“Turvautuminen”
Jos kysyttäisiin että mistä minä haet turvaa tai turvallisuutta, niin toistakymmentä vuotta uskossa on kaivertanut selkäytimeen vastauksen: “Jumalasta”. Mutta rehellisesti sanoen tämä ei pidä aivan paikkaansa.
Haastavissa (elämän) tilanteissa ja varsinkin yllättävissä tilanteissa turvautuu asioihin joita ei ole pyhäkoulussa tai seurakunnan raamattupiirissä opittu. Valitettavasti. Tämän päivän raamatun teksteissä yksi opetuslapsi sai intiaaninimen “se joka katkoo korvia”. Opetuslapset olivat ajaneet pois pahoja henkiä, parantaneet sairaita ja todistaneet Jumalan voimaa monessa eri yhteydessä. Ja kun tiukka paikka tulee, niin mihin turvaudutaan? Miekkaan ts. väkivaltaan. Kovin siis inhimillistä ja yleismaailmallista että turvaa haetaan vääristä asioista.
Jos kerran aivojen syövereistä tulee vääränlaisia turvautumiskonsteja, niin mikä avuksi? Siihen tämän päivän raamatun tekstit antavat esimerkkiä: uuden testamentin luvussa itse Jeesus, Jumalan poika, turvautui rukoukseen. Myös vanhan testamentin luvussa kirjoittaja rukoilee kun meno ympärillä ahdistaa.
Aloitin tämän vuoden New Winen innoittamana rukouspäiväkirjan pitämisen. Mietin että kun rukoilee silloin kun menee hyvin, niin samalla tulee pudotettua kynnystä rukoilemiseen silloin kun menee huonosti tai tulee yllättävä tilanne. Tähän mennessä oppinut rukouspäiväkirjasta ainakin sen että enemmänkin voisi rukoilla, niin hyvinä kuin huonoina hetkinä 🙂
Miten/Mihin sinä turvaudut?
Tomppa