Tekijä: Topi Viitasalo

Ps. 130

Jumalan odottaminen on ollut viime aikoina pinnalla oleva asia. Siihen liittyy kaksi näkökulmaa: Keneltä odotan (1) ja odotukseen liittyvä aika (2).

1. Odotukseni kohdistuvat Jumalaan: Turvaan häneen, luotan hänen toimintaansa, odotan hänen voimansa vaikuttavan ja odotan asioihin ratkaisua ennen kaikkea häneltä.

2. Jumala kutsuu ja johdattaa meitä odotuksen aikaan. Asiat eivät aina tapahdu heti. Joudun elämään jännitteessä Jumalan lupauksen ja sen toteutumisen välisessä ajassa. Kaipaan Jumalaa. Riipun hänessä ja hänen lupauksissaan. Hän on luotettava. Kaipa tässä jännitteessä eläessä tapahtuu kasvua, jota ei muuten tapahtuisi.

3. Joh. 1

Meidänkin keskuudestamme on lähtenyt matkaan ihmisiä Kristuksen nimen tähden (kts. jae 7). Esimerkiksi Puhalaisten perhe Kreikkaan. Meidän velvollisuutemme on antaa heille tukemme (kts. jae 8). KohtaamisPaikkana olemme sitoutuneet rukoilemaan heidän puolestaan ja kohdennamme kaikki jumalanpalvelusten kolehdit lähetystyölle (tällä hetkellä Puhalaisten työlle). Näin mekin osallistumme työhön totuuden hyväksi (kts. jae 8).

Tykkään ajatella antamista sijoittamisena Jumalan valtakuntaan. Se mihin sijoitamme, etenee ja kasvaa. Tämä pitää meidät oikeassa kurssissa. Kun suuntaamme resursseja itsestämme ulospäin, se voi joskus vähän kirpaista, mutta sen kautta saamme kokea vapautta, siunausta ja merkitystä.

Topi

Ps. 129

Vainoilla pyritään lannistamaan, tukahduttamaan, painamaan alas ja piiloon. Tuhotaan ne, jotka eivät usko samalla tavalla, jotta varmistetaan oma asema. Open Doorsin mukaan noin 365 miljoonaa kristittyä kokee vähintään vakavaa vainoa. Rukoillaan heille tätä voimaa: ”minua on vainottu, mutta ei lannistettu.” (kts. Jae 2)

2. Joh. 1

”Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.” (jae 7)

Ns. kaksiluonto-oppi on kristinuskossa merkittävä juttu: Jeesus on täysin ihminen ja täysin Jumala. Tämä on ollut yksi keskeinen oppi jolla on määritelty sitä, onko joku liike kristillinen vai ei. Yleisempää kristillisyydestä ulos ajautumista on, että Jeesuksen jumaluus on kielletty ja pidetty häntä vain hyvänä opettajana, hyvänä ihmisenä tai profeettana, mutta kuitenkin pelkästään ihmisenä. Saatetaan jopa yhtyä siihen, että hän on Jumalan poika, mutta ei kuitenkaan Jumala.

Silloinkin mennään harhaan, jos pidetään Jeesusta pelkästään Jumalana, mutta ei ihmisenä. Tällaistakin oppia on. Raamatussa Jeesusta kuvataan sekä ihmisenä että Jumalana.

Raamattu kylläkin opettaa myös, että Jeesus ihmiseksi tullessaan luopui tietyistä jumalallisista ominaisuuksistaan. Hän tyhjensi itsensä (Fil. 2:7) ja tuli joka suhteessa meidän kaltaiseksemme (Hepr. 2:17). Hän toimi maan päällä riippuvuudessa Pyhästä Hengestä ja Isästä Jumalasta. Kuitenkin hän oli koko ajan 100 % Jumala.

Topi

Ps. 128

”Onnellinen se, joka pelkää Herraa” (jae1) Olen huomannut, että Herran pelko on merkittävä avain sille, että saan elää vapaana tämän maailman keskellä. Hyvän Jumalan ja hänen tahtonsa kunnioittaminen yli kaiken (Herran pelko) hälventää ihmispelon ja muut pelot, jotka meinaavat välillä vyöryä päälle ja aiheuttaa levottomuutta. Olen rukoillut viime aikoina taas Jumalan pelon kasvamista itsessäni. Siitä löytyy lepo, rauha ja onni.

1. Joh. 5

Johannes kirjoittaa aika mustavalkoisesti:

Kuolema vs. elämä

Pimeys vs. valo

Jumala vs. Paha

Omiin silmiin maailma ei näytä näin mustavalkoiselta. Toisaalta, kun mietitään puhtaasti hengellisestä näkökulmasta, niin ei ole perimmiltään kuin kaksi voimaa: hyvä Jumala ja paha Saatana.

”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” (jae 19) Se, että koko maailma on pahan vallassa, antaa meille perspektiiviä sille, että hyvän Jumalan puolella oleminen voi joskus olla aika haastavaa ja aiheuttaa kitkaa tämän maailman kanssa.

Tämä on hyvä tiedostaa, mutta paljon kirkkaampana näköalana meillä saa olla hyvä Jumala, joka on voittanut maailman ja jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ”Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.” (jae 20).

Meitä kutsutaan elämään hänen valtakuntansa kansalaisina tämän maailman keskellä. Se tarkoittaa sitä, että yhdymme alkukirkon uskontunnustukseen ”Jeesus Kristus on Herra”.

Rukoilen: Ole sinä Jeesus kuninkaani tänäänkin, kun kuljen tämän maailman keskellä. Kiitos, että kaiken keskellä saan olla sinussa.

Topi