Ps. 34, Matt. 9

Ps. 34

Matt. 9

Matteuksella on hurja kiire osoittaa, että Jeesus todellakin on Jumala ja se kauan odotettu Messias. Matteuksen evankeliuminen luvuissa 8 – 9 Jeesus tekee tunnustekoja, joilla hän todellakin lunastaa maailman herruuden. Kaikenlaiset sairaudet hän parantaa, luonnonvoimat taltuttaa ja kuolleen herättää. Hän osoittaa teoillaan, että hänellä on valta ja voima.

Hän on Ihmisen Poika (Matt. 9:6, vrt. Dan. 7:13), ainut Jumala, ja hänellä on ainut todellinen valta antaa synnit anteeksi ja vapauttaa ihminen kaikista elämän taakoista. Käyttäessään itsestään nimeä Ihmisen Poika Jeesus sanoo suoraan, että hän on Jumala, se Messias, jonka piti tuleman.

Daavidin psalmissa 34 Daavid on vapautunut Abimelekin käsistä kuoleman uhasta ja iloitsee pelastuksesta täysin palkein. Kiitollisuus ja ylistysmieli täyttää hänet. Daavidilla tietää mistä puhuu sanoessaan:

”Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”

Psa 34:18 – 19

Heli

Ps. 33, Matt. 8

Ps. 33

Matt. 8

Kun vapautuu pitkään kantamastaan ja hiertävästä taakasta, olo helpottuu. Sen tietää vaeltaja, joka on raahannut raskasta rinkkaa vaikeissa maastoissa. Kantamus on alkanut jo kauan aikaa sitten painaa ja hiertää. Kun päivän päätteeksi saa laskea rinkan maahan, selkä oikenee ja olo on äärimmäisen kevyt.

Tällainen koko ikämme kantamamme taakka on itsessään pärjääminen ja Jumalasta erossa eläminen. Psalmin 33 kirjoittaja kirjoittaa ihanasti: ”Ei voi kuningas väkensä voimalla, ei sankari selviydy omin avuin. Pettävä on hevonen pelastajaksi, sen voima ei vie turvaan. Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa.” (Psa 33:16 – 17).

Jeesuksen vuorisaarnassa rima on asetettu niin korkealla, että kukaan ei pysty sitä ylittämään (Matt. 5 – 7). Luvussa 7 ihmiset tajusivat, että Jeesus ei vain opeta kuten muut rabbit, vaan niin kuin se, jolla todella on valta. Sen jälkeen, luvuissa 8 – 9 Matteus kuvaa Jeesuksen tunnustekoja, joilla hän osoittaa, että vain yksin hän Jeesus, on Jumala, ja vuorisaarnassa asettaman standardin täyttäjä. Hän kykenee tekemään mitä tahansa: hän parantaa minkä tahansa sairauden, hän  hallitsee luonnonilmioitä ja henkimaailmaa, näkyvää ja näkymätöntä. 

Tuon pitäisi saada kenet tahansa meistä kipin kapin juoksemaan Jeesuksen tykö ja uskomaan häneen. Jumalan rakkaus on kaikkea syleilevä, mutta myös kaiken vaativa. Hänen rinnallaan ei meillä ihmisillä voi olla mitään muuta, mitä palvomme. Sen vuoksi Jeesuksen vastaan ottaminen ja usko häneen ei olekaan niin helppo asia. Siihen tarvitaan Jumalan ihme. 

Heli

Ps. 32, Matt. 7

Ps. 32

Tässä synnintunnustuspsalmissa Daavid muistelee aluksi, kuinka kamalaa oli silloin kun hän vielä ”salasi” syntinsä Jumalalta. Laitoin tuon sanan lainausmerkkeihin, koska eihän Jumalalta oikeasti voi mitään salata. Kyse on tietenkin itsepetoksesta, jolla on fyysisiä ja psyykkisiäkin seurauksia. Tässä tapauksessa ne olivat hyvin vakavia:

”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni,
ruumiini riutui ja kuihtui.
Päivät päästään minä huusin tuskassani.
Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana.
Minun elämänvoimani haihtui
niin kuin kosteus kesän helteessä.”
 
Synnintunnustuksen merkitys on siis aika kokonaisvaltainen. Nykyään ei ole kyllä kovin suosittua ajatella, että moraalisessa ristiriidassa eläminen sairastuttaa. Samalla tosin ihmettelemme, kuinka keskuudessamme on niin paljon pahoinvointia. Tämän pahoinvoinnin olemassaolo tunnistetaan toki, jos sen syynä on ihmisen ulkopuoliset voimat. Jos kyseessä on köyhyys, työttömyys, sosiaalisten turvaverkkojen puute tai muu sellainen, niin olemme (ainakin osittain) valmiita ymmärtämään asiaa. Mutta entäs jos ihmisen paha olo johtuu syyllisyydestä? Olen ollut huomaavinani, että sitä pidetään usein vähän vääränä diagnoosina. Syyllisyys tulkitaan sisäistetyksi vihaksi, joksikin, josta pitää vain oppia pois tai olemaan välittämättä. Tietenkin on olemassa väärääkin syyllisyyttä, mutta on outoa ajatella, että kaikki syyllisyys olisi sellaista.
 
Koska olemme syyllisyytemme kanssa näin avuttomia, niin olisikohan aika lukea vaikkapa tätä psalmia ja katsoa mitä Jumala siinä meille sanoo:
 
”Minä opetan sinua, sanoo Herra,
minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua,
katseeni seuraa askeleitasi.”
 

Matt. 7

Tässä vuorisaarnan osassa Jeesus opettaa ”käänteisestä” rakkauden kaksoiskäskystä. Yksi versio rakkauden kaksoiskäskystä on nimittäin kehotus kohdella muita samalla tavalla kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Nyt Jeesus opettaa, että sinua kohdellaan lopulta samalla tavalla kuin miten itse kohtelet muita. Tämä ei koske vain käyttäytymistä, vaan myös asenteita. Koska olemme tottuneet hengellistämään kaiken, niin tämä teksti on tapana tulkita koskemaan viimeistä tuomiota, pelastusta ja niin edelleen. Ihan hyvä tulkinta sekin, mutta Jeesuksen puhe toimii myös ihan arkisena elämäntaito-opetuksenakin. Jeesus yksinkertaisesti kehottaa meitä olemaan armollisia ja hyväksyviä ihmissuhteissamme, koska sillä tavalla me itsekin saamme kokea armoa ja hyväksyntää.

Liitän tämän osion mielessäni hieman myöhempään varoitukseen vääristä profeetoista. Väärät profeetat tunnistaa heidän hedelmistään. Heidän elämissään armo ja totuus ei oikein näy. Minusta tämä on mielenkiintoista, sillä meillä on tapana tutkia ensin aikamme profeettojen sanoja. Varsinainen sanoma on kuitenkin aina kokonaisvaltainen paketti, yhdistelmä sanoja ja tekoja. Siksi pintapuolinen yhteen asiaan keskittyminen ei ole riittävää.

Marko