Tekijä: Topi Viitasalo

Loppuviikon vieraskynässä on Hanna.

1. Moos. 10

Sukuluettelot ovat kaikessa puisevuudessaan tosi tärkeitä. Niiden avulla Jeesuksen sukulinja tulee todistetuksi. Sama sukupuu, jota tässä luvussa kerrataan, nähdään evankeliumeissa.

Lisäksi myöhemmin Israelin kansa tarvitsi juuri sukuluetteloita identiteettinsä vahvistumiseen, kun pakkosiirtolaisuuden aikana se oli sirpaloitunut ja uhkasi hävitä.

Luuk. 5

Ensin Jeesus kutsuu vähäisen kalastajan, joka on syntinen tavallinen nuori mies. Hänestä tuleekin Jumalan valtakunnan “ykkösnyrkki”. Sitten Jeesus koskettaa tarttuvaa tautia, spitaalia sairastavaa ja tämä puhdistuu. Saastaisesta, joka ei ollut kelpaava temppeliin juutalaisen lain mukaan tuleekin puhdas ja hän saa mennä Jumalan läsnäolon paikkaan. Kolmantena Jeesus kutsuu vihatun Leevin (eli Matteuksen), joka työskentelee Rooman miehitysvallan hyväksi. Tästä hyljeksitystä tuleekin se, joka saa pitää itse Jumalan poikaa vieraanaan ja saa olla hänen oppilaansa.

Luukaan evankeliumin luku viisi on täynnä Jeesusta, hänen Pyhää henkeään ja luonnettaan. Mielestäni kaikki kiteytyy jakeisiin 31-32. “Jeesus vastasi heille: »Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.» Jeesus julistaa “ylösalaisin”-valtakuntaa, jossa vihattu onkin kutsuttu, pieni onkin suuri ja heikko vahva.

Hanna

Loppuviikon vieraskynässä on Hanna.

1. Moos. 9

Voi ei, mikä mahalasku Nooalla onkaan. Jumala on juuri moneen kertaan vahvistanut sanoillaan liiton Nooan ja kaiken luodun välillä. Sitten Nooa menee ja töpeksii. Kauniin liitonmerkkikuvauksen jälkeen syöksytään rumiin inhimillisiin syvyyksiin. Tämä on turhauttavaa luettavaa. Tällainen fiilis minulla on aina tätä lukua lukiessa.

Mutta Raamattu on realistinen kirja jonka jokaisessa käänteessä on Jumalan suuri kertomus läsnä. Ajattelen, että Nooan töpeksimisten raportointi kertookin jotain merkittävää. Jumala haluaa käyttää suunnitelmansa toteuttamisessa meitä, rikkinäisiä ja vajavaisia ihmisiä. Jos kerran Jumalan suurmies Nooakin oli inhimillinen ja erehtyvä, niin toki Jumala tietää meidän erehtymisemme ja silti haluaa meidät työtovereikseen.

Luuk. 4

Tässä raamatunkohdassa Jeesus menee tuttuun ja kotoiseen Nasaretin synagogaan. Yleensä sapattina rabbi luki kappaleen Jumalan sanaa ja tarjosi sen jälkeen selityksen siihen. Jeesus toimii odottamattomalla tavalla. Hän lukee kappaleen Jesajan kirjaa ja istuutuu paikalleen ikään kuin ei olisi sanomassa enää mitään. Kuvittelen että synagogassa olevat katsovat Jeesusta hetken kysyvin katsein. Jeesus vastaa sitten yksinkertaisesti, että hän itse on se, josta profeetta puhuu. Tässä vaiheessa tunnelma on vielä positiivinen ja innostunut, mutta hetken päästä Jeesus tekee jotain joka saa kaikki suunniltaan. Hän nimittäin lisää, että sanoma kuuluu kaikille, ei vain juutalaisille. Tunnelma muuttuu hetkessä ja ihmiset joutuvat “raivon valtaan”. He vievät Jeesuksen jyrkänteelle tapettavaksi, mutta jostain syystä yhtäkkiä Jeesus pystyykin irrottautumaan heidän otteestaan ja vain lähtemään paikalta, “väkijoukon halki”.

Äkillinen tunneilmaston täyskäännös synagogassa ja kummallinen, yhtäkkinen tappoyrityksen raukeaminen saavat minut ymmälleni. Tuntuu, että tässä tapahtuu jotain vain hengellisesti selitettävää. Ennen synagogakohtausta Jeesuksen ollessa autiomaassa paholaisen kiusattavana hänestä sanotaan useampaan otteeseen, että hän oli täynnä Henkeä. Hänessä oli siis jotain, joka sai valtavan vastareaktion aikaan näkymättömissä. Jumalan vastustaja vihaa totuuden sanoja, mutta rakastaa sekasortoa. Tässä siis näkyy Jeesuksessa ruumiillistuva hengellisen todellisuuden yhteentörmäys. Vaikka raivon valtaan joutunut ihmisjoukko haluaa tappaa itse Totuuden, on Jumalan Henki paljon vahvempi. Totuus kulkee väkijoukon läpi elävänä, vahvana ja selittelyä kaipaamatta.

Hanna