskunnallisesti, yhteisöllisesti, perhekunnittain ja yksilötasolla). Näemme hyvää ja huonoa johtamista ja kaikkea siitä väliltä. Joskus tuntuu, että olemme erityisen kyvykkäitä tunnistamaan johtamisongelmia omissa ympyröissämme.

Johtajia ja johtamista on helppo arvostella ja kritisoida. Monesti se on varmasti oikeutettua ja perusteltua. Mielestäni keskeinen kysymys kuitenkin on, että mitä sitten? Minkälaiset vuorovaikutusmekanismit tietyssä johtamiskontekstissa on, niin että perusteltu kritiikki on rakentavaa ja johtaa aitoon keskusteluun eri osapuolien välillä ja tarvittaessa käytäntöjen muutokseen? Tämä ei todellakaan ole oman kokemukseni mukaan helppoa ja itsestään selvää, vaan vaatii sekä johtajilta että (työ-)yhteisön jäseniltä avoimuutta ja kykyä arvioida omaa toimintaansa ja asettua myös toisen asemaan.

Tämä on laaja ja monitahoinen kokonaisuus, josta voisi kirjoittaa monenlaista ja pitkästikin. Itseäni on kuitenkin aina puhutellut, mitä Jeesuksesta sanotaan (Mark. 10:45): ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Jos oikein olen ymmärtänyt, yksi viime vuosien johtamissuuntauksista on ollut nimenomaan palveleva johtajuus. Siitä voimme ottaa mallia Jeesukselta.

Apt. 2

Pietarin puhe on hämmästyttävä. Kyseessä on siis varsin nuori, ilmeisestikin kouluja käymätön kalastaja, joka sai olla Jeesuksen kanssa kolmisen vuotta. Miten hän voi pitää tällaisen puheen? Oliko se kokonaan ns. Pyhän Hengen innoittama? Vai oliko Pietari oppinut nämä asiat Jeesuksen seurassa? Vai kuuluiko kaikkien juutalaisten lasten kasvatukseen se, että he omaksuivat asiat perheissään ja suvuissaan ja/tai synagogissa?

Ilmeisesti kyse oli kaikista edellä mainituista. Mitä tästä voisi itse oppia? Ehkä sen voisi tiivistää yksinkertaiseen kysymykseen, hengailenko Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Tätähän voi harjoittaa monin tavoin. Alle kokosin nopeasti tarkistuslistaa, jota varmasti voisi/pitäisi täydentää ja jonka avulla voi pohtia, mihin aikaansa käyttää.

• • Luenko Raamattua?
  • Keskustelenko siitä toisten kanssa?
  • Käynkö seurakunnan kokoontumisissa?
  • Luenko hengellistä kirjallisuutta?
  • Kuuntelenko hengellistä musiikkia?
  • Katsonko hengellisiä ohjelmia?
  • Rukoilenko yksin ja toisten kanssa?
  • Jne.

Pekka

2. Aik. 7

Wikipedian mukaan nauta painaa rodusta ja sukupuolesta riippuen noin 150-1150 ja lammas noin 35-180 kilogrammaa. Näin ollen kuningas Salomon uhri painoi nautojen osalta 3,3-25,3 ja lampaiden osalta 4,2-21,6 miljoonaa kilogrammaa. Näihin lukuihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, koska nautaa ja lammasta on jalostettu vuosituhansien varrella. Todennäköistä on, että nautojen ja lampaiden paino ei ole ollut näin suuri Salomon aikana. Joka tapauksessa määrät ovat suuria, ja eläinten käsittely on tuottanut melkoisen logistisen järjestelyn, jossa ääntä, melua, verta ja lihaa on riittänyt.

Jos näitä laskelmia jatkaa edelleen, niin Luonnonvarakeskuksen tilastosta löytyvät tiedot, jonka mukaan naudanlihan keskimääräinen tuottajahinta Suomessa oli vuoden 2026 huhtikuun ennakkotietojen mukaan 5,8 ja lampaanlihan 2,0 euroa/kg. Näillä luvuilla uhrin hinta olisi ollut Suomessa tämän päivän rahassa nautojen osalta 19,1-146,7 ja lampaiden osalta 8,4-43,2 miljoonaa euroa. Nämä ovat tavallisen ihmisen näkökulmasta todella suuria lukuja. On vaikea sanoa, minkälaisiin lukuihin olisi päädytty Salomon aikana. Uhrien rahallinen/taloudellinen arvo oli joka tapauksessa merkittävä.

Tässä kohtaa on helpottavaa todeta, että onneksi Isä on armossaan ja viisaudessaan kertakaikkisesti ratkaissut synti- ja uhrikysymykset Pojassaan Jeesuksessa (ks. Hepr. 9:11-14, Room. 3:21-26). Meidän ei siis tarvitse enää miettiä uhrikysymystä, vaan voimme turvautua siihen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme.

Apt. 1

Jeesus otettiin ylös taivaaseen ilmeisestikin pilven päällä (Apt. 1:9-11, vrt. Matt. 24:30 ja Luuk. 21.27). Olen jotenkin ajatellut, että tämä on tapahtunut päiväsaikaan. Sitä ei kuitenkaan tekstissä sanota. Voisi siis ehkä olla mahdollista, että Jeesuksen taivaaseen ottaminen tapahtui pimeällä.

Uskonelämäni alkutaipaleella mietin mm. sitä, miten Jeesuksen toinen tuleminen voi olla nähtävissä kaikkialla maailmassa. Jonkinlainen ymmärrys asiasta tuli, kun olimme vuonna 1991 kesä-heinäkuussa matkalla USA:ssa. Eräänä iltana pimeällä olimme autolla liikkeellä, kun nousi aivan valtava ukkosmyrsky. Koko taivas oli täynnä kirkkaita salamoita, jotka valaisivat taivaan ja maan. Siinä hetkessä ymmärsin, että Jumalalla on kyllä keinot tehdä kaikille ihmiselle selväksi se hetki, kun Jeesus palaa takaisin.

Pekka

1. Kun. 4

Joh. 1

Pitkäperjantain pimeydestä pääsiäisaamun valoon, kuolemasta elämään ja valheesta totuuteen. Enpä ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten monia viittauksia Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa on pääsiäisen tapahtumiin. Jeesus on Jumalan karitsa, joka otti pois maailman synnin (jae 29). Hän on valo, joka loistaa pimeydessä (jae 5). Jeesuksessa on elämä (jae 4). Hän on täynnä armoa ja totuutta (jae 14).

Pääsiäiseen liittyen omat suosikkilauluni ovat Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen Tahdon muistaa pitkäperjantain ja Pääsiäinen jatkua saa. Ne molemmat ovat levyltä Jumis! – Lauluja koululaisen arkeen ja juhlaan. Molemmat laulut löytyvät Youtubesta ja nimenomaan tuolta levyltä. Jos kiinnostaa ja aikaa on, niin voit ehkä käydä laulut kuuntelemassa. Minun on niitä vaikea kuunnella liikuttumatta.

Levy on vuodelta 1994 eli yli 30 vuoden takaa. Saavatko nykyiset koululaiset missään mahdollisuutta kuulla näitä lauluja?

Pekka