Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 24

Jaak. 2

Päivän uuden testamentin luku on kirjoitettu hmm.. miten sen sanoisi: kärjistäen, painostavasti…
Koen tässä ristiriitaa raamatun yleisen sanoman kanssa liittyen vapauteen ja armoon. Lieneekö ajalle tyypillinen kirjallinen tehokeino saada lukija havahtumaan. En tiedä.

Mutta se sanoma jonka tästä luvusta sain irti on hyvin tärkeä ja se tiivistyy seuraavaan jakeeseen: ’…Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi… ’

Luen tämän kohdan niin että teot ovat sitä mikä vahvistaa uskoamme ja kiinnittää meidät lujemmin Jumalaan ja toisiin uskoviin. Jos tässä ei ole motivaatiota tehdä uskomme mukaisia tekoja niin missä sitten? 

Jos nyt tuli sellainen “nihkeä” olo että “niinhän se on mutta…” niin (teko)syiden keksimisen sijaan voisi tehdä jotain, ihan yksinkertaista, esim. antaa aikaa. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa teot keskittyivät ajan antamiseen. 

Käytännön esimerkkejä: Kauppareissulla vaihda muutama ystävällinen sana jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa. Istahda hetkeksi kahvioon ja siunaa mielessäsi ohikulkevia ihmisiä. Tai keksi näitä parempia tapoja 🙂 

–Tomppa

2. Moos. 23

Jaak. 1

Mooseksen kirjassa käsitellään edelleen oikeudenmukaisuutta. Ei pidä tavoitella omaa etua toisten kustannuksella, mutta ei myöskään suosia rikkaita, eikä köyhiä. Tämä on selvästi Jumalalle tärkeää. Minusta tämän noudattaminen on välillä helppoa ja välillä vaikeaa. Kun arki sujuu, on helppoa olla tasavertainen. Jos taas joutuu epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi, niin tuskin tahtoisin käyttää omaa aikaa ja voimavaroja sen aiheuttaneen ihmisen hyväksi. Silti se on tavoite.

Minusta on ihmeellistä, kuinka Jumala voi varjella ihmisiä. Jumala halusi Israelin kansan olevan näkyvästi itselleen kuuluva kansa. Heidän piti toimia eri lailla kuin muut. Vastineeksi hän lupasi siunata heitä. Voin vain kuvitella miltä muille kansoille näyttäisi kansa, jossa ei ole muita parempaa terveydenhuoltoa, mutta silti kaikki ovat terveitä, lapsia syntyy ja ihmiset elävät vanhoiksi. Se olisi iso todistus Jumalan voimasta. Minulla on pienempiä kokemuksia Jumalan huolenpidosta. Kun olen yrittänyt olla kuuliainen, niin tietokoneet ja kodinkoneet ovat pysyneet ehjinä vuodesta toiseen ja vaatteet ovat kestäneet poikkeuksellisen pitkään. Kerran jopa tilillä on riittänyt raha, vaikka menoja laskiessa menot ovat ylittäneet tulot. Toisina aikoina taas kun olen yrittänyt olla kuuliainen, niin elämässä on riittänyt vastoinkäymisiä; terveys ja omaisuus on menetetty sisäilmaongelmissa tai kaikki on vaikuttanut hajoavan samaan aikaan. (Kaiken keskellä Jumala on kuitenkin sama ja häneen saamme turvata.)

Jaakob kehottaa kuulijoita pitämään pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudumme. Onneksi hän muistuttaa myös siitä, että Jumala antaa viisautta, kun pyydämme. En yleensä pääse eroon koettelemuksista, mutta voin saada ymmärrystä ja selvitä prässin läpi. 

”Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” Tässä sitä riittää haastetta. Minä ainakin koen itseni varjelemisen hyvin vaikeaksi. Ympärillä on paljon kaikkea mikä vetää puoleensa. Ylipäätään nyt on paljon viihdettä. Media on houkuttelevaa ja koukuttavaa niin aikuisille, kuin lapsille. Virikkeiden tulva vaikuttaa jo useimpien ihmisten keskittymiskykyyn. Tämä aika on kristityille tässä mielessä isompi haaste, kuin mikään aiempi. Maltanko keskittyä Jumalaan? Kiinnostaako Raamatun lukeminen? Haluanko mietiskellä lukemaani, vai onko minulla jo kiire seuraavaan paikkaan? Itse tunnistan tämän heikkoudekseni. Herra, auta meitä kiinnittämään katse sinuun!

Anna

2. Moos. 22

Hepr. 13

Minua puhuttelee se, kuinka samoja asioita molemmissa luvuissa tänään käsitellään. Vaikka emme enää ”elä lain alla”, niin sydämiimme on kirjoitettu laki joka on aiempaa vahvempi. Jo Vanhassa Testamentissa lakien ja rangaistusten kautta välittyy rakkaus ja huolenpito. Muukalaiset, lesket, orvot ja köyhät olivat erityisesti Jumalan suojelun alla. Meillä Suomessa yhteiskunta huolehtii teoriassa kaikkien tarpeista. On mm. toimeentulotukea ja muita tukia pienituloisille. Meillä on myös kaikilla oikeus koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Katukuvaan ei täällä kuulukaan kerjäläiset. Mikään järjestelmä ei kuitenkaan ole aukoton. Itse olen kokenut että kun sairastaa ilman diagnoosia, voi jäädä kokonaan ilman tuloja. Samoin asunnottomaksi voi joutua, jos on kirjoilla esim. sisäilmaongelmaisessa asunnossa, jossa ei oikeasti voi asua. Myös paperittomilla ”muukalaisilla” on hyvin vaikeat olot täällä. Pidä silmät ja korvat auki. Voit kohdata lähimmäisen joka ei saa apua muualta. Saat mahdollisuuden auttaa. Saattaa olla, että pääset majoittamaan enkelin!

Meitä kehotetaan muistamaan vankeja ja kidutettuja. Tämä on helppoa, jos on varallisuutta. Silloin voi auttaa ahtaalla eläviä veljiä ja sisaria tukemalla järjestöjä, jotka auttavat vainottuja kristittyjä.

Uhraaminen ei ole pelastuskysymys, koska Jeesus uhrasi itsensä. Meillä on siksi aihetta iloon, kiitollisuuteen ja halutessamme omien resurssien lahjoittamiseen Jumalan käyttöön. Kuuliaisuuteen ja kiitollisuuteen liittyen jäin vielä pohtimaan tuota leirin ulkopuolelle menemistä.  Ajattelen, että se tarkoittaa suostumista tarvittaessa jopa häpeällisiin tai noloihin tilanteisiin Jumalaa seuratessa.

Rohkeutta ja iloa tähän päivään!

Anna