1. Aik. 9, Matt. 2

1. Aik. 9

Joskus kun sunnuntain jumalanpalvelusta valmistelee, niin miettii, että voisiko tämä olla vähän yksinkertaisempaa. Voisiko olla vähemmän järjesteltävää, organisoitavaa ja erilaisia nippeli asioita. Voitaisiinko vaan keskittyä ytimeen eli Jumalaan.

Ehkäpä tämä järjestelyn ja nippeleiden määrä on aika pientä verrattuna tuohon temppelin jumalanpalvelukseen. Jokainen tehtävä oli kuitenkin tärkeää ja kaikki tähtäsi itse asiaan eli Jumalaan. Jos nippeleistä ja niistä huolehtimisesta tulee itse asia, niin sitten pitää huolestua.

Matt. 2

Kun on erityisen Jumalan toiminnan aika, niin hengelliset voimat aktivoituvat ja tulevat selkeämmin näkyviin. Vastakkaiset voimat kohtaavat.

Jeesuksen syntymän aikaan oli valtavasti enkeleiden ilmestymisiä, profeetallisia unia ja ihmeellisiä johdatuksia. Vihollinen yritti Herodeksen kautta sammuttaa Jumalan toiminnan ja suunnitelmat.

”Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistakseen lapsen heti kun se syntyy.” (Ilm. 12:4b)

Jumala varjeli ja Jeesuksen surmaaminen epäonnistui.

Samanlainen dynamiikka toimii muissakin Jumalan toiminnan ajoissa yksilöiden sekä suurempien Jumalan liikehdintöjen kohdalla. Herätyksen aikaan herätystä pyritään yleensä sammuttamaan joltain tahoilta. Jos lukee Apostolien tekoja, niin siellä tämä toistuu jatkuvasti. Jeesusta julistetaan, Pyhä Henki toimii ja sitten vastakkaiset voimat yrittävät pysäyttää ja sammuttaa sen, mitä Jumala on tekemässä.

”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” (1. Piet. 5:8)

Kun tätä päivää miettii, niin joskus on vaikea hahmottaa, missä menee terveen arvioinnin ja sammuttamisen raja. Hedelmistään puu tunnetaan, mutta hedelmiä voi olla vaikea arvioida kovin lyhyellä aikajänteellä ja varsinkaan jossain etäällä tapahtuvasta liikehdinnästä. Olen päätynyt siihen, että jos asia ei minua suoraan koske tai se ei ole lähellä, niin minun ei tarvitsekaan pystyä muodostamaan siitä mitään lopullista varmaa arviota. Sitten jos on mukana liikehdinnässä ja näkee sen läheltä, on arviointikin ehkä helpompaa. Toki tätä haastaa myös se, että Jumala näyttää käyttävän meitä vajavaisia ja välillä väärin toimivia ihmisiä. Nytpä lähti rönsy vähän etäälle Jeesuksen syntymästä. 😀

Topi

1. Aik. 8, Matt. 1

1. Aik. 8

Oman äitini puolen suvusta on olemassa sukupuu, joka ulottuu muistaakseni pari sataa vuotta taaksepäin. Aika lyhyeltä ajalta minulla on kontakti tähän sukupolvien ketjuun. Kun sukupuuta katselee, niin ajatukset kiinnittyy taakse päin siihen, missä omat juuret on ja minkälaista elämää omat esivanhemmat ovat eläneet.

Israelilaisilla oli tämä juurien näkökulma sukuluetteloissa vahvana ja sen myötä omaa identiteettiä rakennettiin: Olemme lähtöisin Aadamista, joka on lähtöisin Jumalasta (kts. 1.Aik.1:1). Israelilaisten sukupuussa oli kuitenkin myös katse tulevaisuuteen. Jumala oli antanut lupauksia tämän kansan esivanhemmille, jotka eivät olleet sukupuussa vielä tähän mennessä toteutuneet.

