Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 37

Matt. 12

Hedelmä ja puu. Matteuksen evankeliumissa Jeesus ensin puhuu niin kuin se, jolla on valta. Sitten hän tekee tunnustekoja, joilla osoittaa, että hänellä on valta. Jeesuksella on valta yli kaikkien luonnonvoimien ja sairauksien, sekä näkyvässä että näkymättömässä maailmassa. Matteuksen 12. luku jatkaa samasta teemasta: sanat ja teot kuuluvat yhteen, hedelmästään puu tunnetaan (jae 33). Kansan opettajat väittivät Jeesuksen karkottavan pahoja henkiä paholaisen, Beelsebulin voimalla, ja yrittivät leimata Jeesuksen teot pahoiksi. Jeesus kumosi tämän väitteen täysin ristiriitaisena; miten Paholainen voisi karkottaa itsensä? 

Se on jo täällä. Jeesuksen sanat sekä teot viittasivat ja osoittivat aivan toista kuin mitä fariseukset ja muut kansan opettajat väittivät. Jeesus sanoi: ”Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.” Vuosisatoja täyttymystä odottanut Jumalan suuri lupaus oli nyt käsillä mutta harva oivalsi ja uskalsi nähdä sen.

Oikea tie. Miksi Jeesuksen jumaluutta oli ja on niin vaikea nähdä ja uskoa? Fariseukset uskoivat olevansa oikealla tiellä ja vaalivat vanhurskautta kaikin keinoin, joita vain keksivät. Silti he menivät harhaan. Psalmi 37 lupaa, että ”kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää hänestä kiinni.” (Psa 37:23 -24). Sama psalmi myös sanoo, että nöyrät perivät maan. Tässä fariseukset olivat menneet tässä harhaan. Siinä myös meidän on helppo harhaantua. Nöyryys oli unohtunut ja Jumalan seuraamisen sijaan tullut omat ajatukset ja vallanhimo. Jeesuksen vastaan ottaminen vaatii kaikesta omasta uskosta ja omasta voiman tunnosta luopumista. Tässä on rukousaihetta meille sekä itsemme että lähimmäisten puolesta: saada luopua kaikesta turhasta, jotta Jeesus saisi tilaa tulla.

Heli

Ps. 36

Matt. 11

Kun mikään ei riitä. Johannes Kastaja oli outolintu ja hänen askeettisuuttaan hämmästeltiin. Jeesus oli lainopettajille ja kansalle erikoisuus. Hänen hengailuaan syntisten ja yhteiskunnan alaluokan kanssa pidettiin pöyristyttävänä. Mikään ei tahtonut kelvata kansan uskonnollisille johtajille ja mielipidevaikuttajille. 

Jeesus käänsi huomion työnsä tuloksiin: ”Viisauden teoista Viisaus tunnetaan.” (Matt. 11:16 – 19). Hän, Viisaus ja Jumala itse teki ennen kuulumattomia tunnustekoja. Niistä kertoo koko Matteuksen evankeliumin alkupuoli sekä Jeesuksen Johannes Kastajalle vankilaan lähettämä muistutus: ”Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autas se, joka ei minua torju.” (Jakeet 5 – 6)

Risti raskas, ies kevyt. Jeesus oli vastakohtien ja ristiriitaisuuksien mies. Hän opetti toisin kuin aikansa muut johtajat ja hän tavoitteli toisenlaista muutosta kuin rabbit. Hän oli hyvin epäsovinnainen ja siksi hänen sanansa ja tekonsa ärsyttivät ja shokeerasivat. Jeesuksen tarjoama risti, omasta voimasta ja itseriittoisuudesta luopuminen, tuotti tuskaa. Mutta ne, jotka saivat häneltä elämäänsä avun, eivät siitä piitanneet. Heille Jeesuksen kohtaaminen oli mitä lempein ja elämää muuttavin kokemus. On siis aivan eri asia arvostella ulkopuolelta kuin kokea Jumala omakohtaisesti. Tarvitsevalle, työn ja kuormien uuvuttaneelle ja omat voivat kuluttaneelle Jeesus on lämmittävä aurinko ja hän antaa levon. (Matt. 28 – 30). Itseensä luottavalle ja Jeesusta häpeävälle tuo mies on kuin hiertävä kivi kengässä. Rukoillaan,että meistä ja lähimmäisistämme tulisi yhä enemmän tarvitsevia niin, että Jeesuksen kohtaaminen alkaa maittaa.

Psalmin36 kirjoittaja kuvaa ihanasti Jumalan apua ja sitä, millaisen levon Jumalan tunteminen antaa.

Heli

Ps. 35

Matt. 10

Ei isäntäänsä suurempi Matteus on evankeliuminsa alkupuolen tähän saakka marssittanut esiin liudan todisteita Jeesuksen messiaanisuudesta: Jeesuksen sukuluettelo ja profeetat ovat todistaneet hänestä; hänen tunnustekonsa puhuvat Jeesuksen Jumaluudesta kiistattomasti. Nyt Matteus siirtää kameran toiseen suuntaan: siihen, kuinka Jeesus antoi vallan myös opetuslapsilleen tehdä samoja tekoja kuin Jeesus teki. 

Vallan mukana tulee myös vastuu. Opetuslapsi ei ole opettajaansa suurempi, eikä palvelija isäntäänsä. Jos opettajaa on vainottu ja Jumalaa, talon isäntää ja sen kaiken varallisuuden omistajaa syytetään itse paholaiseksi, eivät opetuslapset tai talon palvelijat voi odottaa sen parempaa kohtelua. Totuuden puhujaa ei aina kiitellä. Totuus paljastaa salaisimmat aikeemme ja ajatuksemme. Totuus ei tunnu kivalta, varsinkin, kun se paljastaa omat virheemme ja syntimme. Sen vuoksi sitä vastustetaan ankarasti. Jeesus halusi seuraajiensa ymmärtävän, mihin he lähtevät ja sitoutuvat Jeesusta seuratessaan. Kukaan ei pääse sanomaan, että ei tiennyt, mitä Jeesuksen opetuslapseus vaatii. Psalmin 35 kirjoittaja oli kokenut myös vainoa hurskautensa vuoksi. Hän pyysi Jumalaa puuttumaan ja Jumalan enkeleitä ajamaan vainoojat pois kuin akanat tuuleen (Psa 35:1 – 5). Hänellä on niin suuri luottamus Jumalaan, että hän ei lähtenyt itse hyökkäämään ja puolustamaan itseään vaan odotti Jumalan tekevän sen.

Antaessaan saa ja kadottaessaan löytää. Siitäkin huolimatta, että Jeesuksen seuraamisella on hintansa, sillä on myös palkkansa: 

”Se joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt. 10:39).

Heli