Oli valtava ihme ja todistus Jumalan voimasta, että kokonainen kansa pystyi asumaan vuosikymmeniä autiomaassa. Autiomaassa kun ei nimensä mukaisesti ole ruokaa tai vettä, eikä muitakaan raaka-aineita. Jumala juurrutti kansaa itseensä huolehtimalla heistä kuin lapsista. Vaatteet eivät kuluneet ja ruoka ilmestyi yöllä kerättäväksi.
Jumalan huolenpidosta muistuttamisen lisäksi kansaa muistutetaan pelottavista seurauksista. Koen, että pelkoa pidetään nykyään lähinnä huonona asiana. Raamatun mukaan ratkaisevaa on, mitä tai ketä pelkää. Jumalan pelko näyttäytyy monessa kohdin hyvänä asiana. Itse hahmotan Jumalan pelon parhaiten miettiessäni oikeudenmukaista vanhempaa tai tuomaria. Silloin pelko ohjaa toimimaan oikein ja tuo mukanaan turvallisuutta. Kun pidän yhteyden avoimena, hän puolustaa minua, eikä minun tarvitse pelätä mitään!
Kestävyys, lohtu, toivo, rohkaisu, yksimielisyys, toisten huomioon ottaminen ja hyväksyminen. Luvusta löytyi muitakin sanoja kuvaamaan uskovien yhteyttä. Oman kokemukseni mukaan tällaisia ominaisuuksia on ihmisillä, joilla on turvallinen olo. Uhattuna herkästi puolustaudumme tai hyökkäämme. Jumala kutsuu meitä yhteyteensä seisomaan vakaalla kalliolla. Hän on antanut meistä jokaiselle arvon. Juuri sinä olet arvokas, koska Jumala on luonut sinut. Mikään ei voi uhata sinua, kun olet Kristuksessa. Siksi voimme jokainen turvallisella sydämellä kohdata toisiamme. Tuetaan ja kannetaan toisiamme tänäänkin.
Paavali näyttää kirjeessä mallia kuinka elää kristittynä. Hän huomioi sekä pakanoita, että juutalaisia. Kaikki olemme arvokkaita taustaan katsomatta. Myös Paavali itse on vain ihminen. Hänkin tarvitsi toisia. Se näkyy siitä, kuinka hän kertoo kirjeessä käytännön järjestelyistä, suunnitelmista, toiveista ja tarpeistaankin.
Anna