Tekijä: Tommi

2. Moos. 24

Jaak. 2

Päivän uuden testamentin luku on kirjoitettu hmm.. miten sen sanoisi: kärjistäen, painostavasti…
Koen tässä ristiriitaa raamatun yleisen sanoman kanssa liittyen vapauteen ja armoon. Lieneekö ajalle tyypillinen kirjallinen tehokeino saada lukija havahtumaan. En tiedä.

Mutta se sanoma jonka tästä luvusta sain irti on hyvin tärkeä ja se tiivistyy seuraavaan jakeeseen: ’…Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi… ’

Luen tämän kohdan niin että teot ovat sitä mikä vahvistaa uskoamme ja kiinnittää meidät lujemmin Jumalaan ja toisiin uskoviin. Jos tässä ei ole motivaatiota tehdä uskomme mukaisia tekoja niin missä sitten? 

Jos nyt tuli sellainen “nihkeä” olo että “niinhän se on mutta…” niin (teko)syiden keksimisen sijaan voisi tehdä jotain, ihan yksinkertaista, esim. antaa aikaa. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa teot keskittyivät ajan antamiseen. 

Käytännön esimerkkejä: Kauppareissulla vaihda muutama ystävällinen sana jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa. Istahda hetkeksi kahvioon ja siunaa mielessäsi ohikulkevia ihmisiä. Tai keksi näitä parempia tapoja 🙂 

–Tomppa

1. Moos. 3

Ef. 4

Kovin pitkälle ei raamatussa päästä, kunnes kaikki menee pieleen. Jo ensimmäisistä ihmisistä lähtien, halki vuosituhansien, tänä päivänäkin ajankohtainen kysymys on: “Mikä on riittävästi?” Se että me ihmisinä, yhteiskuntana, ihmiskuntana kehitytään on tärkeää (vinkki: edellisten päivien raamatunkohdista voit perusteen miksi). Mutta mikä on riittävästi? Meillä ihmisillä mopo keulii turhankin helposti ja lopulta lähtee käsistä.

Onneksi elämme Jeesuksen jälkeistä aikaa. Tämän päivän uuden testamentin luvusta nostan esiin alla olevan kohdan, johon on hyvä päättää tämä kommentointiviikko. Siunattua kevättä
“Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”

Tomppa

1. Moos. 2

Ef. 3

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa kerrotaan ihmisen luomisesta tarkemmin. Tässäkin luvussa, niin kuin eilisessä, mieli harhautuu miettimään kaikenlaista esim. ajan käsitettä. Mutta mikä tässä jakeessa on tärkeintä? Minusta se on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan heti alusta lähtien. “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Tässä ajassa, kun yksilökeskeisyys on voimakasta, on hyvä muistaa että jo luomisesta lähtien meidät on luotu olemaan yhdessä toistemme kanssa.

Jos Jumalan tarkoitus oli että meidän ei tarvisi olla yksin, niin tässä syntiin langenneessa maailmassa joutuu tilanteisiin jossa on yksin, halusi sitä tai ei. Esimerkiksi jää työtaakkansa kanssa yksin, joutuu huolehtimaan lapsistaan yksin, viettää eläkepäiviään yksin.

Tämän päivän uuden testamentin luku kertoo minulle siitä että Jeesukseen uskovina emme ole koskaan yksin: “Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte”. 

Rohkaisevaa on myös näissä sanoissa: “Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella”. Jumala ei siis lopettanut luomistaan aikojen alussa vaan jatkaa sitä, myös meidän kauttamme. Meidän jokaisen, sinun ja minun, merkityksemme tälle maailmalle on siis suurempi kuin ymmärrämme. Siinäpä motivaatiota tähän(kin) päivään!

Tomppa