Kategoria: Luemme Raamattua

4. Moos. 14

Olen kuullut kyseenalaistettavan uskoa ihmeitä tekevään Jumalaan. Sitä saatetaan perustella, sillä, että eikö Jumalan kannattaisi tehdä ihme niin, että monet ihmiset näkisivät sen ja uskoisivat. Israelin kansa on nähnyt lukemattomia voimakkaita ihmetekoja. Tässä kohdassa se menettää haasteiden kohdatessa kuitenkin luottamuksensa Jumalaan ja kapinoi. Ihmeet eivät muuttaneet sydämmen asennetta tai antaneet automaattisesti luottamusta Jumalaan. Se mitä olemme nähneet tai kokeneet ei ole ratkaisevaa vaan luottamus Jumalaan ja hänen seuraamisensa.   

Joh. 1

Tämä on yksi lempi Raamatun kohdistani.

Luvun aloitus muistuttaa minua 1.Mooseksen kirjan alusta. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, sitten Hän teki ihmisen ”tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme”. Kun jatkamme eteenpäin Raamattua Jumala asuu kansan keskellä ilmestysmajassa ja ilmestyy siellä. Myöhemmin kanssan pyytäessä kuningasta Jumala antaa heille kuninkaan, mutta lupaa että myöhemmin tulisi Jumalan voitelemaan kuningas joka laittaa asiat kuntoon. 

Tällä kertomalla Johannes avaa sitä kuinka Jeesus on Jumala, jonka kautta maailma oli saanut alkunsa ja joka oli saapunut maailmaan. Ihmiset eivät ottaneet häntä vastaan. Hän asui (sanatarkka käännös on pystytti teltan) keskellemme. Hän on Jumala meidän luonamme aivan kuin ilmestysmajassa. Hänen kauttaan tulee armo ja totuus. Hän on Jumalan uhri karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Hän on Jumalan Poika, Israelin kuningas ja Messias.

Johannes Kastaja oli ensimmäinen, joka todisti siitä, että Jeesus on Jumalan poika ja tullut pelastamaan maailman. Todistuksen seurauksena, kaksi hänen opetuslastaan löysivät Jeesuksen ja lähtivät seuraamaan tätä. Moni ole vieläkään kuullut tai käsittänyt sitä, että Jumala, jonka kautta maailmankaikkeus on saanut alkunsa on tullut keskellemme. Jeesuksen tarjoamaa armoa ja totuutta tarvitaan tämän päivän yhteiskuntaa yhä enemmän. Totuutta joka paljastaa oikean ja väärän, sekä armoa epäonnistumisiimme ja rikkonaisuuteen. Hänen pelastuksensa tarjoaa meille pääsyn Jumalan lapsiksi. Molempien Johannesten tavoin mekin voimme rukouksillamme ja todistamalla olla osanamme viemässä sanomaa eteenpäin.

Elli

4. Moos. 13

Israelilaiset antoivat pelon ohjata elämäänsä eivätkä Jumala lupauksien. He näkivät vain uhkakuvat, eikä mahdollisuuksia, keskeistä oli, että unohtivat Jumalan lupaukset eivät uskoneet. Meidän ei tulisi elää pelosta käsin. Välillä mietin, että onko minun pakko lukea ikäviä uutisia ja kauhutarinoita ihmisten pahuudesta. Voisinko vain sulkea korvat ja kiittää Jumalan hyvistä töistä? Joudumme elämässä kohtaamaan uskoamme haastavia asioita, se ei kuitenkaan saisi ajaa meitä pelkoon ja epätoivoon. Toisinaan niin voi käydä, mutta uskon tulisi luoda toivoa. Voisinko uskoa, että selviän tästä? Minun kanssani on kaikkivaltias Jumala. Kaikkia ongelmia ei tietysti ratkaista näin ja elämään voi tulla masennusta, mutta kunpa usko silloin toisi lohtua.

