Välillä unohdan, että kaikki on Jumalan kädessä. Silloin ajattelen, että on itsestäni kiinni, mitä elämässäni tapahtuu. Yritän omin neuvoin ratkaista asioita ja teen hommia väsyneenä ja pysähtymättä. Jumalan kuuntelemiselle ja seuraamiselle ei löydy aikaa ja herkästi ajattelen, että ”ei tässä muutakaan voi”. Silloin elämän painopiste on heilahtanut paikaltaan. Onneksi Jumala on kärsivällinen ja vetää puoleensa. Alan huomata, että on tärkeintä kuunnella Herraa ja pyrkiä noudattamaan hänen tahtoaan. Joka kerta yllätyn yhtä paljon, jos tai kun arjen asiat alkavatkin loksahdella paikoilleen ilman omaa panostani.
Israelin kansan kohdalla asia oli vielä vakavampi. Heille oli erityisen suunnitelma. Siksi heille luvattiin todella suuri siunaus, mutta myös valtava kirous. Tämä luku on osittain ahdistava. Se kuvaa, mihin Jumalasta eroon joutuminen voi pahimmillaan ajaa ihmisen. Toisaalta myös sitä, kuinka Jumala pitää lupauksensa ja huolen ihmisistä.
”Älkää siis tuomitko.” Paavali ohjaa Roomalaisia uskovia tukemaan toisiaan. On niin helppoa nähdä puutteita ja vikaa toisissa. Olemme erilaisia ja se on rikkaus, mutta myös haaste. Jumala ei puhu meille kaikille samoista asioista, vaan kukin tunnemme Jumalan eri tavoin ja seuraamme häntä jokainen oman kutsumme mukaan. Meidänkin yhteisössämme lienee niitä, jotka haluavat välttää lihaa koska Jumala on kutsunut siihen. Se on hienoa. Lihan syöminen tuskin johtaa muita harhateille, mutta alkoholi taas on monelle suomalaiselle haaste. Kristittyjen keskuudessa Suomessa viisaasti vältetään usein alkoholin nauttimista yhteisissä juhlissa ja tapahtumissa. Jakolinjoja on kuitenkin lukemattomia muitakin. Mistä tiedän kuinka toimia? Itse olen monessa asiassa huomannut, että ratkaisevaa on suunta. Mihin suuntaan tämä toiminta vie minua tai läheistäni? Lähemmäs Jeesusta, vai kauemmas hänestä?
Anna