Tekijä: Topi Viitasalo

Ps. 98

Room. 7

Hahmotan jotenkin näin. Laki on ulkoapäin tulevia sääntöjä, joita tulee noudattaa. Vaikutus on ulkoa sisään päin. Minun ulkopuolellani oleva laki määrittää, miten minun tulee elää.

Eilen kirjoitin, että olemme osallisia Kristuksen kanssa ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tälle osallisuudelle Kristukseen on olemassa oma teologinen terminsäkin: partisipaatio. Tämän osallisuuden kautta olemme päässeet vapaaksi laista. Tuo vanha ”ulkoa sisään -systeemi” on siis Kristuksen kanssa kuollut.

”Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.” (Jae 6)
Tilalle on tullut uusi ja parempi ”sisältä ulos -systeemi”. Pyhä Henki, Jumala itse, muuttaa meihin asumaan ja alkaa vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaista elämää sisältä ulos päin.

”Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.” (jae 12). Lain ongelmana on se, että siinä ei ole voimaa. ”Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton.” (Room. 8:3). Laki kuitenkin osoittaa, mikä on syntiä ja ajaa meidät hakemaan apua Jeesukselta.

Luvun lopun tulkinnasta on ollut erimielisyyksiä. Sen sävy poikkeaa niin paljon sekä sitä edeltävistä että sen jälkeen tulevista teksteistä ja tuntuu olevan jossain määrin ristiriidassa niiden opetusten kanssa. En ole varma hahmotanko kaikkia eri tulkintavaihtoehtoja, mutta tässä ne, mitä tulee mieleen. Missä tilassa olevasta ihmisestä Paavali puhuu luvun lopussa:

1. Ihmisestä, joka ei tunne Kristusta, mutta hahmottaa lain kautta, mikä on oikein. Kuitenkin hän on synnin vallassa, koska ei ole ottanut vastaan pelastusta Kristuksessa.
2. ”Lihallisesta” kristitystä, joka yrittää omalla voimallaan ja lain kautta elää elämäänsä. Hän ei ole löytänyt armon ja Pyhän Hengen voiman todellisuutta elämäänsä.
3. Kristityn normaalista tilasta. Elämme loppuun asti Jumalan tahdon ja synnin ristivedossa ja emme pääse siitä koskaan eroon.

Mikä sinun mielestäsi olisi oikea ymmärrys tästä tekstistä?

”Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton. Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.” (Ps. 98:1-2)

Topi

Ps. 97

Room. 6

Hyvää juhannusta!

Eilen kirjoitin siitä, että Jeesusta kuvataan toisena ja viimeisenä Aadamina. Aadam nimi tarkoittaa hepreaksi ihmistä tai ihmiskuntaa. Tässä luvussa kuvataan, miten Jeesus ihmiskunnan edustajan vei jollain mystisellä tavalla meidät kaikki ristille: ”vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu” (jae 6). Kuolemaa seuraa ylösnousemus, jossa olemme myöskin mukana: ”Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.” (Jae 8).

Saamme liittyä Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kasteen ja uskon kautta. Olemme saaneet nousta Jeesuksen kanssa uuteen elämään. Tässä on totta ”jo nyt – ei vielä -dynamiikka”: Tämä ylösnousemus voima vaikuttaa meissä jo nyt, ei vasta tämän elämän jälkeen. Näemme elämässämme kuitenkin edelleen synnin vaikutuksia, jotka poistuvat kokonaan vasta, kun lopulta saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin.

”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!” (Jae 15)
Jos armo ei vie minua lähemmäksi Jumalaa ja kauemmaksi synnistä, niin se ei ole Paavalin kuvaamaa armoa. Armo on vapautta synnistä, ei vapautta syntiin. Armo ei kuitenkaan keskity syntiin vaan Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä, joka on vapauttaa minut ja antaa voiman kristityn elämään.

Jos armon vaikutukset nousevat tärkeämmäksi kuin itse armo, menetämme sekä armon että sen todelliset vaikutukset. Jos huomiomme kiinnittyy ensisijaisesti esimerkiksi siihen, että ihmisen täytyy käyttäytyä oikein (=armon vaikutus), olemme kadottaneet sen, mitä armo todellisuudessa on. Jos kuitenkin annamme armon olla kaiken perustana, saamme kokea myös armon todellisia vaikutuksia. Emme omasta ansiostamme vaan nimenomaan armosta!

”Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. Iloitkaa, hurskaat! Iloitkaa Herrasta, ylistäkää hänen pyhää nimeään!” (Ps. 97:11-12)

Topi