Apt. 28

Juutalaisten paatumus oli kovaa luokkaa. Ihmeteot ja evankeliumin julistus eivät riittäneet heille. Toki paljon tuli juutalaisia uskoon ja evankeliumi annettiin heille ensin, mutta kaikki eivät kääntyneet. Kääntyminen tuo parantumisen, sielun parantumisen. Miten vapauttavaa on, kun on saanut syntinsä anteeksi. Ilo tuntuu vain olevan vähissä, kun tajuaa oman syntisyytensä. Ytimessä ei olekaan synnistä vapaa elämä, vaan luottamus Kristuksen vanhurskauden riittävyyteen. Luotanko, että kaikki syntini on annettu anteeksi? Pyrinkö peittämään syntisyyttäni hyvillä teoilla, joilla pyrin ansaitsemaan rauhan. Parantuminen omista ansaita keinoista tapahtuu vain uskon kautta. Uskossa onkin kyse luottamuksesta Kristuksen työ riittävyyteen. Juutalaiset jäivät omien tekojen orjaksi, perinteiden, joissa luulivat olevan pelastuksen. Pelastus on kuitenkin vain Kristuksen ansiossa. Ainakin itselläni pitkään uskossa olleelta meinaa unohtua usko Kristuksen työn riittävyyteen. Olen aina tuomassa omia tekojani Jeesuksen luokse, kun hänen luokseen pitäisi tuoda syntiset tekoni. Herra armahda minua, että pitäisin kiinni uskostani sinun armoosi ja luottaisi sovitustyösi riittävyyteen joka päivä.

Mika

4. Moos. 12

Ihmiset löytävät aina toisesta jotakin valitettavaa. Mooseskin joutui kohtaamaan kritiikkiä ja kateutta. Jumala puhui hänelle kasvoista kasvoihin, avoimesti. Kateelliset ympärillä olisivat halunneet hänen paikkansa. Jumala kutsuu ihmiset paikoillensa, tehtäviinsä. Kullakin oma paikkansa, eikä toisen paikasta kannata olla kateellinen. Eikä omaa paikkaa tai tehtävää pidä väheksyä. Mitä teemmekin, teemme sen Herralle. Missä olemmekin, olemme kutsumuksessamme. Itse uskon siihen, että toimin siinä paikassa ja tehtävissä, jossa minun pitääkin toimia. Jumala johtaa elämääni, koska olen hänen omansa. Tämä ei tarkoita, että tekisin kaiken oikein ja riittävästi tai paljon. Elämässä on erilaisia tilanteita, jolloin ei vain pääse tekemään asioita, joita haluaisi. Elämäntilanteet vaihtelevat ja uskon senkin vaikuttavan tehtävään, johon on kutsuttu. Meidän ei siis pidä verrata itseämme toisiimme, ei arvostella toisia eikä vähätellä itseä. Siunatkaa toisianne, sillä siihen teidät on kutsuttu.

Apt. 27

Johtaja voi olla myös joku muu kuin siihen nimetty henkilö. Olosuhteiden muuttuessa joku muu kuin nimetty johtaja voi alkaa johtaa ryhmää. Paavali otti vankina johtajan roolin. Hän ei pelännyt esittää mielipidettään. Ensin hän varoitti miehistöä jatkamasta matkaa. Hänen varoituksiaan ei kuunneltu ja laiva joutui myrskyyn. Sen jälkeen häntä alettiin kuuntelemaan. Hän huomautti asiasta, mutta ei jäänyt syyttämään, vaan rohkaisi heitä Jumalalta saadulla rohkaisulla. Keskellä myrskyä hän sanoi: yksikään teistä ei huku, ainostaan laiva tuhoutuu. Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Hänen rauhallisuutensa teki varmasti vaikutuksen. Juuri ennen laivan tuhoutumista hän vielä kehottaa ihmisiä syömään ja kiittää kaikkien nähden leivästä Jumalaa ja syö. Neljätoista päivää kaikki olivat eläneet pelossa ja jännityksessä, syömättä. Paavalin tyyneys myrskyn keskellä kertoo luottamuksesta Jumalaan. Mekin voimme olla esimerkkeinä epävarmuuden ajassa olemalla tyyniä ja luottavaisia. Voimme kertoa rauhamme salaisuudesta, seistä vakaana ja olla jotajina esimerkkimme kautta. Herra sotii puolestanne, te olkaa hiljaa sanoi Jumala israelin kansalle. Meillä on kuitenkin hetkiä, jolloin meidän tulee nousta ylös Paavalin tavoin ja olla tyynenä, rauhallisena johtajana. Älkää pelätkö, uskokaa Jumalaan, hän haluaa antaa teille rauhan.

Mika