Esra 10, Room. 14

Esra 10, Room. 14

Tässä Esran kirjan kohdassa on ns. ”maito on jo maasssa”-tilanne. Jumalan käskyä israelin kansalle on rikottu: On menty naimisiin vierasheimoisten kanssa ja Jumalan tahdon vastaisista avioliitoista on syntynyt lapsiakin. Mitäs nyt pitäisi tehdä? Tuossa ei ole enää hyviä ratkaisuja.

Synti tunnustetaan. Sitten tilanne ratkaistaan niin, että seka-avioliittojen vaimot lapsineen lähetetään pois israelin kansan keskuudesta eli perheet hajotetaan. Tämähän vaikuttaa yksinkertaiselta ratkaisulta: Peruutetaan ja poistetaan se, mitä rikkomuksen takia on syntynyt. Sitten ei enää tehdä syntiä ja jatketaan elämää.

Tekstissä ei tule ilmi, että Jumala olisi tässä tilanteessa käskenyt toimia näin tai että tilanteessa toimimiseen olisi kysytty ohjeita Jumalalta. Tämä saa minut miettimään, oliko tämä Jumalan tahto tuossa tilanteessa. Seuraavaksi spekulointia tämän teeman äärellä.

”Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala.” (Mal. 2:16)

Malakian kirjan tekstiyhteys kertoo, että tässä puhutaan liiton kansaan kuuluvista vaimoista, mutta silti olen taipuvainen ajattelemaan, että Jumala lähtökohtaisesti tahtoo varjella avioliittoja siinä syntyneiden lasten perheyhteyttä. Jumalan sydän on lasten ja perheiden puolella.

Näkökulmaa voisi hakea myös Ruutista. Hän ei ollut israelilainen, vaan moabilainen. Hän liittyy avioliiton kautta israelin kansaan ja sanoo puolisolleen: ”Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani” (Ruut 1:16) Hänestä tulee osa kansaa ja Daavidin esiäiti.

Voi olla että seurakunnassa tulemme yhä enemmän ja enemmän käsittelemään tämän tyyppisiä tilanteita. Miten toimimme monimutkaisissa tilanteissa, joissa maito on jo maassa ja yksiselitteistä ratkaisua ei ole.

Joskus seurakuntaa on kuvattu syntisten sairaalaksi. Lähtökohta on, että seurakunta:
1. Heijastaa armoa ja rakkautta niin, että ihmiset uskaltavat tulla elämänsä sotkuineen seurakuntaan pelkäämättä tuomiota (armo).
2. Olemme pyhyyttä ja puhtautta tavoitteleva yhteisö (totuus).

Näistä molemmista kiinni pitäminen on edellytys sille, että seurakunta on parantava yhteisö ja johtaa kasvuun kohti Kristusta.

Tämän tyyppisistä seurakuntayhteyteen liittyvistä teemoista jatkaa myös päivän UT teksti. Miten sukkuloida tilanteissa, joissa erilaisia mielipiteitä ja uskonkäsityksiä viuhuu sinne ja tänne. Keskeistä taitaa olla nöyryys ja se, että Jeesus pysyy ykkösenä.

Anna Jeesus armoa, totuutta, rakkautta ja viisautta. Tahdomme kuunnella ja seurata sinua. Kirkasta meille tahtosi ja sydämesi.

Topi

Esra 9, Room. 13

Esra 9

Jumala on kieltänyt israelilaisilta seka-avioliitot muiden kansojen kanssa. Kuinkas sitten kävikään: Israelilaiset avioituivat vierasheimoisten kanssa.

”Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin.” (jae 2)

Ydin kysymys ei käsitteeksi ole se, että israelilainen menee vierasheimoisen kanssa naimisiin, vaan se, että avioliiton mukana tulee myös puolison jumalat.

Juuri ennen tämän kirjoittamista valmistelin riparilaisille oppituntia avioliitosta ja mietin, miten sanani asettelen eri kysymyksiin liittyen. Rakkauden tunne ja seksuaalinen veto on niin voimakas ja jumalalliseksi auktoriteetiksi nostettu ajassamme, että tuntuu lähes rikolliselta puhua niiden kanssa toimimisen raameista ja terveistä suunnista. Israelilaiset kokivat varmastikin näitä tunteita ja vetoja, eivät pysyneet raameissa ja menivät vierasheimoisten kanssa naimisiin.

Aikeissani on puhua myös puolison valintaan liittyvistä kysymyksistä: Jos elämän arvot ovat puolison kanssa ratkaisevasti erilaiset, niin kyllä avioliitossa rakkauden huuman jälkeen tulee suuria haasteita. Saatika sitten, kun puhutaan siitä, onko meillä yhteinen Jumala. Siinä puhutaan vielä syvemmästä asiasta, kuin arvoista. Elämmekö samassa hengessä. Harmittavan usein Jeesukseen uskova joutuu/päätyy tekemään uskonsa kanssa kompromisseja, jos avioituu muihin jumaliin uskovan kanssa. Ei toki aina.

Room. 13

Vaikka esivalta olisi kieroutunut, niin lähtökohtaisesti hyvän tekemisestä tykätään. Se tuottaa kunniaa Jumalalle ja on myös vahva todistuksen väline. Lähtökohta on, että esivalta on Jumalan asettama hyvä juttu, joka pitää yhteiskunnan järjestystä yllä.

Kuitenkin:
”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap. t. 5:29)

Tulee mieleen Daniel, joka ei esivallan määräyksestä huolimatta suostu kumartamaan Babylonian kuningasta.

Topi