Matt. 1

Uusi testamentti alkaa sukuluettelolla alkaen Abrahamista ja päättyen Jeesukseen, lupausten ultimaattiseen täyttymykseen.

Sukuluettelon nimiin kätkeytyy elämäntarinoita, jotka eivät ole aina niin ruusuisia. Esim. ”Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo” (jae 6) Tässä kerrotaan suoraan, että Daavid sai lapsen Urian vaimon kanssa eli toisen miehen vaimon kanssa. Olisihan tilanteen voinut ohittaa tai kertoa, että Daavidin vaimo Batseba synnytti Salomon. Tämäkin olisi ollut totta. Tässä taas esimerkki siitä, että Raamattu on rosoinen ja raatorehellinen kirja, joka ei väistä kerronnassa ”sankareidenkaan” töppäilyjä. Jeesuksen sukujuuret ei tee poikkeusta.

Ehkäpä tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että mekin saamme olla rehellisiä myös töppäilyistä. Se ei ole este sille, että Jumala voi toimia ja käyttää. Ehkäpä ennemmin päinvastoin. Hän on Immanuel – Jumala meidän kanssamme meidän rosoisen elämän ja maailman keskellä.

Topi

1. Aik. 7, Ilm. 22

1. Aik. 7

Ilm. 22 

Saankin aloittaa oman viikkoni Raamatun lopusta ja huomenna hypätään Uuden testamentin alkuun. 😀

Ilm.22 alussa saamme nähdä väläyksen Jumalan lopullisesta valtakunnasta. Hän on lunastanut meidät, Jumalan palvelijat, ja asettanut sille paikalle, joka alun perin oli meille suunniteltu. Jumalan palvelijohin viitataan luvussa näin: ”He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” (Jae 5). Samalla kerrotaan, että palvelijat palvelevat Jumalaa ja Karitsaa, jotka ovat valtaistuimella. Tähän viittasi Eliaskin viime torstain raamattukommentissaan: Jeesuksen tähden pääsemme osaksi kuninkaallista sukuluetteloa, valtakunnan perillisiksi.

Tämä on kuva alkuperäisestä Jumalan suunnitelmasta, johon Jeesus on lunastanut meidät takaisin. Raamatun viimeisestä luvusta palaamme siis Raamatun ensimmäiseen lukuun:
”…täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa…” (1.Moos. 1:28)

Jumala asetti ihmisen vallitsemaan luomakuntaa. Tämän oli tarkoitus tapahtua Jumalan yhteydessä, häntä palvellen. Lankeemuksessa ihminen irtautui tästä yhteydestä alkoi vallita omillaan, käärmettä kuunnellen ja Vihollisen valtakunta pääsi valloilleen.

Mitä tämä tarkoittaa meille Jumalan lunastamille, ”jo nyt – ei vielä” Jumalan valtakunnassa, eläville? Varmasti montaakin asiaa. Ainakaan emme ole passiivisia pelastuksen odottelijoita. Meillä on aktiivinen rooli elää Jumalan valtakuntaa todeksi jo nyt. Saamme luottaa siihen, että Jumala on valtuuttanut meidät tähän, ei omassa voimassamme, vaan hänen yhteydessään, häntä kuunnellen ja Pyhän Hengen voimassa.

Tähän meidän nykyiseen tai tulevaan hallitsevaan rooliin Raamattu viittaa monessa kohdassa:
Ilm. 1:6; 5:10; 20:6
1.Piet.2:5 ja 9
Luuk. 22:29-30; 19:12-27; 12:32
1.Kor. 6:2-3
2.Tim. 2:12,
Dan. 7:18, 22 ja 27
Ps. 115:16.…

”Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen.” (Room. 5:17)

Hallinta on Jeesuksen ansiosta ja on hyvä muistaa myös Jeesuksen malli hallitsemiselle: Hän asettui palvelijan rooliin ja pesi opetuslasten jalat.

Topi