Lue tiedotusposti 30.4.2025 klikkaamalla tästä.
1. Moos. 6, Luuk. 1
”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet” (jae 1)
Vielä nykyäänkin monet kirjoittavat kirjoituksia siitä, mitä Jeesuksen aikana tapahtui. Yksi tällainen on juuri ilmestynyt ja paljon julkisuuttakin saanut kirja ”Jumalan synty — Isän ja Pojan kätketty historia”. Siinä kerrotaan, miten ajatus yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta on aikojen saatossa kehittynyt ja on siis inhimillisten ajatusten tulos.
Muistan, kun Diakissa minulle opetettiin teologisia aineita. Minulla meni hermot. Yhdellä tunnilla nostin ehkä henkisesti opettajan rinnuksista seinälle ja vaadin häntä vastaamaan, että eikö niin, että tämä tutkimustieto johon vetoat ja jonka pohjalta opetat lähtee seuraavista ennakko-oletuksista:
Tieteellisessä tutkimuksessa:
- Jumalaa ei voi ottaa huomioon
- Ennustamista (profetiat) ei voi tapahtua
- Ihmeitä ei voi tapahtua
Pienen kiemurtelun jälkeen opettaja suostui myöntämään tämän. Ymmärrettävästikin tutkimuksen tulokset ovat aika erilaisia, kuin silloin, jos lähtökohtana on, että
- Jumala voi olla ja vaikuttaa
- Ennustamista (profetiat) voi tapahtua
- Ihmeitä voi tapahtua
Tieteenfilosofisesti molemmat lähtökohdat ovat yhtä relevantteja tehdä tieteellistä tutkimusta. Yleensä juuri nämä erilaiset maailmankuvalliset lähtökohdat tutkimukselle ovat taustalla erilaisissa tuloksissa. Sitten tuloksia esitellään uusimman tieteellisen tutkimuksen tuloksina ja ainoana totuutena. Olisiko rehellistä kertoa, että näistä lähtökohdista käsin, olen tullut tähän tulokseen ja toisista lähtökohdista voidaan tulla toisiin tuloksiin.
Itse luotan siihen, että lääkäri Luukas puhuu totta, kun hän vetoaa silminnäkijälähteisiin ja sanoo: ”Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa…” (jae 3)
On aika hätkähdyttävää, että ihmisen pahuuden tähden Herra ”katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.” Vaikea ajatella, että tämä tarkoittaisi sitä, että Jumala suoraan ajattelisi, että ei olisi pitänyt tehdä koko ihmistä. Ehkä tästä voisi lukea Jumalan syvän surun ja pettymyksen siitä, mitä ihminen teki hänen luomallaan elämällä ja maalla. Ihmiset kulkivat kauaksi Jumalan tahdosta ja rikkoivat itsensä, toisensa ja luomakunnan.
Eilen kirjoitin Ef. 6 liittyen kaiken taustalla vaikuttavasta hengellisestä todellisuudesta. Alussa ihminen sai Luojaltaan valtuutuksen ottaa maa valtaansa. Syntiinlankeemuksessa ihminen seurasi Saatanan juonta ja lähti käyttämään tätä valtuutusta irrallaan Jumalasta Saatanan kelkassa. Saatanasta käytetään mm. termiä ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4:4).
Kiitos Jeesus! ”…nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.” (Joh. 12:31). Vaikka maailman meno näyttää pahalta, on hyvä olla Jeesuksen kelkassa, joka on syössyt tämän maailman ruhtinaan vallasta.
1. Moos. 5, Ef. 6
Nämä korkeat itä tuntuvat vähän oudoilta. En ole koskaan kovin syvällisesti perehtynyt näihin. Joku on selittänyt, että lankeemuksen jälkeen ihmisen perimä alkoi pikkuhiljaa rappeutua, mutta tuossa vaiheessa se oli vielä sen verran hyvä, että korkea ikä oli mahdollista. Nykyään olisi nähtävissä, että perimä vain jatkaa rappeutumistaan ja esim. perinnöllisiä sairauksia tulee vain lisää ja lisää. Toinen selitys on että vuosi oli eri mittainen tai tässä puhutaan sukujen kantaisistä ja siten vuosien määrään mahtuu todellisuudessa useampi sukupolvi. Hauska näillä on spekuloida, mutta en tiedä, mitä tästä pitäisi lopulta ajatella.
Vähän myöhemmin Herra sanoo ihmisestä: ”Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta.” (1. Moos. 6:3) On mielenkiintoista, että nykytiedon mukaan ihmisen maksimaalinen elinikä on noin 120 vuotta. Tämä tieto löytyy mm. Ylen julkaisemasta jutusta parin vuoden takaa: https://yle.fi/aihe/a/20-10004017
”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan” (jae 12). Helposti sitä lankeaa kohdistamaan taistelunsa ihmisiä vastaan, vaikka taustalla vaikuttaakin hengellinen todellisuus. Mitäs, kun kohtaa ihmisen, joka vastustaa Jumalaa tai hänen tahtoaan? Olisiko oikea asenne nähdä jokainen ihminen Jumalan luomana ja rakkauden kohteena ja hahmottaa, että tuolla taustalla nyt vain vaikuttaa hengellinen todellisuus. Sen vaikutuspiirissä hänkin on tietäen tai tietämättään. Tulisiko siis kohdistaa rakkaus ja armo tähän ihmiseen ja taistelu noihin henkivaltoihin. Emme voi muokata kenenkään ajattelua uskomaan Jumalaa. Se on Pyhän Hengen työtä, jossa me saamme olla mukana. Löytyisikö tätä kautta rauha suhteessa erimieltä oleviin ihmisiin ja toisaalta oikea taistelun suunta.
Joka tapauksessa taistelussa sitä ollaan ja siihen tarvitaan Jumalan antama taisteluvarustus. Pysytään valveilla.
Topi