Tekijä: Topi Viitasalo

Ps. 96

Room. 5

Rakastaako vai vihaako Jumala?
”Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen…” (Room. 1:18)
Jumala vihaa pahuutta. Olisi hieman outoa, jos hyvä Jumala ei vihaisi pahuutta. Ymmärtääkseni pahuuden vihaamisen voi nähdä Jumalan rakkauden yhtenä puolena. (Tähän liittyen kannattaa vilkaista huomisen psalmin kohta Ps. 97:10)

Mitä luku 5 kertoo Jumalan rakkaudesta:

• ”Kristus kuoli jumalattomien puolesta” (jae 6)
• ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Jae 8)
• ”Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan” (jae 10)

Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan, kun me olimme jumalattomia, syntisiä ja hänen vihollisiaan. Eli siis kaikin voimin vastustimme häntä. Ollessamme tässä tilassa, Jeesus kuoli puolestamme ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Niin paljon Jumala vihaa syntiä, joka rikkoo hänen luomiaan ihmisiä ja vie heitä pois Jumalan luota, että hän suostui ristille. Jeesus katsoo rakastaen ristiinnaulitsijoitaan.

Luvun lopussa kuvataan, miten paljon suurempi juttu Jeesuksen tuoma pelastus on verrattuna syntiinlankeemuksen seurauksiin.
Aadam nimi tarkoittaa hepreaksi ihmistä tai ihmiskuntaa. Ensimmäinen Aadam ihmiskunnan edustajana veti synnin ja tuomion ihmiskunnan päälle. Jeesusta kutsutaan toiseksi ja viimeiseksi Aadamiksi (1. Kor. 15:47). Hän tuli edustamaan ihmiskuntaa ja lunastamaan ja korjaamaan sen, mitä tapahtui ensimmäisen Aadamin rikkomuksen seurauksena.

Jakeessa 11 on hauska ”ostosteevee” sutkautus:
”Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme…”

”Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoot maa ja sen luodut, humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, sillä hän tulee!” (Ps. 96:11-13)

Topi

Ps. 95

Room. 4

Tämä luku puuhuu ”uskon isästä” Abrahamista. Hän on uskon esikuva sekä juutalaisille että pakanoille.

”Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.” (Jakeet 20-21)

Ei näin: ”Minä pystyn omilla voimillani tekemään sen, minkä Jumala on käskenyt”
vaan
”Jumala pystyy tekemään sen, minkä on luvannut.”

Järjestys on tärkeä: Ensin tulee usko ja vanhurskaus, joka on Jumalan teko ja lahja. Sitten tulee uskossa ja vanhurskaudessa vaeltaminen, johon Jumala antaa voiman. Molemmat nojaavat siihen, mitä Jumala tekee ja miten hän toimii. Usko ei nojaa omaan voimaamme tai omiin tekoihimme. Tässä hommassa on siis kyse Jumalasta ja kaikki kiinnittyy häneen.

Huomaan omassa elämässäni, että järjestys kääntyy helposti toisin päin. Yritän tehdä kaikenlaista omilla voimillani, jotta saavutan Jumalan tai elän kunnollista kristityn elämää. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että saan levätä Jumalan armossa ja hänen teoissaan. Tältä pohjalta Jumala kutsuu minua elämään ja myös toimimaan. Ja tähän elämään Pyhä Henki liittyy ja antaa siihen voimansa.

”Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.” (Ps. 95: 6-7)

Topi

Room. 3

Vaikuttaa siltä, että kirjeen taustalla on kysymyksiä ja keskustelua. Paavali ikäänkuin keskustelee kirjeessä jonkun juutalaisen kanssa, olettaa kysymyksiä juutalaisten suusta ja vastaa niihin.

Rooman seurakuntaan kuului sekä juutalaisia että pakanoita (ei-juutalaisia). Kirjeen alun päämääränä on ollut osoittaa, että sekä juutalaiset että pakanat ovat syntisiä, eivätkä voi pelastaa itseään. Siksi kaikki tarvitsevat apua – Pelastajaa.

Tässä kolmannessa luvussa tapahtuu käänne. Tässä lienee koko Raamatun merkittävin ”mutta”:
”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta MUTTA saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Jakeet 22-24)

Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi. Ei lain vaatimia tekoa, vaan Jeesuksen teko, jonka saamme ottaa lahjana vastaan. Tämä pätee kaikkiin ihmisiin taustasta riippumatta. Se on siinä! Ihana armoa ja rakkautta täynnä oleva ”mutta”!

Ps. 94

Välillä mietiskelen, voisinko oppia jotain psalmin kirjoittajien rukoustyylistä. Olen luonteeltani aika sovitteleva ja pyrin aina ymmärtämään asioiden monia puolia. Olisiko Jumalan suuntaan vara olla vähän suorapuheisempi? Antaisi tulla vaan.

Ihmisten välisessä kommunikaatiossa yhteys syntyy, kun uskaltaa näyttää tunteensa ja olla rehellinen. Toki ihmisten välisessä kommunikaatiossa tarvitaan sensitiivisyyttä ja tilannetajua.

Voisiko Jumalan kanssa suhde syventyä, jos osaisin tai uskaltaisin olla hänelle tunteissani avoin ja rehellinen? Voisinko silloin aistia myös paremmin Hänen tunteitaan? Hänen kanssaan on se hyvä puoli, että Hän kestää kaikki minun tunteeni ja tietää ne jo ennalta. Voisiko Hänen luoksensa mennä myös tilannetajuttomana?

Topi