2. Moos. 25, Jaak. 3

2. Moos. 25

Jaak. 3

“Kirjoita paljon, julkaise vähän”

Tämä ajatus tuli mieleeni päivän raamatun tekstejä lukiessani.

Vanhan testamentin luvussa ajatus harhautui miettimään kaikkea epäolennaista.

Uuden testamentin luku on kärkisijoilla jos minulta kysyttäisiin että mitkä raamatun kohdat sopivat parhaiten elämänohjeiksi. Tosin siinä asiat esitetään kovin mustavalkoisesti, mutta sillekin lienee tarkoituksensa.

Usko Jeesukseen ei tarkoita että olisi koko loppuelämänsä vapaana pahoista ajatuksista ja aikeista. Sen kieltäminen on kuin laittaisi painekattilaan lisää potkua ja jossain kohtaa tulee vuoto tai jopa räjähdys.

Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa tuota pään sisäistä painekattilaa. Mutta se mitä julkaiset/tuot julki onkin sitten aivan eri asia. Esimerkiksi nämä omat raamattukommenttini, eiväthän ne ihan timanttia ole, mutta huomattavasti parempaa kuin kaikki se, mikä on jäänyt julkaisematta ja poistettu iäksi bittiavaruuteen.

Kirjoittaminen tuo myös näkyviin mitä Jumala sinussa tekee. Mitä hienoja ajatuksia Pyhä Henki saa sinussa aikaan. Paljon on myös positiivista ja rakentavaa jota nousee ajatuksiin, kun ylläpidät suhdettasi Jumalaan. On merkityksellistä kirjoittaa myös niistä.

Aika iso osa tästä rakentavasta materiaalista ei löydä välttämättä oikeaa kanavaa saatettavaksi muiden tietoon (ainakaan heti, joskus vasta vuosien/vuosikymmenten päästä tai sitten ei koskaan) mutta olennaisempaa on kirjoittamisella tuoda näkyväksi sinun ja Jumalan (vuorovaikutus)suhdetta.

Mistä sinä kirjoittaisit tänään?

–Tomppa

2. Moos. 24, Jaak. 2

2. Moos. 24

Jaak. 2

Päivän uuden testamentin luku on kirjoitettu hmm.. miten sen sanoisi: kärjistäen, painostavasti…
Koen tässä ristiriitaa raamatun yleisen sanoman kanssa liittyen vapauteen ja armoon. Lieneekö ajalle tyypillinen kirjallinen tehokeino saada lukija havahtumaan. En tiedä.

Mutta se sanoma jonka tästä luvusta sain irti on hyvin tärkeä ja se tiivistyy seuraavaan jakeeseen: ’…Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi… ’

Luen tämän kohdan niin että teot ovat sitä mikä vahvistaa uskoamme ja kiinnittää meidät lujemmin Jumalaan ja toisiin uskoviin. Jos tässä ei ole motivaatiota tehdä uskomme mukaisia tekoja niin missä sitten? 

Jos nyt tuli sellainen “nihkeä” olo että “niinhän se on mutta…” niin (teko)syiden keksimisen sijaan voisi tehdä jotain, ihan yksinkertaista, esim. antaa aikaa. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa teot keskittyivät ajan antamiseen. 

Käytännön esimerkkejä: Kauppareissulla vaihda muutama ystävällinen sana jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa. Istahda hetkeksi kahvioon ja siunaa mielessäsi ohikulkevia ihmisiä. Tai keksi näitä parempia tapoja 🙂 

–Tomppa

1. Moos. 3, Ef. 4

1. Moos. 3

Ef. 4

Kovin pitkälle ei raamatussa päästä, kunnes kaikki menee pieleen. Jo ensimmäisistä ihmisistä lähtien, halki vuosituhansien, tänä päivänäkin ajankohtainen kysymys on: “Mikä on riittävästi?” Se että me ihmisinä, yhteiskuntana, ihmiskuntana kehitytään on tärkeää (vinkki: edellisten päivien raamatunkohdista voit perusteen miksi). Mutta mikä on riittävästi? Meillä ihmisillä mopo keulii turhankin helposti ja lopulta lähtee käsistä.

Onneksi elämme Jeesuksen jälkeistä aikaa. Tämän päivän uuden testamentin luvusta nostan esiin alla olevan kohdan, johon on hyvä päättää tämä kommentointiviikko. Siunattua kevättä
“Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”

Tomppa