Tekijä: Tommi

Hes. 47

Apt. 16

Tällä viikolla heräsi teksteistä sen verran paljon omaa elämääni haastavia kysymyksiä joten ei päästetä myöskään lukijaa helpolla 🙂 luvassa kysymyksiä joihin on monta eri näkökulmaa. Rukoillaan että Pyhä Henki antaisi näiden raamatun lukujen ja kysymysten kautta meille jokaiselle evästä arkeen.

Vanhan testamentin luku: Temppelistä lähtevä virta. Entä jos sitä ajattelee vertauskuvana? Että temppeli onkin paikallinen seurakunta ja virran (ja temppelin) ympärillä yhteiskunta…

Uuden testamentin luku: Entä mitä me voisimme oppia Paavalin hermostumisesta? Mitkä olivat sen seuraukset? Entä jos Paavali olisikin toiminut toisin?  

—Tomppa

Ps. 126

1. Joh. 3

Tämän päivän uuden testamentin tekstissä kirjoittajan sanoma on kovin mustavalkoinen. Ja tämän johdosta on mielestäni syntynyt väärintulkintoja, tuotu liikaa taakkoja uskoville, asetettu rima liian korkeaksi niille joita usko kiinnostaa jne… Niin uskoon tulo ja uskossa kasvaminen on prosessi joka kestää. Mietin että jos kirjoittaja olisi nähnyt miten hänen tekstiään tulkitaan vuosisatojen mittaan, niin hän olisi ehkä kirjoittanut toisin tai ehkä avannut kohtia jotka on kirjoitettu liian suoraviivaisesti. 

“Jo nyt olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi mitä meistä tulee”. Siinä minusta päivän uuden testamentin kohdan olennaisin asia. Millainen on lapsi. Sitä on hyvä miettiä kun omaa vaellustaan tässä maailmassa miettii. Isä Jumala/Jeesus/Pyhä Henki on se aikuinen johon voimme lapsina turvata. Lapsen kasvuun liittyy monia, myös kivuliaita, vaiheita.  

Tämä päivä ja tämän viikon kommentointi on hyvä päättää päivän psalmiin. Se puhui minulle siitä että keskeneräisinä, kasvukipujen ym. haasteiden vaivaamina Jumalan lapsina saamme riemuita ja nauraa siitä ilosta mitä Jumala teoillaan meidän elämässä ja tässä maailmassa tekee ja on tehnyt. Kiitos Jeesus!

Siunattua loppuvuotta,

Tomppa

Ps. 125

1. Joh. 2

Kuka on veljesi? Tämän päivän uuden testamentin kohdassa puhutaan siitä että veljeä ei pitäisi vihata. Monille tämä veli on lähipiirissä elävät ihmiset. Toisille on samaa uskoa jakavat ihmiset. Laajasti ajatellen tuo veli on kuka tahansa ihminen tässä maailmassa. Tuo viimeinen sitten onkin aika haastavaa, kun kaikkia pitäisi rakastaa eikä ketään vihata. Mietin että tässä tulee näkyviin ihmisen rajallisuus ja Jumalan kaikkivaltius. Kun myönnämme että tarvitsemme Jumalan voimaa rakastamiseen, niin mahdottomasta voi tulla mahdollista.

Psalmin kirjoittaja ei ole läheskään niin armollinen, vaan pyytää Herraa tuhoamaan vääryydentekijät. Meillä voi olla vihaa toista ihmistä kohtaan perustellusti tai perusteetta. Viha voi olla hyvin syvällä sisimmässä. Siksi vihan voittaminen, itsensä ja toisten rakastamisen opettelu on prosessi, joka toisilla voi kestää hyvinkin pitkään. Tuossa prosessissa on hyvä luottaa, päivän uuden testamentin kohtaan viitaten, että meillä on puolustaja, Jeesus Kristus.

Tomppa