Tekijä: Tommi

3. Moos. 23

Apt. 11

Mistä tämän päivän vanhan testamentin luku kertoo? Minulle se kertoo levon ja Jumalan kohtaamisen tärkeydestä. Ja siitä että Jumalan kohtaaminen ja lepo liittyvät toisiinsa. Sekä siitä että levolle ja Jumalan kohtaamiselle on hyvä olla rakenne, rutiini, järjestys. Tämä viimeisin on meitä ihmisiä varten. “Lepäät aina kun olet sen tarpeessa” tai “ota yhteys Jumalaan heti kun siltä tuntuu” ovat esimerkkejä lauseista jotka harvoin toimivat käytännössä.

Lepo ja kuinka Jumalan kohtaaminen liittyy siihen on minusta kristillisen elämän aarre, avain, timantti jne. Harmittaa kuinka lepoa etsivät hakeutuvat muiden, vähemmän rakentavien tai jopa haitallisten vaihtoehtojen ääreen. Liian usein kristillinen usko näyttäytyy “luterilaisena työmoraalina”.

Oispa hienoa kun ihmiset toteaisivat: “tuo se osaa ottaa lunkisti asian kuin asian, tilanteen kuin tilanteen. Se varmaan uskoo Jeesukseen”. Sitä päivää odotellessa voi vaikka, hmm… levätä ja rukoilla 🙂

Tomppa

3. Moos. 22

Apt. 10

Tämän päivän tekstit kertovat kuinka merkittävästi Jeesus ja Pyhä Henki muuttivat uskonnollisia käytäntöjä.  Ja meidän kannaltamme hyvä asia. Usko ja pelastus ei ole vain yhdelle kansalle (tai heimolle) tarkoitettu. 

“Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä.” Tässä päivän avainjae mielestäni. Tässä varmasti jokaisella uskovalla on parannettavaa. On inhimillistä että haemme turvaa tässä elämässä joka on monesti hyvin myrskyisää. Ja yksi tapa on kääntyä sisäänpäin (itsekseen tai porukalla), tukeutua ihmisiin joiden kanssa jakaa jotain itselle arvokasta, kuten uskon. 

Mutta väittäisin että yksikään meistä ei olisi uskossa ja tuntisi Jeesusta jos historian aikana lukemattomat ihmiset eivät olisi vastustaneet tätä luontaista käyttäytymistä ja suuntautuneet ulospäin, kohdanneet niitä jotka eivät vielä Jumalaa tunne. Monet näistä teoista saattavat yksittäisinä vaikuttaa hyvin pienille mutta historiallisesti voivat todella merkittäviä.

Tälle päivälle sopii kiitosrukous niille ihmisille jotka ovat ovat tehneet pieniä tai isoja tekoja puolestamme jotta löytäisimme yhteyden Jeesukseen. Kiitos Isä Jumala kaikista heistä!

Tomppa

3. Moos. 21

Apt. 9

Tämän viikon vanhan testamentin luvuista voimme lukea tavoista jotka ovat historiaa. Ja hyvä niin. Uuden testamentin luvusta voimme nähdä, mitä hyvää syntyy kun jätetään vanhat säädökset ja tavat taakse, vastustuksesta huolimatta, ja keskitytään siihen mikä on uskossa olennaista.

Uuden testamentin luvussa tänään monenlaisia ihmeitä. Näiden kertomusten äärellä itsensä ja oman toimintansa Jumalan valtakunnan hyväksi saattaa tuntea hyvin vähäiseksi, jopa mitättömäksi. Mutta kuten monesti elämässä muutenkin, tunne ja totuus ovat kaksi eri asiaa.

Tässä maailmassa elää paljon sokeita ja kuolleita. Hengellisesti tarkasteltuna. Mietin että meistä Jeesukseen uskovista jokainen on ollut jossain vaiheessa maallista elämäänsä hengellisesti sokea tai kuollut. Se että olemme saaneet näkömme takaisin ja jopa heränneet henkiin, on jokaisen kohdalla yhtä  suuri ihme kuin tämän päivän uuden testamentin luvussa mainitut ihmeet. 

Ja tämän lisäksi jokainen meistä, olemuksellaan ja tekemisillään, on mukana parantamassa muita sokeita, herättämässä muita kuolleita. Meistä jokainen on siis ihme, ja jokaisella meillä on Jumalan valtakunnassa ja tässä elämässä tärkeä tehtävä ja rooli. Kiitos Jumala!

Tomppa