Paavali jatkaa toisessa luvussa väärien perustusten purkamista. Kun pelastus on rakennettu väärille pilareille, nuo pilarit täytyy tunnistaa ja purkaa, jotta uutta päästään rakentamaan.
Tällaisia purettavia pilaireita ovat ainakin:
- Omavanhurskaus / nojaaminen omaan hyvyyteen —> ”et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin.” (jae 1)
- Jumalan puoleen kääntymyksen puute —> ”sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä” (jae 5)
- Nojautuminen siihen, että en tiedä Jumalan tahtoa —> ”lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä” (15)
- Nojautuminen syntyperään: Koska olen juutalainen ja minut on ympärileikattu, pelastun —> ”jos olet lainrikkoja, ympärileikkauksesi on mitätön.” (Jae 25)
Ihmisen nojaaminen kaikkeen omaan pitää purkaa, jotta nojaaminen siirtyy Jumalaan. Jumalan hyvyys vetää meitä kääntymään hänen puoleensa, jotta voimme saada ”sydämen ympärileikkauksen”, ”jota ei saa aikaan laki, vaan Henki” (jae 29). Vain Pyhän Hengen luoma usko ja elämä on kestävä perusta.
Minkä väärän perustuksen tilalle Jumala voisi antaa minulle tänään armonsa ja voimansa?
”Herra on kuningas!” (Ps. 93:1)
”Sinun säädöksesi, Herra, ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan.” (Ps. 93:5)
Topi