Jer. 1, Fil. 1

Jer. 1

Fil. 1

“Mielikuvat”

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa Jumala näyttää Jerelle kuvia jotka yhdistyvät tekemiseen ja tapahtumiin. Mielikuvissa on voimaa, se auttaa meitä muistamaan asioita. Aika monet Jeesuksen puheet ovat olleet vertauskuviin nojautuvia ja sitä kautta ne ovat luoneet meille raamatun lukijoille mielikuvia, jotka auttavat muistamaan ja yhdistämään asioita toisiinsa.

Niin Jeesuksen vertaukset kuin Jumalan vanhassa testamentissa näyttämät profeetalliset näyt liittyvät monesti sen aikaiseen kulttuuriin. Sanomaa on siis kerrottu mielikuvilla joita sanoman kuulijat ymmärtävät.

Kristillisistä saarnoista ja luennoista opitaan monesti yksityiskohtia tuhansia vuosia vanhasta välimeren maatalouskulttuurista. Ja se turhauttaa. On hyvä tuntea historiaa, mutta eikö Jumalasta ja Jeesuksesta  kertominen olisi tehokkaampaa, kun meillä olisi käytössä tähän päivään liittyviä mielikuvia/vertauksia?

Tässäpä siis haastetta meille kaikille Jeesukseen uskoville (ei pelkästään seurakunnan työntekijöille) että uskallamme tulla pois lampaankasvatuksen ja saviruukkujen tekemisen maailmasta siihen maailmaan, jossa naapurimme, työkaverimme, sukulaisemme ym. lähimmäisemme elävät. Ja opimme luomaan mielikuvia raamatun sanomasta jota tämän ajan ihmiset ymmärtävät. Tällainen voisi olla mieluisaa ja inspiroivaa tekemistä esimerkiksi  seurakunnan pienryhmissä. 

Millaisia tähän aikaan liittyviä mielikuvia sinulle tulee Raamatun kertomuksista?

Tomppa

Jes. 66, Luuk. 24

Jes. 66

Luuk. 24

“Odotus”

Mietin että ihmiselämän keskeisimpiä asioita on odottaa. Aina jotain mikä on tulossa, jotain on tapahtumassa, kentis jotain missä joutuu toimimaan… muttei vielä.

Vanhan testamentin luvuissa on puhuttu uudesta maasta ja uudesta taivaasta (tämän ja edellisen päivän luvut). Lukiessa tulee mieleen että kauan (vielä) tätä joutuu odottamaan? Mitä sillä aikaa?

Uuden testamentin luvussa opetuslapset ovat päätyneet uuteen tilanteeseen, Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan. Tilanteeseen, johon tuskin kukaan opetuslapsista olisi olettanut päätyvän. Odottaessa vuorokaudet, jopa tunnit voivat tuntua ikuisuudelta.

Mutta entä jos odotusaika ei olekaan ajanhukkaa? Entäs jos odottamisella on tarkoitus? Jospa odottaminen antaan meille mahdollisuuden valmistautua, levätä, kohdata muita ihmisiä? Entä jos lopettaisi yritykset lyhentää odotusaikaa? Entäs jos sen sijaan miettisi että mitä Jumala haluaisi minun tekevän tässä odottaessani: oli se sitten bussia, eläkkeelle pääsyä tai Jeesuksen toista tulemista…  

Mitä sinä teet odottaessasi?

Tomppa

Jes. 65, Luuk. 23

Jes. 65

Luuk. 23

“Yhteenkuuluvuus”

Tämän päivän uuden testamentin luvussa vihamiehet ystävystyvät, sortajat (roomalaiset)  ja sorretut (juutalaiset) löytävät yhteisen sävelen. Kaiken tämän yhteenkuuluvuuden saa aikaan se että Jeesus on uhka. 

Yhteenkuuluvuus voi siis rakentua vääristä asioista. Yhteenkuuluvuus voi hajottaa rakentamisen sijaan. Kuitenkin tuli ajateltua että yhteenkuuluvuus on niin merkittävä asia, että mitäs jos pitäisimme sitä Jumalan lahjana?

Yhteenkuuluvuudessa on suuri voima ja suuret mahdollisuudet. Siksi olisi hyvä löytää (rakentavia) asioita jotka yhdistävät. Tämä taas luo luottamusta ihmisten välille, mikä avaa mahdollisuuden esimerkiksi kertoa uskostaan toisille tai kutsua heitä seurakuntaan. Minulle harrastustoiminta (eri liikuntamuodot enimmäkseen) on ollut tällainen yhteenkuuluvuutta positiivisella tavalla rakentava asia. 

Mikä sinua yhdistää muiden kanssa?

Tomppa