Ps. 90, Mark. 15

Ps. 90

Mark. 15

Laulujen laulu jää taakse ja tänään hypätään psalmeissa numeroon 90. Tänään liikutaan jälleen syvissä vesissä. Jeesuksen kuoleminen ja ihmiselämän lyhyys ei ole aiheina helpoimmasta, tai mukavimmasta päästä.

Tämän päivän luvut voi viedä synkkiin ajatuksiin (ihmisen pahuus, jumalan viha jne.) mutta jospa kuitenkin miettisit tätä kohtaa:

“…Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä…”

Jeesuksen kuolema liittyy siihen valtavaan armoon jota Jumala osoittaa meitä ihmisiä kohtaan. Ihmiselämän lyhyys ja siihen liittyvät vaikeudet eivät ole niin kamala asia kun osaamme iloita, jollei joka päivä, niin ainakin joinain päivinä. 

Toivottavasti tämä on sellainen (ilon) päivä sinulle tänään.

Tomppa

Laul. 8, Mark. 14

Laul. 8

Mark. 14

Tänään palataan pääsiäisen tunnelmiin uuden testamentin luvussa. Laulujen laulussa on melkoisen… kuvailevaa kielenkäyttöä 🙂 

Aikamoinen skaala ihmisen tunteita ja käyttäytymistä mahtuu tämän(kin) päivän lukuihin. On intohimoa, petollisuutta, rakkautta, pelkuruutta, yhteisöllisyyttä, surua jne.

Raamattu typistyy helposti sääntökokoelmaksi tai historiaa kertovaksi teokseksi, mutta näin ei tarvisi olla. Omien tunteiden, tuntemusten ja käyttäytymisen tarkastelussa raamatun kertomukset voivat antaa vertaistukea ja uusia näkökulmia.

Tomppa

Laul. 7, Mark. 13

Laul. 7

Mark. 13

Tänään uuden testamentin luvussa mennään syvissä vesissä. Jeesus ei kovin valoisaa tulevaisuudenkuvaa maalaa. Matka loppuun on vaikea ja lopussa vasta kauheaa onkin. Pitää olla tarkkaavainen (valvoa) mutta tarkkojen päivämäärien arveluun ei pidä sortua. Ja tämän päälle tulee varoa ihmisiä jotka johtavat tässä asiassa harhaan. Helppoa tämä elämä uskovana 🙂

Moni meistä haaveilee että tulisi Jeesus jo takaisin Jumalan valtakunnan kanssa. Mutta kuinka moni meistä sisimmässään oikeasti toivoo sitä että saisi elää maanpäällisen elämänsä rauhassa ja sitten siirtyä iänkaikkisuuteen. Uskoisin että aika moni. Ja minusta sellainen ajattelu on varsin… inhimillistä. 

Mitä enemmän maailman tapahtumia seuraa, niin tuntuu että lopun aikojen tiellä ollaan. Mutta tuhansien vuosien ja varmaan jokaisen sukupolven aikana on tullut vastaan ilmiöitä joita pystyy rinnastamaan raamatussa kerrottuihin tapahtumiin. Ehkä se on Jumalan armoa että ‘jatkoaikaa’ on tullut ja uusia sukupolvia on syntynyt hämmästelemään Jumalan luomakuntaa. Tämän armon varaan on hyvä jättäytyä kun maailman meno ja tilanne ahdistavat.

Tomppa