Vaikuttaa siltä, että kirjeen taustalla on kysymyksiä ja keskustelua. Paavali ikäänkuin keskustelee kirjeessä jonkun juutalaisen kanssa, olettaa kysymyksiä juutalaisten suusta ja vastaa niihin.
Rooman seurakuntaan kuului sekä juutalaisia että pakanoita (ei-juutalaisia). Kirjeen alun päämääränä on ollut osoittaa, että sekä juutalaiset että pakanat ovat syntisiä, eivätkä voi pelastaa itseään. Siksi kaikki tarvitsevat apua – Pelastajaa.
Tässä kolmannessa luvussa tapahtuu käänne. Tässä lienee koko Raamatun merkittävin ”mutta”:
”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta MUTTA saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Jakeet 22-24)
Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi. Ei lain vaatimia tekoa, vaan Jeesuksen teko, jonka saamme ottaa lahjana vastaan. Tämä pätee kaikkiin ihmisiin taustasta riippumatta. Se on siinä! Ihana armoa ja rakkautta täynnä oleva ”mutta”!
Välillä mietiskelen, voisinko oppia jotain psalmin kirjoittajien rukoustyylistä. Olen luonteeltani aika sovitteleva ja pyrin aina ymmärtämään asioiden monia puolia. Olisiko Jumalan suuntaan vara olla vähän suorapuheisempi? Antaisi tulla vaan.
Ihmisten välisessä kommunikaatiossa yhteys syntyy, kun uskaltaa näyttää tunteensa ja olla rehellinen. Toki ihmisten välisessä kommunikaatiossa tarvitaan sensitiivisyyttä ja tilannetajua.
Voisiko Jumalan kanssa suhde syventyä, jos osaisin tai uskaltaisin olla hänelle tunteissani avoin ja rehellinen? Voisinko silloin aistia myös paremmin Hänen tunteitaan? Hänen kanssaan on se hyvä puoli, että Hän kestää kaikki minun tunteeni ja tietää ne jo ennalta. Voisiko Hänen luoksensa mennä myös tilannetajuttomana?
Topi