Tekijä: Topi Viitasalo

Ps. 131

Nöyryys ja levollisuus kulkevat käsi kädessä.

Juud. 1

Kirjoitukset läpi Raamatun pyrkivät ohjaamaan meitä pysymään oikealla tiellä. Tähän liittyy myös asioiden arviointia siitä, mikä kaikki ohjaa Jumalan tahdon suuntaan ja mikä vie siitä pois. Arviointia tehdään ainakin seuraavilla kriteereillä:

1. Puolustetaan oikeaa oppia. Edustaako joku opetus totuutta. Meille peruspilarina ja ohjenuorana tässä on Raamattu ja tiivistelminä uskontunnustukset. Avuksi voi olla myös kirkkohistoria ja jo käyty teologinen työskentely eri kysymysten parissa.

2. Lisäksi arvioidaan erilaisia johto- tai opetustehtävissä olevia. Edustavatko nämä elämällään Kristusta. Mitä ihmisten elämä, työ tai toiminta saa aikaan. Selvältä vaikuttaa, että kaikki Jumalan palvelijat ovat vajavaisia ja töppäilevät, mutta jos elämä tai opetus aktiivisesti vie toiseen suuntaan kuin Jumala tie ja rikkoo seurakuntaa, niin tällöin tähän puututaan.

3. Pyritään myös arvioimaan, missä hengessä joku toimii. Toimiiko hän Pyhässä Hengessä, pelkkään ihmisviisauteen nojaten tai jonkun muun hengen vaikutuksesta. Suoritetaan siis hengellistä arviointia. Pyritään harjoittamaan henkien erottamista ja pysymään Pyhän Hengen tiellä.

Arvioinnin ei kuulu johdattaa meitä harhaoppien metsästykseen ja virheiden kyyläämiseen. Tähän keskittyminen vie lopulta ihan väärään suuntaan. Mutta meitä kutsutaan olemaan hereillä. ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1. Tess. 5:21) Keskitytään hyvään.

”Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään.” (jakeet 20-21)

Topi

Ps. 130

Jumalan odottaminen on ollut viime aikoina pinnalla oleva asia. Siihen liittyy kaksi näkökulmaa: Keneltä odotan (1) ja odotukseen liittyvä aika (2).

1. Odotukseni kohdistuvat Jumalaan: Turvaan häneen, luotan hänen toimintaansa, odotan hänen voimansa vaikuttavan ja odotan asioihin ratkaisua ennen kaikkea häneltä.

2. Jumala kutsuu ja johdattaa meitä odotuksen aikaan. Asiat eivät aina tapahdu heti. Joudun elämään jännitteessä Jumalan lupauksen ja sen toteutumisen välisessä ajassa. Kaipaan Jumalaa. Riipun hänessä ja hänen lupauksissaan. Hän on luotettava. Kaipa tässä jännitteessä eläessä tapahtuu kasvua, jota ei muuten tapahtuisi.

3. Joh. 1

Meidänkin keskuudestamme on lähtenyt matkaan ihmisiä Kristuksen nimen tähden (kts. jae 7). Esimerkiksi Puhalaisten perhe Kreikkaan. Meidän velvollisuutemme on antaa heille tukemme (kts. jae 8). KohtaamisPaikkana olemme sitoutuneet rukoilemaan heidän puolestaan ja kohdennamme kaikki jumalanpalvelusten kolehdit lähetystyölle (tällä hetkellä Puhalaisten työlle). Näin mekin osallistumme työhön totuuden hyväksi (kts. jae 8).

Tykkään ajatella antamista sijoittamisena Jumalan valtakuntaan. Se mihin sijoitamme, etenee ja kasvaa. Tämä pitää meidät oikeassa kurssissa. Kun suuntaamme resursseja itsestämme ulospäin, se voi joskus vähän kirpaista, mutta sen kautta saamme kokea vapautta, siunausta ja merkitystä.

Topi

Ps. 129

Vainoilla pyritään lannistamaan, tukahduttamaan, painamaan alas ja piiloon. Tuhotaan ne, jotka eivät usko samalla tavalla, jotta varmistetaan oma asema. Open Doorsin mukaan noin 365 miljoonaa kristittyä kokee vähintään vakavaa vainoa. Rukoillaan heille tätä voimaa: ”minua on vainottu, mutta ei lannistettu.” (kts. Jae 2)

2. Joh. 1

”Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.” (jae 7)

Ns. kaksiluonto-oppi on kristinuskossa merkittävä juttu: Jeesus on täysin ihminen ja täysin Jumala. Tämä on ollut yksi keskeinen oppi jolla on määritelty sitä, onko joku liike kristillinen vai ei. Yleisempää kristillisyydestä ulos ajautumista on, että Jeesuksen jumaluus on kielletty ja pidetty häntä vain hyvänä opettajana, hyvänä ihmisenä tai profeettana, mutta kuitenkin pelkästään ihmisenä. Saatetaan jopa yhtyä siihen, että hän on Jumalan poika, mutta ei kuitenkaan Jumala.

Silloinkin mennään harhaan, jos pidetään Jeesusta pelkästään Jumalana, mutta ei ihmisenä. Tällaistakin oppia on. Raamatussa Jeesusta kuvataan sekä ihmisenä että Jumalana.

Raamattu kylläkin opettaa myös, että Jeesus ihmiseksi tullessaan luopui tietyistä jumalallisista ominaisuuksistaan. Hän tyhjensi itsensä (Fil. 2:7) ja tuli joka suhteessa meidän kaltaiseksemme (Hepr. 2:17). Hän toimi maan päällä riippuvuudessa Pyhästä Hengestä ja Isästä Jumalasta. Kuitenkin hän oli koko ajan 100 % Jumala.

Topi