Tekijä: Topi Viitasalo

Joos. 9

Israelilaisia huijataan ja he tekevät sinisilmäisesti liiton kansan kanssa, joka alkuperäisen Jumalan suunnitelman mukaan olisi ollut syytä hävittää. He menevät lankaan ja päätyvät ratkaisuun ”kysymättä neuvoa Herralta…” (jae 14).

Israelilaiset joutuvat tilanteeseen, jossa ei ole enää selkeää oikeaa ja hyvää ratkaisua: Jos he hävittävät kansan, he rikkovat tekemänsä liiton. Jos he taas eivät hävitä kansaa, alkuperäinen suunnitelma ei toteudu. Pattitilanne.

Kun tehdään ratkaisuja kysymättä neuvoa Herralta, joudutaan usein lopulta tällaisiin tilanteisiin, jossa hommat menevät solmuun, mutkistuvat ja lopulta ollaan keskellä sellaista tilannetta, jossa ei ole enää selkeää hyvää ratkaisua.

Onneksi Jumala on uskollinen ja auttaa eteen päin näistäkin solmuista.

1 Kor. 13

Profetoimisemme ja tietämisemme on vajavaista. Ne eivät tavoita täysin täydellistä tietoa ja Jumalan olemusta, vaan jäävät aina vajaiksi. Kun kohtaamme Jeesuksen kasvoista kasvoihin tämä kaikki vajaa tulee turhaksi, koska näemme Täydellisen.

Tässä luvussa rakkautta ylistetään suurimpana. ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:16). Joskus olen kuullut sanottavan, että ”Jumala on rakkaus, mutta hän on myös pyhä”. Ikään kuin pyhyys olisi jotain muuta kuin rakkautta. Eihän Jumalan olemuksessa voi olla ristiriitaa.

Jumala on rakkaus ja tästä kumpuaa kaikki muut Jumalan ominaisuudet, olematta millään tavalla ristiriidassa rakkauden kanssa. Jumala on rakkaus, joka on pyhää: Täydellisen puhdasta, oikeudenmukaista, vääryyden pois polttavaa. Sana ”pyhä” kuvaa rakkauden olemusta, joka Jumala on.

Tässä luvussa tätä Jumalan rakkauden olemusta kuvaillaan käytännöllisesti. Miltä rakkaus näyttää pikkurahoiksi muutettuna. Tämän rakkauden olemuksen käytäntöön muutettuna me näemme myös Jeesuksen elämässä.

Topi

Joos. 8

Eilisessä tekstissä israelilaiset kokivat tappioita sodassa, koska Jumalan siunaus ja läsnäolo olivat poistuneet synnin tähden kansan yltä. Synti tunnustettiin ja hoidettiin. Tämän päivän tekstissä sodassa koetaan menestystä samaa vihollista vastaan, jota vastaan aiemmin tuli tappio.

Tämä sotiminen ja Jumalan siinä mukana olo herättää monia moraalisia kysymyksiä. Olen ymmärtänyt, että kanaanilaiset elivät monella tavalla vakavasti moraalitonta elämää. Heidän epäjumalanpalvelukseensa kuuluivat mm. seksuaalinen irstailu ja lapsi uhrit. Heitä oli kutsuttu kääntymään ja lopettamaan moinen käytös, mutta he eivät kääntyneet.

Jumala oli armollinen. Hän oli odottanut ja odottanut kääntymistä. Inhimillisesti hän oli sallinut liiankin pitkään näiden kauheuksien jatkua. Nyt oli tilanteeseen puuttumisen ja tuomion aika. Tässä Jumala käytti israelilaisia.

Loppukaneettina: Voimme luottaa siihen, että hyvällä Jumalalla oli varmasti hyvät syyt toimia niin kuin hän toimi. Emme välttämättä näe tai ymmärrä kaikkea siitä meille saatavilla olevalla tiedolla ja ymmärryksellä. Silti saamme luottaa, että Jumala toimii oikein ja hyvin.

1 Kor. 12

Aloittaessaan jakson armolahjoista Paavali kirjoittaa, että aikaisemmin meitä ajettiin mykkien epäjumalien luo. Nyt ikään kuin vastakohtana tälle meitä kutsutaan elävän ja kommunikoivan Jumalan yhteyteen. Kristillisyyskin saattaa saada muotoja, joissa ei todellisesti enää uskota läsnäolevaan, tässä ajassa vaikuttavaan ja kommunikoivaan Jumalaan. Emme kuitenkaan usko mykkään jumalaan vaan puhuvaan Jumalaan.

