Jer. 2, Fil. 2

Jer. 2

Fil. 2

“Mittakaava”

Wikipedia kertoo että “…Mittakaavaa käytetään, kun halutaan havainnollistaa kohdetta, joka on liian suuri tai pieni esitettäväksi luonnollisessa koossaan…” 

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa kerrotaan siitä että ihmiset alkoivat Jumalan sijaan palvoa puita ja kiviä, vaikka Jumalan teot ja vaikutus oli tuon ajan tapahtumissa hyvin konkreettista ja lähihistoriaa. Mietin että onko tässä taustalla ihmisen tarve saada asiat mittakaavaan, hahmottaa ne siinä mitassa johon ihmisen ymmärrys riittää? Onko tässä (yksi) syy miksi Jeesus tuli ihmisen muotoon?

Kun katselee tähtiä, niin on vaikea ymmärtää miksi tämän kaiken Luoja olisi kiinnostunut minusta, tai minun merkityksestä tässä maailmassa. Mutta Jeesus tuo näihin asioihin ymmärrettävän mittakaavan.  “Jeesus on tie, totuus ja elämä” lauseen merkitys tulee mieleen kun mietin näitä mittakaavoja.

Ihmiselle, jolla ei ole uskoa, myös Jeesusta on vaikea asettaa mittasuhteisiin (Jumalasta ja Pyhästä Hengestä puhumattakaan). Siksi sillä, mitä me Jeesukseen uskovat teemme, sanomme tai olemme on suuri merkitys. Tahdomme sitä tai emme, niin meitä tarvitaan jotta Jumalan suuruus ja rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan tulisi ymmärrettäväksi ts. löytyisi ymmärrettävä mittakaava.

Tämän päivän uuden testamentin kohdasta nousi esiin kysymys: “Miten voisimme loistaa kuin tähdet taivaalla tänä päivänä, tässä hetkessä, tuoden esiin Jumalan suuruuden ihmisten ymmärtämällä mittakaavalla?”

Tomppa

Jer. 1, Fil. 1

Jer. 1

Fil. 1

“Mielikuvat”

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa Jumala näyttää Jerelle kuvia jotka yhdistyvät tekemiseen ja tapahtumiin. Mielikuvissa on voimaa, se auttaa meitä muistamaan asioita. Aika monet Jeesuksen puheet ovat olleet vertauskuviin nojautuvia ja sitä kautta ne ovat luoneet meille raamatun lukijoille mielikuvia, jotka auttavat muistamaan ja yhdistämään asioita toisiinsa.

Niin Jeesuksen vertaukset kuin Jumalan vanhassa testamentissa näyttämät profeetalliset näyt liittyvät monesti sen aikaiseen kulttuuriin. Sanomaa on siis kerrottu mielikuvilla joita sanoman kuulijat ymmärtävät.

Kristillisistä saarnoista ja luennoista opitaan monesti yksityiskohtia tuhansia vuosia vanhasta välimeren maatalouskulttuurista. Ja se turhauttaa. On hyvä tuntea historiaa, mutta eikö Jumalasta ja Jeesuksesta  kertominen olisi tehokkaampaa, kun meillä olisi käytössä tähän päivään liittyviä mielikuvia/vertauksia?

Tässäpä siis haastetta meille kaikille Jeesukseen uskoville (ei pelkästään seurakunnan työntekijöille) että uskallamme tulla pois lampaankasvatuksen ja saviruukkujen tekemisen maailmasta siihen maailmaan, jossa naapurimme, työkaverimme, sukulaisemme ym. lähimmäisemme elävät. Ja opimme luomaan mielikuvia raamatun sanomasta jota tämän ajan ihmiset ymmärtävät. Tällainen voisi olla mieluisaa ja inspiroivaa tekemistä esimerkiksi  seurakunnan pienryhmissä. 

Millaisia tähän aikaan liittyviä mielikuvia sinulle tulee Raamatun kertomuksista?

Tomppa

Jes. 66, Luuk. 24

Jes. 66

Luuk. 24

“Odotus”

Mietin että ihmiselämän keskeisimpiä asioita on odottaa. Aina jotain mikä on tulossa, jotain on tapahtumassa, kentis jotain missä joutuu toimimaan… muttei vielä.

Vanhan testamentin luvuissa on puhuttu uudesta maasta ja uudesta taivaasta (tämän ja edellisen päivän luvut). Lukiessa tulee mieleen että kauan (vielä) tätä joutuu odottamaan? Mitä sillä aikaa?

Uuden testamentin luvussa opetuslapset ovat päätyneet uuteen tilanteeseen, Jeesuksen kuoleman jälkeiseen aikaan. Tilanteeseen, johon tuskin kukaan opetuslapsista olisi olettanut päätyvän. Odottaessa vuorokaudet, jopa tunnit voivat tuntua ikuisuudelta.

Mutta entä jos odotusaika ei olekaan ajanhukkaa? Entäs jos odottamisella on tarkoitus? Jospa odottaminen antaan meille mahdollisuuden valmistautua, levätä, kohdata muita ihmisiä? Entä jos lopettaisi yritykset lyhentää odotusaikaa? Entäs jos sen sijaan miettisi että mitä Jumala haluaisi minun tekevän tässä odottaessani: oli se sitten bussia, eläkkeelle pääsyä tai Jeesuksen toista tulemista…  

Mitä sinä teet odottaessasi?

Tomppa