Jumala on kommunikoinut ja ilmoittanut itsensä Sanassaan Raamatussa ja Sanassaan Jeesuksessa. Jeesus on lihaksi tullut Sana. Sana-sana on jo itsessään täyteen ladattu kommunikointia.

Jumalan Pyhä Henki jakaa seurakunnalleen armolahjoja, jotka kommunikoivat meillä tätä ilmoitettua Jumalan olemusta. Niiden kautta Sana tulee lihaksi tänä päivänä seurakunnan, Kristuksen ruumiin, kautta.

”Näin todistus Kristuksesta on vahvistettu teissä, niin ettei teiltä puutu mitään mistään armolahjasta odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.” (1.Kor. 1:6-7 RK-käännös)

Topi

Joos. 7

Jerikon valloitus, joka kuvattiin edellisessä luvussa, oli suuri menestys israelilaisille. Jumala oli ilmiselvästi heidän kanssaan ja auttoi yliluonnollisesti.

Israelilainen Aakan otti Jerikosta Herralle uhriksi kuuluvia aarteita, koska hän himoitsi niitä. Hän ikään kuin varasti Jumalalta, koska aarteet olivat Herralle kuuluvia. Tästä syystä Jumalan läsnäsäolo ja siunaus väistyivät israelilaisten yltä ja he jäivät omilleen. Tästä taas seurasi tappioita sodassa. Näennäisesti pienestä rikkomuksesta seurasi kymmenien ihmisten kuolema.

Joosua vaipui masennukseen: Jerikon valloituksen jälkeinen usko ja luottamus olivat tipotiessään. Hän ei enää luottanut, että Jumalalla on ratkaisua tilanteeseen. Tuossa tilanteessa ”Herra sanoi Joosualle: ”Nouse! Miksi makaat tuolla tavoin kasvot maassa?”

Jumala auttoi Joosuaa kaivamaan syyllisen esiin. Jumalan äärimmäinen pyhyys ilmeni ja syyllinen kivitettiin ja poltettiin. Jumala pyhyys on puhdasta ja pelottavaa. Se ei salli vääryyttä. Tästä tulee mieleen Ananias ja Safira: ”Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” (Ap. t. 5:5)

Nämä tuomiot tuntuvat äkkiseltään kohtuuttomilta. Haluan kuitenkin uskoa Jumalaan, joka ei salli vääryyttä eikä edusta lällyä pyhyyttä. Eihän hän muuten olisi oikeasti täydellisen hyvä.

1 Kor. 11

Jumalan pyhyyteen liittyvät myös Paavalin ohjeet ehtoollisen viettämiseen. Pyhä tarkoittaa jotakin erotettua. Herran ateria on siis jotain muuta kuin tavallinen leipä ja viini. Se on Kristuksen ruumis ja veri. Jos Herran aterian pyhyyttä ei oteta huomioon, siitä seuraa tuomio: ”joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois.” (Jae 30) Olen taipuvainen mieltämään tämän niin, että syntiin sitoutumisen tähden Jumalan siunaava ja suojeleva käsi oli siirtynyt sivumalle ja nämä tuomiot ”pääsivät läpi”.

Tärkeää on huomata, että tämä ei ole mikään kadotustuomio, vaan kuritusta korinttilaisten iankaikkiseksi parhaaksi. (Jae 32). Edellä kuvatut tuomiot ovat siis tarkoitettu puhdistaviksi eikä kadottaviksi tuomioiksi.

Tätä on hieman vaikea ymmärtää ja siksi ehkä hyvä lopulta palata yksinkertaiseen lapsenkaltaiseen uskoon ja luottamukseen. Vasta uskoon tulleena olin seurakunnassa veljeni kanssa.

Kysyin häneltä: ”Voinkohan osallistua ehtoolliselle?”

Veljeni kysyi: ”Tarvitsetko Jeesusta?”

Minä: ”No joo.”

Veljeni: ”Sitten voit osallistua.”

Jumalan pyhyyden edessä tarvitsemme Jeesusta ja voimme iloiten ottaa vastaan pelastuksen lahjan. Jumala on hankkinut meille sen meidän Herramme Jeesuksen Krtistuksen ruumiilla ja verellä.

Topi